Historiallinen osa Kokkolaa siirtyy valokuituaikaan, ja silloin tarvitaan myös arkeologeja

Kaivuutöitä valvotaan kolmessa kohdassa, joiden kerrostumista ei ole aiempaa valvontatietoa. Odotukset löydöistä ovat maltilliset, sillä kaapeli kaivetaan verrattain matalalle.

Urakoitsijan edustaja Tuomas Korkiakoski sekä arkeologit Hannu Poutiainen ja Taneli Leinonen kaivannon reunalla. Video: Kalle Niskala / Yle.

Kokkolan historialliseen vanhaankaupunkiin kaivetaan valokuituverkkoa. Urakkaa valvoo kaksi arkeologia kolmessa kohdassa.

Niissä kaivuutöitä ei ole aiemmin valvottu, eikä siis ole tietoa siitä, millaisia kerrostumia vastaan tulee.

12 korttelin laajuinen Neristan on yksi maan arvokkaimmista, yhtenäisimmistä ja laajimmista säilyneistä puukaupunkialueista.

Arkeologien tehtävä on kaksikärkinen.

– Ainahan me saamme lisää tietoa niistäkin murusista ja rippeistä, mitä tuolta paljastuu. Se lisää arkeologista tietoa Kokkolan menneisyydestä. Samalla toivotaan, ettei kauha osu mihinkään kovin tärkeään. Nyt mennään aika sievästi: on kapea kauha, ja kaivannot eivät ole kauhean syvät, sanoo arkeologi Taneli Leinonen Maanala-yrityksestä.

Vanha Kokkola on tuolla alempana

Arkeologi Taneli Leinonen

1600–1700-luvun kaupunkiasumiseen liittyvät löydöt, kuten astianpalat, rahat tai eläinten luut, ovat teoriassa mahdollisia. Suuria odotuksia ei kuitenkaan ole, sillä valokuitukaapeli kaivetaan vain 70 senttimetrin syvyyteen.

– Nyt ei mennä kovin syvälle, joten luultavasti saaliina on lähinnä kadunrakennukseen ja muuhun infraan liittyvää täyttömaata. Vanha Kokkola on tuolla alempana.

Mies kaivaa maata kaivinkoneella. Kaksi miestä keskustelee vieressä. Kaikki ovat pukeutuneet työmaavarusteisiin.
Torikadun varressa vastaan on tullut toistaiseksi vasta useammanlaista täyttömaata, esimerkiksi parkkipaikan rakentamisen ajalta. Vanhoihin kulttuurikerroksiin ei ole päästy. Kaivinkoneen kuljettaja Otto Pelkonen ja arkeologit Hannu Poutiainen (selin) sekä Taneli Leinonen keskustelevat. Kuva: Kalle Niskala / Yle

Kaivannon reunat ja pohja mitataan tarkkuus-GPS-laitteella ja eteneminen dokumentoidaan myös valokuvaamalla. Samalla saadaan poikkileikkausprofiili ja nähdään maakerrokset.

– Niin kauan kuin mennään pintamaissa, on melko pieni mahdollisuus törmätä isompaan löytöön, varsinkin rakennekerroksiin, jotka ovat irtolöytöjä tärkeämpiä, sanoo Leinonen.

Valvonta ei viivästytä urakkaa merkittävästi ainakaan, jollei kaivausten yhteydessä löydy jotain erityistä, sanoo rakentamisjohtaja Kaj Storås Valokuituselta.

– Mieluummin tehdään asiat kunnolla ja valvotusti.

Enemmän kuin valvonta, töihin vaikuttaa kaivannossa käytetty, kovaksi tiivistynyt masuunihiekka. Sen läpäisy vaatii varovaisuutta, ettei samalla rikota muuta infraa, sanoo Storås.

Valokuitufirmalle uudenlaista yhteistyötä

Video: Kalle Niskala / Yle

Valokuituselle yhteistyö Museoviraston kanssa on vielä harvinaista, sillä kuitua on vedetty pääasiassa niin sanotuille tavallisille asuinalueille. Nyt on tarvittu yhteistyötä Museoviraston ja arkeologien kanssa aikataulujen ja pelisääntöjen setvimiseksi.

Sen lisäksi urakkaa tehdään tiiviissä yhteistyössä Kokkolan kaupungin kanssa kohteen poikkeuksellisuuden vuoksi.

– Tässä on erityispiirteenä myös hyvin esteellinen kaivuureitti: kadun alla menee paljon muuta infraa. Ja tietysti kun ollaan kulttuurihistoriallisessa ympäristössä, niin saadaan paljon oppia, sanoo rakentamisjohtaja Kaj Storås Valokuituselta.

Alueella pyritään saamaan kaivuut valmiiksi syyskuun loppuun mennessä. Päällystystöitä tehdään jo projektin aikana, mutta viimeiset pinnat valmistuvat loppusyksystä, jollei alueelta löydy jotain, joka aiheuttaisi viivettä.

Urakoitsija Pele Works toteuttaa työssä osallistavaa lähestymistapaa: toimitusjohtaja Aleksi Pelkonen muistuttaa, että asukkaat voivat ottaa yhteyttä milloin vain, jos heillä on kysyttävää tai palautetta. Yhteystiedot löytyvät työmailla olevista kylteistä.