Helsingissä aurinkoinen kesäpäivä on kauneimmillaan, mutta terassilla istuva tunnettu Putin-kriitikko Mihail Šiškin on synkkänä.
– Jos haluatte kuulla optimistisia sanoja, kysykää joltain muulta, kirjailija tuhahtaa.
Šiškinillä on mielen päällä hänen kirjailijakollegansa Boris Akuninin viimeviikkoinen vankeustuomio. Maanpaossa elävä Akunin tuomittiin poissaolevana 14 vuoden vankeuteen Ukrainaa tukevien ja Vladimir Putinia arvostelevien lausuntojensa vuoksi.
– Tämä on ihan kuin Stalinin aikoina, Šiškin puuskahtaa.
Šiškin on tunnetuimpia venäläisiä nykykirjailijoita ja parhaillaan kesälomamatkalla Suomessa. Hän miettii nyt Ylen haastattelussa synnyinmaansa Venäjän nykytilaa ja tulevaisuutta.
Vielä muutamia vuosia sitten Putinin Venäjää ei voinut hänen mukaansa verrata natsi-Saksaan tai vankileirien ajan Neuvostoliittoon ilman, että joku pahoitti mielensä. Nykyään vertaaminen on helppoa.
– Nyt eletään natsi-Venäjällä. Gulag-Venäjä on tehnyt paluun. Se on fakta. On vain ajan kysymys ennen kuin tuhansia ihmisiä aletaan tuomita.
Tällä hetkellä Venäjällä on eri arvioiden mukaan satoja tai jo peräti tuhansia poliittisia vankeja.
Kun Venäjä aloitti suurhyökkäyksen Ukrainaan, Šiškin oli järkytyksestä huolimatta toiveikas.
– Olin niin optimistinen. Ajattelin, että nyt länsimaiset demokratiat vihdoinkin ymmärtävät, kuka Putin on ja mitä täytyy tehdä.
Viestiä Venäjän uhasta Šiškin on toistellut jo yli kymmenen vuotta, mutta ”kuka nyt kirjailijoita kuuntelisi”.
Suurhyökkäyksen alkamisen jälkeen hänen kaukonäköistä esseekokoelmaansa Sota vai rauha on kuitenkin käännetty kymmenille kielille. Suomessa kiinnostus on kirjailijan mukaan ollut erityisen suurta.
”Lännestä tuli suuri petturi”
Sveitsissä pitkään asunut Šiškin seuraa nykyisin Venäjän kehitystä maan ulkopuolelta. Hän on ottanut tehtäväkseen tulkita ja selittää Venäjän nykytilaa länsimaiselle yleisölle.
Sodan alun toiveikkuuden jälkeen kirjailijaan on iskenyt karvas pettymys. Länsimaat eivät vieläkään kuuntele ja ymmärrä Venäjän uhkaa – ainakaan riittävästi.
Šiškin uskoo, että ainoa keino aloittaa demokraattinen kehitys Venäjällä on, että Putinin hallinto romahtaa sotilaallisen tappion seurauksena.
Mutta mahdollisuus tähän tuli ja meni suurhyökkäyksen alussa. Länsimaiden sotilaallinen tuki ja pakotteet ovat olleet hampaattomia. Venäjä on yhä voimissaan eikä sen tappio Ukrainassa näytä todennäköiseltä.
– Uskoin, että länsi auttaisi Ukrainaa päihittämään Venäjän armeijan. Mutta lännestä tulikin suuri petturi.
Trump on ”hyödyllinen idiootti”
Jos Euroopan tuki on ollut hidasta ja tehotonta, Yhdysvaltojen nykyhallinto saa kirjailijalta vielä kyynisemmän tuomion.
Presidentti Donald Trump oli Šiškinin mukaan naiivi uskoessaan, että sodan voisi lopettaa puhumalla Putinin kanssa.
– Putinin järjestelmä ei ymmärrä mitään muuta kuin voimaa, hän toteaa.
Venäjän näkökulmasta kaikki länsimaiset johtajat ovat heikkoja, ja heitä voi käyttää Vladimir Leninin sanojen mukaisesti hyödyllisinä idiootteina.
– Trump halusi osoittaa olevansa vahva, mutta tähän mennessä hän on vain osoittanut olevansa Putinin hyödyllinen idiootti, Šiškin täräyttää.
Sinisilmäisyydestä kirjailija syyttää kuitenkin yhtä lailla kaikki länsimaita. Suomea hän kehuu vahvuuden osoittamisesta, mutta antaa silti painavan varoituksen:
– Tajuatteko te suomalaiset, miten nopeasti voisitte menettää kaiken? Tajuatteko, kuinka hauras teidän paratiisinne on?
Paratiisia eli demokratiaa on kirjailijan mukaan kaikin keinoin puolustettava diktatuuria vastaan.
– On vapaan maailman velvollisuus auttaa Ukrainaa taistelemaan Putinin hallintoa vastaan.
Venäjän kieli on joutunut panttivangiksi
Ukrainan tappio sodassa olisi kirjailijan näkemyksen mukaan kaikkien demokratioiden yhteinen tappio.
Samalla se olisi tappio sodan ja diktatuurin vastavoimalle, kulttuurille. Šiškin suree sitä, että myös venäläinen kulttuuri on joutunut Putinin uhriksi.
– Nykyään ihmiset yhdistävät venäjän kielen vain murhaajiin ja raiskaajiin. Haluan puolustaa venäjän kielen arvokkuutta ja todistaa, että se ei kuulu diktaattorille vaan maailmankulttuurille.
Venäjän ja Ukrainan välille on Šiškinin mukaan kasvanut alati syvenevä, vihan ja veren täyttämä railo.
– Jonain päivänä tämäkin sota loppuu, ja sen jälkeen silta ihmisten välille on rakennettava uudelleen. Sitä eivät rakenna poliitikot vaan taiteilijat. Itse haluan alkaa rakentaa tätä siltaa jo nyt.
Yhtenä esimerkkinä Šiškin mainitsee ideoimansa taideprojektin, joka on tarkoitus toteuttaa ukrainalaisen, venäläisen ja suomalaisen taiteilijan yhteistyövoimin.
Putinin tilalle tulee kaaos ja uusi putin
Venäläisistä ei ole Putinin hallinnon kaatajiksi. Kirjailijan analyysi on, että venäläisille on vuosisatojen saatossa kehittynyt yhteinen Tukholma-syndrooma suhteessa hallitsijoihinsa.
Tukholma-syndrooma on psykologinen käsite tilanteelle, jossa panttivangille kehittyy myötämielinen suhtautuminen kaappaajiinsa.
Isänmaallisuutta on Venäjällä väärinkäytetty sukupolvesta toiseen. Šiškinin mukaan tilanne on nyt samanlainen kuin toisessa maailmansodassa, jossa sotilaat kuolivat tunnustaen rakkautta Stalinille.
– Nytkin tuhannet nuoret miehet menevät kyselemättä Ukrainaan kuolemaan. He ajattelevat, että jos tsaari lähettää meidät sotaan, meidän on mentävä ja kuoltava isänmaan puolesta.
Seuraava sukupolvikin varttuu kirjailijan mukaan Venäjällä rakastaen seuraavaa tsaaria. Hän ennustaa, että Putinin valtakauden jälkeen maahan iskee sisäinen kaaos.
– Kukaan ei halua elää anarkiassa, joten pian kansa huutaa jo apuun uutta diktaattoria palauttamaan järjestyksen. Putinin tilalle tulee uusi putin, joka sanoo kansalle: tehdään Venäjästä jälleen suuri.
Šiškin näkee, että Venäjällä historia toistaa vääjäämättä tätä samaa kierrettä. Sen voisi katkaista ainoastaan Putinin hallinnon kaatuminen sotatappion seurauksena ja maan synkän menneisyyden avoin käsitteleminen, samaan tapaan kuin saksalaisessa yhteiskunnassa toisen maailmansodan jälkeen.
Suurhyökkäyksen alussa oli Šiškinin mukaan uskomaton ajatus, että vielä kesällä 2025 sota vain jatkuisi jatkumistaan. Nyt tiedetään, että mikä tahansa kauhukuva on mahdollinen.
– Putin ei tätä sotaa lopeta. Se näyttäisi tappiolta, ja diktaattorin täytyy näyttää voittajalta. Kaikki riippuu siitä, antavatko lännen demokratiat Ukrainalle tarpeeksi aseita voittamiseen.
– Olen tämän suhteen hyvin pessimistinen.