Säkyläläinen kalastajayrittäjä Jouni Aaltonen nosti varhain tiistaiaamuna veneeseensä Säkylän Pyhäjärvestä rapumerran toisensa perään. Merrat oli laskettu veteen heti rapukauden alkaessa edellisenä päivänä tasan kello 12.
Nostokumppanina ollut ukrainalainen Andrii Mozghovenko veti kymmenen merran köysilinjaston vedestä ja Aaltonen tyhjensi saaliin veneen pohjalla odottaviin muovilaatikoihin. Sujuvalla kädenliikkeellä tyhjentyneen merran koukkuun ilmaantui uusi särkisyötti.
Ensimmäisen päivän saalis oli kokeneelle ravustajalle pienoinen pettymys. Yhdestä merrasta kopsahti suunnilleen yksi rapu muiden rapujen joukkoon. Yhden merran kymmenen ravun saalis saikin ravustajilta hyväksyvän hymyn keinuvilla Pyhäjärven aalloilla.
Mertoja Aaltosella on kolmisensataa, joten laatikoihin oli kuitenkin kertynyt ärhäkkäästi toistensa päällä möyriviä täplärapuja.
– Positiivista on rapujen kookas koko, iloitsee Aaltonen.
Pyhäjärvestä nousee vain täplärapuja
Ravustus alkoi Säkylän Pyhäjärven kivikoissa vuonna 2001.
Pyhäjärvi oli paikallisen selvityksen mukaan jo 1800-luvun lopulla kuuluisa jokirapusaaliistaan. Rapurutto kuitenkin tuhosi jokirapukannan 1900-luvulla pariinkin otteeseen.
Täplärapuja alettiin istuttaa järveen vuonna 1988 ja istutusta jatkettiin viisi vuotta. Ravustamaan päästiin siis vajaa kymmenen vuotta istutusten päättymisen jälkeen.
Ravustuskausi kestää lokakuun loppuun asti ja perinteisesti myös innokkaimmat harrastajaravustajat loiskauttavat mertansa veteen, kun kello lyö alkamispäivänä 12.
Puoli miljoonaa täplärapua kaudessa
Parhaimpana vuonna Pyhäjärvestä nousi lähes miljoona täplärapua ravustuskauden aikana. Sittemmin rapusaalis on vakiintunut noin puoleen miljoonaan.
– Minä olen oppinut vuosien varrella, että ei kannata odottaa yhtään mitään. Kun kausi on ohi, sitten olemme viisaampia, Aaltonen naurahtaa.
Ennustaminen on vaikeaa ja rapusaaliin ennustaminen selvästi vielä vaikeampaa. Siihen vaikuttaa moni asia säästä lähtien.
– Vähän pelkään, että kun nyt on ollut lämmintä, rapu kasvaa. Se tarkoittaa kuorenvaihtoa, silloin rapu ei liiku ollenkaan. Saaliit ovat hyvin pieniä.
Kalatalouden Keskusliitto on kuitenkin ennustanut, että rapukaudesta tulee saaliin osalta tavanomainen. Se tarkoittaa, että Suomen vesistä nousee noin 3,5 miljoonaa rapua.
– Suomi on kuitenkin pitkä maa. Säät vaikuttavat paljon ja saaliit voivat vaihdella paljon ihan vesistöittäin, sanoo Kalatalouden Keskusliiton toiminnanjohtaja Vesa Karttunen.
Särki kelpaa ravulle
Satakunnan ja Varsinais-Suomen rajalla sijaitsevaan Pyhäjärveen lasketaan vuosittain huima määrä mertoja, lähes 8 000.
Ammattiravustaja Jouni Aaltosella on harrastajalle muutama vinkki. Lahnan palat ovat rapujen herkkua, mutta särki syöttinä kelpaa myös hyvin.
– Me käytämme särkeä, se on aivan hyvä. Pyhäjärvellä on lähinnä kalatautien takia sääntö, että syötti pitää olla Pyhäjärvestä kalastettua, Aaltonen kertoo.
Rapu viihtyy kivikkoisessa pohjassa, mikä kannattaa muistaa.
– Syvyydellä ei mertojen laskupaikan suhteen ole oikeastaan mitään tekemistä. Sinne lasketaan, mistä löytyy kivikkoa. Hiekkapohjasta voi joskus ravun saada. Mutapohjasta niitä ei saa, ainakaan merralla.
Kolmas vinkki liittyy merran merkitsemiseen.
– Joskus käy niin, että ihmiset laittavat kevyen merran ja pitkän köyden päähän merkiksi jonkun todella ison kannun. Silloin tuuli tarttuu merkkiin ja merta kelluu keskellä selkää, Aaltonen vinkkaa.
Tällaisessa tapauksessa voi äkkiseltään luulla, että joku on käynyt varastamassa merran. Oikea varas on tuuli.
Suomen rapukanta pitkälti täplärapua
Suomen rapusaaliista 90 prosenttia on täplärapuja.
– Eteläinen Suomi on kokonaisuudessaan nykyään täplärapualuetta, sanoo Kalatalouden Keskusliiton toiminnanjohtaja Vesa Karttunen.
Jos jokirapuvesistöön iskee rapurutto, se tarkoittaa lähes varmasti koko kannan häviämistä. Tämän takia esimerkiksi merrat pitää desinfioida, jos niitä siirtää vesistöstä toiseen.
Kauden alkumetreillä on myös selvitettävä onnen ja sen toivottamisen merkitys. Perinteen mukaan kalastajille ei saa missään olosuhteissa toivottaa hyvää kalaonnea, vaan kireitä siimoja. Onko ravustuksessa olemassa jotain vastaavaa tapaa?
– Kyllä se on aivan sama mitä toivottaa. Toivotus ei vie tai tuo yhtään rapua, Jouni Aaltonen naurahtaa.