Ilmari Kokkosen mökki on Oulun Ylikiimingissä, syvällä Vuoton alueella.
Järven nimi on Vähä-Vuotto. Sen rannoilla on joitakin rakennuksia, mutta väljästi.
Tällä hetkellä Kokkoselle tuo ylpeyttä äskettäin valmistunut puutarhapöytä penkkeineen.
Samalla hän on rakennellut rantasaunaa. Toistaiseksi saunominen onnistuu vain pressusaunassa.
Kokkoselle mökillä oleminen tarkoittaa digiarjesta ja teknisistä laitteista irtautumista.
Ne hän korvaa tuijottelemalla tulta ja katselemalla järven selälle.
Ja siemailemalla olutta. Se on osa mökkeilyrituaalia.
– Kuuntelen luonnon ääniä ja havainnoin siinä tapahtuvia muutoksia. Otan metsäkylpyjä, Kokkonen sanoo.
Mökkeily on myös aina vähän fyysistä.
Jos aikoo saunoa, on hakattava halkoja ja kannettava vettä.
Rantasaunan valmistumiseen on vielä matkaa. Eikä sille ole aikataulua.
Mökki on Kokkoselle ensisijaisesti rentoutumista varten. Sen monissa muodoissaan.
Mökillä elämä yksinkertaistuu
Jotkut kertovat menevänsä mökkikuplaan nauttimaan omasta tilasta, toiset pakenevat maailman hälinää.
– Tänne ei paeta mitään, tänne tullaan olemaan, luonnehtii Mika Ämmälä oleskeluaan mökillä.
Ämmälöiden mökki paistattelee päivää Hailuodon Marjaniemessä.
Mika Ämmälän mielestä jo lauttamatka mantereelta Hailuotoon aiheuttaa psykologisen aikavääristymän. Tuntuu kuin tulisi ulkomaille.
Mökki on kupla. Se on paikka, missä ei eletä normaalia arkea. Näin ajattelee Sirpa Ämmälä.
Pariskunnan mielestä mökillä asiat yksinkertaistuvat. Perusasiat muodostuvat tärkeiksi.
Mökkeilyn perusasioita on esimerkiksi ulkohuussin siivoaminen. Huussi on Museoviraston suojelema. Ämmälät ovat ottaneet sen edessä useamman hääpäiväkuvan.
Mökin merkitys ei olisi sama, jos se sijaitsisi muualla kuin Hailuodossa.
– Tämä on vanha kalamaja, jonka ukkini on rakentanut. Olen viettänyt lapsuuteni kesät täällä saaressa, Sirpa Ämmälä sanoo.
Mika Ämmälästä on tullut matkan varrella osa tarinaa.
– Tulin tänne kosiomatkalle yli 35 vuotta sitten. Sain prinsessan ja puoli valtakuntaa.
Työsiirtola, jotta on perikunnalle jätettävää
Pentti Räisäsen mökki sijaitsee Kuusamossa Ala-Kitkan rannalla.
Se on Räisäselle paikka, jossa ei seisoskella tumput suorina.
Mökki rakennettiin 90-luvulla silloisen vaimon perintömaille. Räisänen oli itse vahvasti mukana rakentamisessa.
Sitten tuli avioero.
Mökkipaikka oli kuitenkin muodostunut Räisäselle niin tärkeäksi, että hän halusi lopulta lunastaa sen itselleen.
– Tällainen mökki on työsiirtola. Talvella sitä jo miettii, mitä seuraavan kesän aikana pitää tehdä, hän sanoo.
Isolla rinnetontilla riittää ylläpitoa, rakentelua ja raivaamista.
Ja kun yhden vitikon raivaa, se kasvaa hiljalleen takaisin ja on kohta raivattava uudelleen.
Katkeamattoman työlistan lyhentämiseen Räisäsellä on vahva motiivi: hän haluaa jättää paikan perinnöksi lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Nuorinta polvea on yhdeksän.
– Lapsenlapset sanovat, että ”älä ukki ikinä myy tätä pois”.
Räisänen viihtyy mökillä yksin. Nykyisellä puolisolla on siskojensa kanssa perintötalo Keiteleellä.
Usein puoliso lähtee Keiteleelle ja Räisänen Kuusamoon. Molemmat paikat kaipaavat huomiota ja tekeviä käsiä.
Kun Räisänen on yksin ja malttaa pudottaa työlistan mielestään, hän lukee, katselee elokuvia ja saunoo rantasaunassa.
Mukana kulkee usein myös haitari, jonka soittamista hän on opetellut kohta 15 vuotta.
Mökkimaisemaan mahtuu muutama riitasointukin.
Kun Räisänen on kotonaan Oulussa, puhelin soi monta kertaa viikossa. Ukin apua tarvitaan. Hän kuljettaa apumiehenä lastenlapsia harrastuksiin: kenen tarvitsee päästä ratsastamaan, kenen soittotunnille, jalkapalloon tai telinevoimisteluun.
– Olen laskeskellut, että Oulussa tulee viikossa enemmän ajokilometrejä kuin jos olen viikon täällä Kuusamossa.