Kesäkahvilat ovat helisemässä asiakkailta herkkuja nappaavien naakkojen kanssa.
Älykäs naakka äkkää, että tarjottimella ruokaa pöytään kantavalla ihmisellä on molemmat kädet kiinni tarjottimessa eikä hän pysty suojelemaan ostoksiaan. Munkki on naakan nokasta yhden lentomatkan päässä.
Karkottamiskeinojen kanssa on oltava tarkkana, sillä itse lintuun ei saa kajota eikä sitä saa vahingoittaa. Sitä ei esimerkiksi saa heittää millään.
Torikahviloissa on käytössä laser- ja äänikarkottimia, kiiltäviä esineitä, pöllöjä tai haukkaa kuvaavia viirejä, verkkoja ja vaijereita. Naakka kuitenkin oppii nopeasti, että esineet ovat paikoillaan eikä niistä ole vaaraa.
Karkotuskeinojen luvallisuus kannattaa varmistaa riistakeskuksesta.
Ryhmässä oppii
Naakka on lintumaailman sosiaalinen älykkö, joka oppii taitonsa, kun se etsii paikkaansa isossa yhteisössä. Se oppii elämään toisten lintujen kanssa, saamaan ja jakamaan tietoa.
– Puhutaan sosiaalisen älykkyyden hypoteesista, jonka mukaan sosiaalisuus ajaa älykkyyden evoluutiota, sanoo Turun yliopiston ekologian professori Toni Laaksonen.
Naakoilla on Laaksosen mukaan tarkka arvojärjestys. Yksilöt tuntevat toisensa ja tietävät asemansa yhteisössä. Asema vaikuttaa ruokailujärjestykseen ja pesäpaikkojen valintaan.
– Varislinnut ovat tunnetusti älykkäitä, mutta naakan sosiaalinen maailma on monimutkaisempi kuin monella muulla, sanoo Laaksonen.
Videolla Laaksonen kertoo, mikä on saanut naakat etsimään ruokaa kahvilapöydistä, ja mitä asialle voisi tehdä.
Missä ihminen, siellä naakka
Irma Mikkola varjelee lautasellaan olevaa korvapuustia naakkojen hyökkäyksiltä salolaisen torikahvilan pöydässä.
– Naakat tulevat iskuläheisyydelle naapuripöytään. Sieltä ne katsovat kaihoten pullan perään, naurahtaa Mikkola.
Säännöllisesti torilla kahvitteleva Mikkola kertoo naakkojen päivystävän päivittäin torilla olevien katosten päällä ja lähellä olevien puiden oksilla. Naakkoja hyppii myös tyhjillä pöydillä ja asiakkaiden jaloissa.
Tutkija Laaksosta hämmästyttää naakkojen rohkeus.
– Ensimmäiset torille tulleet naakat ovat huomanneet helpon ruokapaikan, ja jossain vaiheessa ne ovat oppineet varastamaan ruokansa suoraan pöydältä. Eiväthän pullat ja munkit niiden luontaista ravintoa ole, mutta ne ovat oppimalla ja evoluution kautta alkaneet käyttää ihmisyhteisössä tarjolla olevaa ruokaa.
Naakkojen pesiä löytää luonnosta, mutta yleisimmin ne ovat ihmisten kulttuuripiirissä. Laaksosen mukaan kaukana ihmisasutuksesta pesivät niin sanotut erämaan naakat ovat harvinaisia.
Ruokatarjonnalle loppu
Maataloudessa naakkojen tuhoja on koetettu estää muun muassa siirtämällä rehupaaleja metsän reunaan. Naakka jättää muovit nokkimatta, koska pelkää metsässä asuvia petoja.
Torikahviloille naakkoja tutkineella Laaksosella on selvä ohje.
– Naakalle pitää tehdä selväksi, että ruokala on suljettu. Pöytiin ei pidä jättää ruokaa ja kahvittelun aikana ruoka tulee suojata.
Laaksonen on ollut mukana tutkimuksessa, jossa tutkijat yrittivät pahoinvointia aiheuttavien munien avulla opettaa pedoille, etteivät lintujen munat ole syömäkelpoisia. Keinomunat oli käsitelty kemiallisella yhdisteellä.
Voisiko samaa konstia käyttää naakkoihin?
– Voisihan siinä olla jotain naakalle epämiellyttävälle maistuvaa, joka pitäisi ne pois viikkoja. Se auttaisi jo kesäkahviloiden aukioloaikojen puitteissa.
Laaksonen painottaa, että asia vaatisi tutkimusta, ja muistuttaa samalla, että lintujen karkottamistoimintaa pitää muutenkin tehdä harkiten.
Naakan rauhoitus loppui vuonna 2018, kun sen kannan katsottiin kasvaneen voimakkaasti, ja se aiheutti laajalti satovahinkoja.
Naakkojen pesimärauhoitusaika on 10.3–31.7. Sen ulkopuolella metsästyslaki sallii naakan pyydystämisen ja tappamisen. Kaupunkien keskustoissa tämä ei kuitenkaan ole mahdollista.