– Toivottavasti suomalainen jalkapalloyleisö ja -yhteisö ymmärtävät, millaisen uran ”Tinni” on tehnyt. Se on tosi harvinainen suomalaisessa jalkapallossa. Mitä kaikkea hän on voittanut ja millainen merkitys hänellä on ollut maajoukkueelle.
Helmareiden päävalmentaja Marko Saloranta tietää hyvin, mitä Tinja-Riikka Korpelan, 39, mittava maajoukkueura on merkinnyt, ei vain suomalaiselle naisten jalkapallolle, vaan jalkapallolle ylipäätään.
Maajoukkueissa 23 vuoden ajan, 128 A-maaottelua, neljä EM-lopputurnausta, Suomen mestaruuksia, Norjan mestaruus, Saksan Bundesliigan mestaruus, Italian mestaruus…
Maajoukkueuransa päättäneen maalivahdin CV on komeaa luettavaa, mutta Korpelan suuruus ei Salorannan mukaan tule pelkistä saavutuksista tai ratkaisevista torjunnoista.
– Hän on iso legenda. Hän oli parhaimmillaan maailman top 5 -maalivahteja. Se ei ole mitään sattumaa tai tuuria, että kun menee uuteen paikkaan, niin alkaa voittaa mestaruuksia, Saloranta muistuttaa.
– Jokainen pelaaja, joka on pelannut Tinnin kanssa samassa joukkueessa, ymmärtää, että hän on yksi suurimmista suomalaisista jalkapalloilijoista kautta aikojen.
Korpela kertoi Salorannalle päätöksestään EM-kisojen Sveitsi-ottelun jälkeen. Vaikka Saloranta tiesi tämän olevan jossain edessä, hän myönsi sen olleen tiukka paikka.
– Se meni tunteisiin.
Samoilla linjoilla on myös Korpelan kanssa juniorimaajoukkueessa huoneen jakanut Yle Urheilun asiantuntija Essi Sainio. Hän uskoo, että Korpelasta kirjoitetaan vielä monta artikkelia maajoukkueuran jälkeenkin.
Moni pelaaja on aurannut tietä naisjalkapalloilijoille ennen Korpelaa, mutta hän on tehnyt saman monelle Helmareiden nykyiselle ja tulevalle pelaajalle.
– Hänen perintönsä on kaikin puolin valtava. Hän on hyvä esimerkki siitä, miten omaa asemaa käytetään oikealla tavalla hyväksi. Hän on puhunut oikeiden asioiden puolesta, on se sitten rasismiin, seksuaalivähemmistöjen tai tasa-arvoon liittyviä asioita. Hän on ulostuloissaan ollut aina erittäin fiksu ja uskaltanut tuoda vaikeita asioita esiin – silläkin riskillä, että kaikki eivät siitä tykkää, Sainio kertoo.
Pieniä koiruuksia juniorimaajoukkueessa
Saloranta tutustui Korpelaan jo tyttöjen maajoukkueaikana, jolloin Korpela pelasi vielä kasvattajaseurassaan OLS:ssa. Saloranta valmensi tuolloin SC Raisiota ja näki Korpelan potentiaalin.
Kun Raisiossa avautui maalivahdille paikka, nuori lukiolainen muutti Oulusta Turkuun ja seurasi myöhemmin Salorantaa Raisiosta Espooseen ja FC Honkaan.
– Tinni opetteli Raisiossa vielä huippu-urheilun vaatimuksia, mutta Hongassa harjoiteltiin jo kuin ammattilaiset, vaikka eivät pelaajat ammattilaisia olleet ainakaan palkkojen puolesta.
Saloranta myöntää, että Korpelakin tarvitsi aikaa omaksua, mitä huippu-urheilu on ja mitä huipulle pääseminen vaatii. Sen ymmärrettyään Korpelasta on kuitenkin huokunut ammattimaisuus jokaisella osa-alueella.
– Olen usein sanonut nuorille, jotka nousevat maajoukkueeseen, että jos haluat huippuammattilaiseksi ja huipulle jalkapallossa, niin kannattaa katsoa, mitä Tinni tekee. Ei pelkästään harjoitusten aikana, vaan se on 24/7 urheilijan elämä. Siitä on tullut hänelle elämäntapa, Saloranta sanoo.
– Vaikka sanotaan, että maailmassa mikään ei ole täydellistä, mutta Tinnin pää on niin hyvä, että hän on täydellinen valmennettava.
Essi Sainio pitää Korpelaa erittäin oikeudenmukaisena ja reiluna ihmisenä. Hän on nähnyt Korpelasta myös toisenlaisen puolen – sen, joka teki pieniä koiruuksia, mutta ei todellakaan kannellut, jos joku rikkoi leireillä sääntöjä.
Sainio muistaa hyvin Helsingissä järjestetyt alle 19-vuotiaiden EM-kisat, joissa Suomen joukkueella oli tiukat säännöt, milloin ja minne saa liikkua.
– Ne aikataulut eivät meitä hirveästi koskeneet. Me suunnittelimme aina reittejä, miten karkaamme, käytimme juomapulloja merkkinä ja toinen katseli kulman taakse, jotta toinen pääsi etenemään. Olimme muutaman kerran palaverista myöhässä näiden toilailujen takia, Sainio nauroi ja pahoitteli valmentaja Jarmo Matikaiselle aiheutettuja harmaita hiuksia.
Täydellinen joukkuepelaaja
Korpela kantoi useiden vuosien ajan Suomen ykkösmaalivahdin paineita harteillaan ja oli myös joukkueen pitkäaikainen kapteeni. Sveitsin EM-kisoissa Korpela oli mukana, mutta ei ollut enää pelaavassa kokoonpanossa. Sainion mukaan Korpela kantoi kuitenkin vastuunsa loppuun asti.
– Tinni on loistava esimerkki siitä, miten paljon pystyy joukkueeseen vaikuttamaan ja miten käyttäydytään myös niillä hetkillä, kun ei ole avauksessa mukana. Hän on myös aina ollut etunenässä toivottamassa uudet pelaajat tervetulleeksi. Hän on oikeastaan täydellinen joukkuepelaaja, joka ottaa kaikki huomioon.
Saloranta ja Sainio kuvaavat Korpelaa fiksuksi ihmiseksi niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin. Korpela on ollut johtaja, joka haluaa pitää kaikista huolta, niin pelaajista kuin faneistakin, ja johtaa ennen kaikkea esimerkillään.
Kentällä hän on rauhallinen pelaaja, joka pystyy organisoimaan peliä ja pitämään päänsä kylmänä, mutta myös nostamaan kätensä pystyyn virheen tullessa.
Saloranta muistelee vuoden takaista EM-karsintaottelua Hollantia vastaan, jossa vastustaja teki tasoitusmaalin Korpelan virheestä. Kokenut maalivahti totesi ottelun jälkeen, että hän teki virheen, mutta pystyy kestämään sen. Seuraavassa ottelussa Norjaa vastaan Korpela oli taas oma vankka itsensä.
Nyt Korpela jättää isot saappaat täytettäväksi, mutta Salorannan mukaan täyttäjiä löytyy ainakin pelillisesti.
– Pelillisesti olemme onnellisessa asemassa, meillä on hyviä maalivahteja, mutta se johtajuustyhjiö on iso, Saloranta sanoo ja kertoo olevansa ylpeä, että on saanut olla palanen Korpelan mittavaa uraa ja tehdä hänen kanssaan yhdessä töitä.
– Kapteenin mentävä aukko. Hyvän ihmisen mentävä aukko, Sainio täydentää ja lähettää entiselle kämppäkaverilleen terveisiä:
– Tervetuloa, Tinni, tälle puolelle aitaa! Haluan kiittää koko Suomen puolesta valtavan hienoista elämyksistä, ja olen kiitollinen, että olet kulkenut heidän joukoissaan, jotka uskaltavat nostaa tärkeitä asioita esiin.