Heinäkuussa eri puolilla Suomea on syttynyt ainakin kuusi jätepaloa jätelaitoksissa.
Viimeisin on perjantain ja lauantain väliseltä yöltä, kun Turussa paloi noin sadan kuution bitumikermikasa ja telamurskain Topinojan jätekeskuksessa.
Perjantaina puolestaan sammutettiin muovijätepaloa Ilmajoen Laskunmäen jätekeskuksessa Etelä-Pohjanmaalla.
Muovijätepalon sammuttaminen kokonaan on haastavaa ja vie aikaa.
Ilmajoella Etelä-Pohjanmaan pelastuslaitos joutui esimerkiksi purkamaan noin 3 000 kuution muovikasan ja levittämään muovin laajalle kentälle sammuttamista varten.
Palon sammutusvedet puolestaan otettiin jäteaseman alueella talteen ja käsitellään myöhemmin, sillä niitä ei voi päästää sellaisenaan ympäristöön.
Kuuma ja kostea sää
Jätekasojen paloriskin kannalta vaikein yhdistelmä on kuuma ja kostea sää.
SIlloin olosuhteet ovat syttymiselle suotuisat, jos jätekasassa on paljon orgaanista materiaalia, kuten jätepuuta tai energiapolttoainetta, toteaa liiketoiminta- ja operatiivinen johtaja Kalle Saarimaa NG Nordicilta.
– Jäte alkaa kasan sisällä ikään kuin kompostoitua ja lämpötila nousee. Jos kasan sisälle pääsee sitten ilmaa, voi se alkaa pikkuhiljaa kyteä.
– Kasan sisältä lähtevä palo havaitaan vasta, kun se onkin jo aika pitkälle levinnyt, Saarimaa sanoo.
Akut jätteen seassa
Saarimaan mukaan moni jätepalo saa nykyisin alkunsa myös jätteen sekaan jääneistä akuista.
Akut ovat hyvin helposti syttyviä, eikä niitä pitäisi olla jätekuljetuksen mukana. Jätevirrasta niitä on hyvin vaikea, jopa mahdoton havaita, Saarimaa sanoo.
– Jäte käsitellään tyypillisesti murskaamalla. Kun akku päätyy jätemurskaimeen, syttyy tavallisesti tulipalo. Akut palaat aika kovalla lämmöllä, joten niiden sammuttaminen on vaikeaa
Saarimaa toivoo, että ihmiset ymmärtäisivät, kuinka vaarallinen pienikin akku on jätteen seassa.
– Se on yksi viime vuosina lisääntynyt syy jätepaloille, koska akkuja on enemmän esimerkiksi sähköpotkulaudoissa.
Ennaltaehkäisy tärkeää – ja toimivaa
Jätelaitoksilla tapahtuvien tulipalojen ja pienten palonalkujen määrät ovat viime aikoina vähentyneet, NG Nordicin Kalle Saarimaa sanoo.
Saarimaan mukaan jätelaitokset ovat oppineet paremmin hallitsemaan sekä palojen ennaltaehkäisyä että sammuttamista.
– Ennaltaehkäisyä tehdään ja koko ajan siinä kehitytään, mutta käytäntö on vielä aika vaihtelevaa riippuen toimijan koosta ja maantieteellisestä sijainnista.
Monilla jätepihoilla on lämpökameroita, joilla voidaan havaita, jos jätekasan lämpötila nousee.
Lisäksi monilla jätelaitoksilla on sammutuslaitteita, joilla ensisammutus voidaan hoitaa.
– Olemme menossa oikeaan suuntaan, mutta paljon on vielä työtä tehtävänä, että ollaan sillä tasolla, millä tulevaisuudessa pitäisi olla, Saarimaa sanoo.
Myös Suomen pelastusalan keskusjärjestön (SPEK) paloturvallisuuden johtava asiantuntija Jan Meszkan toivoo, että jäteasemien henkilökuntia koulutettaisiin paloturvallisuuden huomioimiseen.
– Ehkä näkisin tärkeimpänä sen, että [jäteasemien] henkilökuntaa koulutetaan oman työn ohessa tehtävään havainnointiin ja paloturvallisuudesta huolehtimiseen, Meszkan sanoo.
Meszkanin mukaan jäteasemilla olsii myös hyvä pohtia, millä tavalla alueelle saapuvia jäte-eriä voitaisiin tarkkailla palonalkujen varalta.