Ministerikauden tärkein tavoite.
Näin työministeri Matias Marttinen (kok.) on kuvannut hankintalain uudistuksen läpiviemistä. Yle tapasi Marttisen hänen työhuoneellaan Helsingin Kruununhaassa.
Hankintalaki määrittää, millä ehdoilla julkinen sektori saa ostaa tuotteita ja palveluita. Lakiuudistus rajoittaa sitä, milloin esimerkiksi kunnat voivat tehdä hankintoja osin omistamiltaan inhouse-yhtiöiltä ilman kilpailutusta.
Lain kritisoiduin osa on 10 prosentin raja: Jos kunta omistaa yhtiöstä pienemmän siivun, hankinta pitää vastaisuudessa kilpailuttaa.
Kunnat pelkäävät uudistuksen johtavan kaaokseen, mutta työministeri ei peräänny.
– Se on asia josta tullaan pitämään kiinni. Kymmenen prosentin raja on keskeinen osa tätä lain kokonaisuudistusta, Marttinen sanoo.
Kunnat: Peruspalvelut voivat olla vaarassa
Mietintö sai kevään lausuntokierroksella aikaan varsinaisen palautevyöryn.
Erityisesti kunnat vastustavat muutoksia ja pelkäävät niiden johtavan suuriin ongelmiin esimerkiksi jätehuollossa.
Kritiikkiä ovat esittäneet myös lukuisat ministeriöt ja esimerkiksi Kilpailu- ja kuluttajavirasto.
Julkisten hankintojen arvo oli viime vuonna lähes 40 miljardia euroa.
Elinkeinoelämälle uudistus avaisi lisää markkinoita, mutta moni pieni kunta taas joutuisi kilpailuttamaan sellaisiakin hankintoja, joiden hankinta aiemmin onnistui niiden osin omistamien yhtiöiden kautta.
Kunnat katsovat, että muutos aiheuttaisi niille paljon lisäkustannuksia ja voisi jopa vaarantaa palvelut.
Lakimuutoksen ehdottama 10 prosentin vähimmäisomistusraja on korkea erityisesti pienten kuntien kannalta: leijonanosa alle 20 000 asukkaan kuntien omistuksista eri alojen yhtiöissä jää sen alle.
Moni kunta kamppailee jo nyt tiukan taloustilanteensa kanssa.
Miten työministeri aikoo vastata tähän huoleen?
– Olen saanut palautetta paljon myös kunnilta, ja sen vuoksi käymme tätä asiaa vielä erityisellä tarkkuudella läpi.
Kuka hoitaa roskat?
Yksi konkreettinen huoli liittyy kuntien yhdessä omistamiin jätehuoltoyhtiöihin, jotka huolehtivat suomalaisten roskista.
Kuntien inhouse-yhtiöt eivät saa myydä muille kuin omistajilleen enempää kuin 5 prosenttia liikevaihdostaan. Käytännössä siis kaikki omistusrajan alle jäävät kunnat eivät myöskään voi ostaa tarvitsemiaan palveluita inhouse-yhtiöltä.
Muutos johtaisikin jätehuollossa merkittäviin muutoksiin.
Esimerkiksi Keski-Suomessa sijaitsevalle Toivakan kunnalle noin 1,3 miljoonan euron omistusosuuden ostaminen jäteyhtiöstä ei kunnan mukaan ole mahdollista. Myöskään vaihtoehtoista tapaa jätehuollon järjestämiseen parin tuhannen asukkaan kunnassa ei ole.
Suomen 26 kuntien omistamasta jäteyhtiöstä melkein kaikissa erityisesti pienempien kuntien omistusosuus jää alle vaaditun prosenttirajan.
Jätehuoltoyhtiöt ja julkisomisteisia yhtiöitä edustava Kustos ry ovat kannelleet hankintasäännön muutoksesta EU:lle.
Ministeri Marttinen lupaa, että eri toimialojen tilannetta käydään tarkasti läpi.
Sitä, mitä toimialoja ollaan mahdollisesti rajaamassa vähimmäisomistusrajan ulkopuolelle, Marttinen ei kerro – valmistelun keskeneräisyyteen vedoten.
Hän kuitenkin toteaa olevan selvää, että lakimuutos aiheuttaa kunnissa omistusten uudelleen järjestelyä.
– Samalla me tiedämme, että hankintojen tehostumisella ja kilpailun lisäämisellä voidaan saavuttaa merkittäviä kustannussäästöjä julkiseen talouteen.
Kolikolla on kääntöpuoli: Voimien yhdistäminen hankinnoissa voi kuitenkin myös säästää kuntien rahoja.
Esimerkiksi Kilpailu- ja kuluttajavirasto katsoi lausunnossaan, että prosenttirajoitukseen tulisi säätää poikkeuksia myös tapauksiin, joissa suuremmalla omistajamäärällä saadaan aikaan selviä säästöjä.
Ministeri: Sääntöjä tarvitaan
Työministeri muistuttaa, miksi tiukempien pelisääntöjen määrittelyä julkisissa hankinnoissa tarvitaan.
Marttisen mukaan moni kunta on kiertänyt hankintalakia hankkimalla mitättömän omistuksen yhtiöstä ja välttänyt tällä hankintojen kilpailuttamisen. Prosenttirajalla halutaankin taata, että kunnalla on tosiasiallinen määräysvalta yhtiössä.
Ministeri uskoo uudistuksen tuovan työtä ja verotuloja sinne missä hankintoja tehdään: Tällä hetkellä paikalliset pienet ja keskisuuret yritykset eivät pääse hankintoihin kunnolla mukaan.
– Tärkeintä on markkinan toimivuudesta huolehtiminen ja se, että kun julkisia hankintoja tehdään, ovat ne sitten siivouspalveluita, ruokapalveluita tai muita hankintoja, hyöty niistä jäisi mahdollisimman laajasti sinne alueelle.
Uudistuksen hyötyjen näkökulmasta toinen keskeinen kysymys on, alkavatko kunnat enemmän tuottaa palvelut itse kuin ostaa ne markkinoilta.
Tällöin iso osa uudistuksella haetuista hyödyistä uhkaa jäädä toteutumatta.
Marttisen mukaan ”on selvää”, että paikallinen elinvoima ei ainakaan vahvistu sillä, että hankintoja tehdään laajoina kokonaisuuksina tai siirtämällä palvelujen tuottamista kuntien omistamille yhtiöille.
Muutosten tarkkaa hintalappua ja vaikutuksia kuntiin ei ollut vielä ainakaan mietinnön lähtiessä lausunnolle arvioitu.
Marttisen mukaan ministerin virkakunta on sittemmin tehnyt asiassa huolellista työtä.
Kustos ry on omissa laskelmissaan päätynyt arvioon, jonka mukaan muutokset maksaisivat kunnille ja hyvinvointialueille kertarysäyksellä yhteensä 3–5 miljardia euroa.
Esimerkiksi valtiovarainministeriö totesi antamassaan lausunnossa, että vaikutusarvioiden puutteellisuuden vuoksi on mahdotonta sanoa, lisäävätkö muutokset kilpailua.
Sakkaava työllisyys ja hallituksen ristiveto työpöydällä
Hankintalain hankaluudet eivät ole kuitenkaan ainoa asia, mikä toukokuussa pestissään aloittaneen työministerin pitää taklata.
Hallituskumppani perussuomalaiset on pistänyt kapuloita rattaisiin työmarkkinauudistuksissa.
Puheenjohtaja Riikka Purran (ps.) mukaan PS ei voi hyväksyä henkilöperusteista irtisanomista ja määräaikaisten työsuhteiden solmimista helpottavia lakeja lausuntokierroksella olleessa muodossa.
Tullaanko näissä vastaan?
– Jotta kiistat saadaan sovittua, kompromissi täytyy löytää tavalla tai toisella, Marttinen muotoilee, mutta ei halua mennä yksityiskohtiin.
Hän kuitenkin painottaa, että niin työmarkkinauudistukset kuin hankintalakikin etenevät syksyllä eduskunnan käsittelyyn.
Suuri savotta liittyy kuitenkin hallituksen työllisyystavoitteeseen.
Hallitus havittelee 100 000 lisätyöllistä hallituskauden loppuun mennessä. Työllisyys on kuitenkin kehittynyt päinvastaiseen suuntaan.
Marttinen toistaa tutuksi tulleen viestin: Sadan tuhannen lisätyöllisen tavoite on edelleen voimassa. Hän kuitenkin myöntää, että matkaa tavoitteeseen on paljon ja suhdannetilanne on vaikea.
Hän luettelee toimia, joilla hallitus pyrkii saamaan talouden ja sen myötä myös työllisyyden kasvuun: työmarkkinauudistukset, verotus, sääntelyn purku sekä tutkimukseen ja tuotekehitykseen satsaaminen.
– Tässä ei ole kyse mistään yksittäisestä asiasta, jolla tilanne voidaan kääntää nopeasti.
Marttisen mukaan nähtävissä on jo ”orastavia positiivisia signaaleja”.
Purran ulostulo ”ei helpota” syksyä
Heikko taloustilanne sävyttää myös parhaillaan käynnissä olevia budjettineuvotteluja.
Neuvotteluja varjostaa myös valtiovarainministeri Purran viime viikolla julkistama leikkauslista. Iso osa leikkauskohteista sai hallituskumppaneilta suoriltaan tyrmäyksen.
Purran ulostulo ”ei ainakaan helpota syksyn neuvottelutyötä”, Marttinen toteaa.
Hän toivoo, että säästöpäätösten lisäksi neuvotteluissa katsottaisiin, voisiko hallitus päättää uusista työllisyyttä ja talouskasvua lisäävistä toimista. Millaisista, sitä Marttinen ei kerro.
Marttinen luultavasti tietää, että julkilausutuista lupauksista pakittaminen on vaikeaa. Vanha viisaus on, että mitään ei ole sovittu ennen kuin kaikki on sovittu.
Ja sovittavaa riittää ennen kuin hallitus kokoontuu budjettiriiheensä syyskuun alussa.