Näky on lumoava. Lähteen hiekkapohja kuplii pohjaveden voimasta. Se on löytänyt tiensä ulos Viinivaaran harjujen pohjavesialtaista ja -suonista.
Pohja näyttää kuin kiehuvan, mutta vesi on viileää, virtaavaa ja kirkasta kesät ja talvet.
Mutta miltä se maistuu?
Siihen saa vastata jo yli 60 vuotta alueen metsiä ja lähteitä kolunnut Pentti Marttila-Tornio.
– Ei miltään.
Ja se on hyvä.
Viileä vesi ei tosiaan maistu miltään, vain raikkaalta ja kevyeltä ennen kuin se katoaa suusta.
– Kuulin upeasta lähteestä kylän vanhemmilta ihmisiltä, mutta tarkkaa reittiä tai karttaa ei lähteelle ollut. Halusin löytää sen.
Tätä vettä halutaan pumpata Ouluun ja sekoittaa puhdistettuun jokiveteen 170 000 asukkaan juoma- ja käyttövedeksi.
Vesimies
Pian 79 vuotta täyttävä Marttila-Tornio on johdattanut meidät ripein askelin läpi hänelle niin tutun metsän.
– Vuonna 1963 olin täällä apupoikana, kun alueesta tehtiin peruskarttaa.
Isolähdettä, jossa nyt olemme, hän ei kuitenkaan silloin löytänyt. Sen aika oli vasta kymmenisen vuotta myöhemmin.
Istahdamme Marttila-Tornion kanssa vielä mättäälle ja hörppäämme vettä.
Taistelu
– Tämä on jokapäiväistä ja -yöllistä. Yöpöydälläkin on muistikirja, että jos yöllä tulee sinisiä ajatuksia, niin ne voi kirjata ylös, Marttila-Tornio tuumaa.
Hän on myös koko ajan tavoitettavissa.
Sirkka Marttila-Tornio vahvistaa miehensä puhelukiireet syvään huokaisten, mutta lempeästi naurahtaen, onhan takana jo 60 yhteistä vuotta.
– Puhelimessahan se on koko ajan, ja vesiasiat sillä on mielessä jatkuvasti.
Sirkka ei osallistu vesiasioiden selvittelyyn. Se on hänen miehensä työ, mutta iso osa myös puolison arkea jo yli 20 vuoden ajan.
Pentti samoili 1970-luvulla Viinivaarassa päiväkausia kalastaen ja metsästäen. Joskus mukana oli myös puoliso Sirkka. Hän ei halunnut kuvattavaksi mutta antoi luvan tälle kuvalle.
Oulun Veden suunnitelmat ovat muuttaneet myös Oulun rajamailla, Viinivaaran tuntumassa, Nuorittassa asuvan Eeva-Maria Parkkisen elämän.
Hän lähti kuntavaaliehdokkaaksi vuonna 2012, jotta he saisivat ensi käden tietoa vesihankkeesta.
Hän tuli valituksi ja on keskustan valtuutettu edelleen.
– Niin kauan kuin lait ovat puolellamme, mieltä ei tarvitse osoittaa.
Marttila-Tornio ja Parkkinen eivät aio luovuttaa tai hävitä.
– Olen 99-prosenttisen varma, että voitamme, Parkkinen tuumaa.
– Vaikka seuraavat 20 vuotta olen valmis taistelemaan, Marttila-Tornio naurahtaa Kirkaslammen rannalla.
Viinivaara-Kälväsvaaraa ympäröivät Natura-suojellut suo- ja jokikohteet. Se on vastustajien vahva tukipylväs oikeustaistelussa.
Vaasan hallinto-oikeuden ratkaisua lupavalituksiin odotetaan syksyn aikana.
Marttila-Tornion mukaan vedenoton vaikutuksia luontoon ei ole selvitetty riittävästi ja tutkimuksissa on puutteita.
Samoilla linjoilla on myös ylitarkastaja Iiro Ikonen Varsinais-Suomen ely-keskuksesta, joka on määrätty vesihankkeen yhteysviranomaiseksi.
– Oulussa kannattaisi ehkä harkita, kannattaako uhrata nämä Suomen upeimmat lähteet ja lähdepurot.
Ympäristöviranomaisen mukaan koepumppaukset ovat olleet epätarkkoja ja hankkeen lähtöoletukset sisältävät epävarmuustekijöitä.
– Ne ovat vain ennusteita ja arvioita, ja aina voi tapahtua jotain todella yllättävää, Ikonen pohtii.
Hämyhete
Olemme siirtyneet upealta Isolähteeltä Hämyheteelle, jossa vastustajien mukaan yllätyksiä on jo tapahtunut.
Hetteikkö valittiin 20 vuotta sitten UPM Metsän kilpailussa Suomen kauneimmaksi lähteeksi.
Vastustajien mukaan lähteessä ei ole vettä sellaisia määriä kuin aiemmin.
Marttila-Tornion mukaan Hämyhete alkoi kuivua, kun alueella tehtiin koepumppauksia 2000-luvulla.
– Vesi löysi painemuutosten jälkeen toisen reitin ja kääntyi läheisen suon suuntaan, hän arvioi.
Oulun Veden mukaan virtaamat eivät ole heikentyneet ainakaan pumppausten takia.
Vesilaitoksen johtaja Juha Hiltula kertoo, että Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus teki kohteessa suurtehopumppauksia vuonna 2001. Ne olivat selkeästi isompia kuin mahdollisessa vedenotossa
– Lähde kuivui tuolloin hetkellisesti, mutta se palautui ennalleen muutamassa viikossa.
Vesiluvan mukaan Hämyhete on alueen herkimpiä kohteita, jossa pumppaus aiheuttaa muutoksia. Lähteen ei kuitenkaan pitäisi kuivua.
Viinivaara-Kälväsvaaran alueella arvioidaan muodostuvan lähes 40 000 kuutiota, eli 40 miljoonaa litraa, pohjavettä vuorokaudessa.
Vaikka hanke on pienentynyt alle kolmasosaan alkuperäisestä, nykyinenkin vesimäärä 9 000 kuutiota vuorokaudessa kauhistuttaa vastustajia.
He pelkäävät luontovaikutuksia ja lähteiden kuivumista.
Oulun alueella arvioidaan muodostuvan yli 60 000 kuutiota pohjavettä vuorokaudessa.
Sellaisenaan vesi ei ole käytettävissä, mutta vettä on siis myös Oulussa.
Oulu janoaa varavettä
Oulu on riippuvainen jokivedestä, eikä sillä ole riittävää varavesijärjestelmää, jos vesi pilaantuu.
– Varmuusmielessä se on iso ongelma, ja paineet sen korjaamiseksi ovat erittäin suuret, Hiltula myöntää.
Kriisitilanteessa kantakaupungin asukkaille pystytään jakamaan vain 11 litraa vettä päivässä.
Oulu selvittää aiempaa tarkemmin myös omia pohjavesivarantojaan, mutta se on pahasti myöhässä.
Valtio ohjeisti jo 20 vuotta sitten kuntia varmistamaan, että isot vesilaitokset kuuluisivat I- tai II-varmuusluokkaan viimeistään vuonna 2012.
Oulu on ainoana isona kaupunkina edelleen heikoimmassa varmuusluokassa III.
Hiltulan mukaan Oulu on 2000-luvun alusta alkaen selvittänyt varavesivaihtoehtoja omilta ja naapurikuntien alueilta.
Käytännössä kaikki on kuitenkin ollut jo yli 20 vuotta yhden epävarman Viinivaara-kortin varassa, jonka pitävyyttä oikeus taas arvioi.
Vesivaiheista ja tulevaisuudestaan videolla kertoo Pentti Marttila-Tornio.
Tulevaisuus
Oulun pohjavesitaistelussa ovat vastakkain iso ja pieni, luonto ja kaupunki, yhteisö ja yhteiskunta.
Kenellä on oikeus veteen ja millä perusteilla?
Viinivaarassa muutokset ovat vähäisiä, kuten luvassa todetaan, tai peruuttamattomia, kuten vesihankkeen vastustajat pelkäävät.
Kukaan ei voi varmaksi sanoa, mitä lähteille tapahtuu, mutta onko se hinta, joka Oulun vedestä on maksettava?
Sen arvioi seuraavaksi Vaasan hallinto-oikeus.