Lopen ampumaurheilukeskuksessa käy melkoinen myllerrys. Alue kasvaa ja kehittyy huimaa vauhtia. Lopelle rakennetaan muun muassa maamme mittakaavassa harvinaista kilometrin mittaista kiväärirataa.
Ennestään laaja rata-alue on nousemassa yhdeksi Etelä-Suomen suurimmista. Kilometrin radan lisäksi lisäksi rakenteilla on esimerkiksi 300 metrin kiväärirata ja ratoja toiminnallisten ammuntalajien harjoitteluun.
Niillä tarkoitetaan lajeja, joissa ampuja liikkuu merkittyä reittiä pitkin ja usein ampuu liikkuviin tai kääntyviin tauluihin. Haulikko- ja kivääriradat palvelevat niin kilpa-ampujia kuin metsästäjiäkin, mutta jatkuvasti suosiotaan kasvattaa myös vapaaehtoisen maanpuolustuksen harrastajien ampumaharjoittelu.
– Saimme Maanpuolustuksen kannatussäätiöltä merkittävän avustuksen näiden toimintaratojen rakentamiseen, sanoo Lopen ampumaratayhdistyksen puheenjohtaja Kari Kuparinen.
Hän sanoo, että nyt rakenteilla olevien töiden jälkeen Lopella ei ole enää tarvetta laajentaa rataa, vaikka se kerää harrastajia laajalta alueelta.
– Varauskalenterimme on aivan täynnä.
Pikkuradat ovat aseturvallisuuden selkäranka
Lopen ampumaurheilukeskus tulee sijoittumaan kooltaan ja tarjonnaltaan maamme kärkikastiin. Saman kokoluokan ratoja Suomessa on vain kymmenkunta.
Valtaosa maamme ampumaradoista on pieniä. Ne ovat yleensä metsästysseurojen tai riistanhoitoyhdistysten ylläpitämiä, ja niissä on yhdestä neljään eri ampumalajien rataa. Tällaisia ratoja on runsaat 500, joka on yli 70 prosenttia maamme ampumaradoista. Suomessa on noin 700 ampumarataa.
Suurin käyttäjäryhmä ampumaradoille ovat metsästäjät. Suomen noin 460 000 aseenomistajasta metsästäjiä on runsaat 300 000.
Suomen Metsästäjäliiton metsästysampumapäällikkö Jussi Partanen sanoo, että jokainen ampumarata on tärkeä. Etenkin Etelä-Suomessa, jossa harrastajamäärät ovat suuria, on suurillekin keskuksille tilausta.
Partanen muistuttaa, että kaiken ampumaharjoittelun tärkein hyöty on aseturvallisuuden paraneminen. Toistuva harjoittelu iskostaa selkärankaan turvallisen aseenkäsittelyn.
Hyvä osumatarkkuus on metsästyksessä keskeistä, jotta riistalaukaukset ovat varmasti kuolettavia ja eläin ei joudu kitumaan.
Pienelle radalle harjoittelemaan lähtemiselle voi olla matalampi kynnys kuin isoon keskukseen, pitkänkin matkan päähän.
– Pienten ratojen tärkein ominaisuus on se, että ne ovat lähellä kotia. Radan olisi hyvä löytyä 50 kilometrin säteeltä kodista. Terve ampumakulttuuri vaatii mielestäni kaikkia näitä ratoja. Pienet radat ovat sillä lailla tärkeitä, että ne muodostavat harrastuksen selkärangan, kun on lähellä oleva paikka missä voi käydä treenaamassa, Partanen listaa.
Lupaviidakko kaipaisi raivaamista
Ampumaratojen määrä on laskenut rajusti Suomessa. Vielä kolmisenkymmentä vuotta sitten maassamme oli yli 2 000 ampumarataa.
Suurin syy laskuun on tiukoissa ympäristöluvissa. Se johti osaltaan myös siihen, että maahamme alkoi nousta aiempaa suurempia ampumaurheilukeskuksia.
Hallituksen tavoitteena on nostaa ratojen määrää tuhanteen tällä vuosikymmenellä. Taustalla on huoli maanpuolustuksesta Ukrainan sodan vuoksi. Yhtenä keinona on ehdotettu ympäristölupien ehtojen höllentämistä.
Suomessa lupajärjestelmä on vaativa.
Ensin haetaan kunnalta ympäristölupa, jonka saaminen voi viedä vuosia, jos luvista valitetaan. Lisäksi poliisihallitukselta tarvitaan ampumaratalupa, jossa arvioidaan radan turvallisuus.
Esimerkiksi Lopella massiivinen radan laajennus ei olisi ollut mahdollista, ellei kunta olisi suhtautunut hankkeeseen suopeasti.
– Kun laajennuksia on tehty ja esimerkiksi meluvalleja vaaditaan, kunta on hankkinut meille myös lisämaata niitä varten, sanoo Lopen ampumaratayhdistyksen puheenjohtaja Kari Kuparinen.
Metsästäjäliitossa odotetaan malttamattomina, miten hallituksen suunnitelmat ratojen määrän kasvattamisesta toteutuvat.
Jussi Partanen sanoo, että mallia voisi ottaa esimerkiksi Ruotsista, jossa ampumaratojen luvitus on pääasiassa poliisin tehtävä. Partanen uskoo, että jos lupaehtoja höllennetään, nousee ratojen määrä kasvuun.
– Suomalainen on sellainen, että jos sille vaan annetaan lupa tehdä rata, ja paikka on olemassa, niin kyllä hän jostain maansiirtokoneen hankkii ja meluvallit syntyy. Jos suunnitelma kaatuu byrokratiaan jo alussa, niin hanskat tippuvat helposti, Partanen pohtii.