Analyysi: Kokoomusvetoinen ulkopolitiikka vaikuttaa etenevän Palestiinan valtion tunnustamisessa omaa tahtiaan

Suomi ratsastaa kaksilla rattailla Palestiinan tunnustamisessa. Kahden hallituspuolueen vastustus käytännössä estää tunnustamisen, kirjoittaa politiikan toimittaja Terhi Toivonen.

Äiti pitelee vakavasti aliravittua lastaan.
22-vuotias palestiinalainen äiti Yasmine pitelee sylissään laihaa kahden kuukauden ikäistä tytärtään Teeniä heidän odottaessaan hoitoa Nasserin sairaalassa Khan Yunisissa Etelä-Gazassa 24. heinäkuuta 2025. Kuva: AFP
Yle Uutisten politiikan toimittaja Terhi Toivonen.
Terhi Toivonenpolitiikan toimittaja

Hallituksen paine päivittää Suomen kantaa Palestiinan valtion tunnustamiseksi kasvaa jatkuvasti, vaikka sisäpoliittisesti yhtälö on mahdoton.

Kristillisdemokraatit on uhannut lähteä hallituksesta, jos näin käy eivätkä perussuomalaisetkaan kannata tunnustamista.

Tämän faktan ympärillä ulkopoliittinen johto nyt tasapainoilee varovaisin sanankääntein.

Hallituksen olohuoneessa istuu valtava elefantti, jonka olemassaolosta haluttaisiin mieluummin vaieta, ettei erimielisyys purskahda rivien välistä silmille.

Vaikuttaa siltä, että kokoomusvetoinen ulkopolitiikka Palestiinan valtion tunnustamisessa etenee omaa tahtiaan.

Tasavallan presidentti Alexander Stubb on antanut ymmärtää, että Palestiinan tunnustaminen on vain ajan kysymys ja tapahtuu jossain vaiheessa.

Suomi voisi seurata, kun isompi ryhmä maita etenisi asiassa. Ulkoministeri Elina Valtosen mukaan Suomen verrokkimaita ovat Ranska, Tanska ja Iso-Britannia.

Viimeksi maanantaina Valtonen totesi Ylelle, ettei nyt ole syytä päivittää Suomen linjaa. Ulkoministerin mukaan aiemmatkaan Palestiinan valtion tunnustamiset ole lopulta johtaneet mihinkään.

Ranska ilmoitti viime viikolla tunnustavansa Palestiinan valtion YK:n yleiskokouksessa syyskuussa. Iso-Britannian ehdollinen ilmoitus tunnustamisesta tuli tiistaina. Nyt sitten odotellaan vielä Tanskan liikettä?

Samaan aikaan Israel on kertonut, että se suunnittelee liittävänsä Gazan alueen itseensä.

Suomen virallinen linja kahden valtion mallista, ja sen pohjautumisesta kaikkien puolueiden hyväksymään ulkopoliittiseen selontekoon on kuultu julkisuudessa jo monen monta kertaa. On myös kerrattu se, että Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistyössä hallituksen kanssa.

Edellytykset kahden valtion mallille murentuvat, kun mahdollisella Palestiinan valtiolla ei kohta ole enää maa-aluetta ja sen väestökin kuolee pikkuhiljaa nälkään ja Israelin asevoimien moukarointiin.

Ulkoministeri Elina Valtonen lähikuvassa.
Ulkoministeri Elina Valtosen mukaan Palestiinan tunnustaminen on askel kohti kahden valtion mallia. Kuva: Petteri Bülow / Yle

Samaan aikaan oppositio vääntää hallituksen ruuvia tiukemmalle vaatimalla Palestiinan tunnustamista tai edes selontekoa asiasta eduskunnalle.

Keskiviikkona kerrottiin, että Suomi on allekirjoittanut 15 valtion ulkoministerien yhteisen vetoomuksen, jossa maita kannustetaan tunnustamaan Palestiinan valtio tai harkitsemaan sitä. Vetoomus on tehty juuri YK:n syyskuista huippukokousta ennakoiden.

Tasapainon vuoksi Ranskan käynnistämässä vetoomuksessa tuomitaan tietysti myös Hamasin terrori-iskut ja vaaditaan tulitaukoa sekä Hamasin ottamien israelilaisten panttivankien välitöntä vapauttamista.

Valtosen mukaan ”Palestiinan tunnustaminen on askel kohti kahden valtion mallia. Kahden valtion ratkaisun tukeminen tarkoittaa, että Suomi tulee tunnustamaan Palestiinan jossain vaiheessa.”

Suomi oli myös mukana viime viikolla julkaistussa yli kolmenkymmenen maan julkilausumassa, jossa tuomittiin Israelin pyrkimykset muuttaa väkivalloin palestiinalaisalueita tai sen väestöpohjaa.

Mutta – Suomi ei kuitenkaan kannattanut EU:n ja Israelin assosiaatiosopimuksen jäädyttämistä, jotta Israel saataisiin lopettamaan väkivalta.

Nyt näyttää pahasti siltä, ettei hallituksen vasen käsi oikein tiedä mitä oikea puuhaa.

Kristillisten puheenjohtaja Sari Essayah kertoo viestipalvelu X:ssä, ettei puolue ole antanut suostumustaan uusimman Palestiina-vetoomuksen allekirjoittamiseen.

Tai ehkä vetoomuksiin osallistumisella kasvatetaan myös hallituksen sisäistä painetta lopulta taipua Palestiinan tunnustamisen taakse.