Kuntien varautumisessa vesihuollon häiriöihin on merkittäviä eroja, vaikka ohjeistusta on runsaasti saatavilla.
Näin toteaa Kuntaliiton yhdyskuntatekniikan päällikkö Paavo Taipale.
Vesihäiriöt nousivat esiin viimeksi viime viikolla, kun Pirkanmaalla Ylöjärven keskustassa oli laaja putkirikko.
Taipale puhuu asiasta yleisellä tasolla. Hän kertoo, että varsinkaan pienempien vesilaitosten varautumissuunnitelmat eivät välttämättä täytä vaatimuksia.
– Suunnitelmien kirjavuus on valitettavan yleistä.
Vesihuoltolaitokset ovat pääsääntöisesti kuntien sataprosenttisesti omistamia yhtiöitä.
Pienimmät vesilaitokset ovat usein osuuskuntamuotoisia ja toimivat vapaaehtoispohjalta.
– Niiden varautumissuunnitelmissa on saatettu mennä aika kevyellä kynällä, Taipale sanoo.
Oppaita ja toimintakortteja
Häiriötilanteisiin on olemassa paljon ohjeistusta.
Yhteistyö Vesilaitosyhdistyksen, Kuntaliiton, Huoltovarmuuskeskuksen, ministeriöiden ja valvontaviranomaisten välillä on laajaa. Vesilaitosyhdistys on myös julkaissut vuonna 2016 oppaan vesihuoltolaitosten häiriötilanteisiin varautumisesta.
Paavo Taipale kertoo, että huoltovarmuusorganisaatioon kuuluva vesihuoltopooli on laatinut yksityiskohtaisia toimintakorttimalleja, jotka ovat Vesilaitosyhdistyksen jäsenlaitosten käytettävissä.
Verkossa tiedottaminen ei riitä
Ylöjärvellä vesilaitoksen oli tarkoitus tiedottaa alueen asukkaita putkirikosta ja veden keittokehotuksesta tekstiviesteillä.
Iso osa viesteistä ei kuitenkaan mennyt perille. Ylöjärven Veden tiedotus sai asukkailta myös kritiikkiä.
Juuri häiriötilanteista viestiminen on osoittautunut vaikeaksi monissa kunnissa.
– Pienimmissä yksiköissä ei ole omaa viestintähenkilöstöä ja silloin asia saattaa helposti unohtua, Taipale sanoo.
Akuuteissa tilanteissa pääfokus on usein siinä, että yritetään saada tekniset ratkaisut toimimaan ja vaurio korjattua mahdollisimman nopeasti.
Oikeus suoraan tekstiviesteillä tiedottamiseen on ollut rajattu pelastus- ja poliisiviranomaisille. Infrastruktuuria pyörittävät laitokset ovat tarvinneet siihen asiakkailta erillisen suostumuksen.
– Kaikissa järjestelmissä oleellisinta on toki se, että niitä myös testattaisiin säännöllisesti.
Taipale painottaa, että vesilaitoksilla on joka tapauksessa ilmoitusvelvollisuus häiriötilanteista.
– Pelkkä verkkosivuilla viestiminen ei ole missään nimessä riittävää, joten juuri tekstiviestit ovat yksi vaihtoehto.
Jos tietoliikenneyhteydetkin ovat poikki, ääritilanteessa voidaan ainakin taajamissa ajatella myös niin sanottuja kaiutinautoja eli ovelta ovelle -viestintää. Haja-asutusalueella sekin on vaikeaa.
Uusi laki voi johtaa fuusioihin
Ensi vuoden alusta alkaen todennäköisesti voimaan tuleva, tällä hetkellä eduskunnan käsiteltävänä oleva vesihuoltolain uudistus tiukentaa varautumisvaatimuksia.
Varautumissuunnitelman vaatimukset muuttuvat huomattavasti yksityiskohtaisemmiksi.
Paavo Taipale uskoo, että uudet säädökset johtavat myös vesihuoltolaitosten yhdistymisiin. Taipaleen mukaan pienimpien laitosten on yksinkertaisesti vaikea selviytyä kiristyvistä määräyksistä.
– Viiden, kymmenen vuoden aikajänteellä yhdistymisiä saattaa tulla aika huomattavakin määrä.
Häiriöiden ennaltaehkäisyssä keskeistä on infrastruktuurin kunnossapito.
– Yhtä lailla tärkeää on se, että on tarkka suunnitelma siltä varalta, että jotakin tapahtuu.
Suunnitelmien toimivuutta olisi myös harjoiteltava säännöllisesti.
– Sitten ei tarvitse enää miettiä, mitäs nyt tehdään, Paavo Taipale toteaa.