Järven rannalta lähtee paksu musta putki, joka kiemurtelee puolentoista kilometrin matkan ensin metsässä ja sitten pellolta toiselle. Putkessa kulkee vettä mikkeliläisen vihannesviljelijä Antti Vauhkosen peltojen kastelujärjestelmään.
Vauhkosen kokemus on, että kuivia jaksoja on yhä useammin, ja silloin peltoja on pakko kastella. Hän ei uskaltaisi perustaa peltoa paikkaan, jonne ei saisi nostettua vettä järvestä tai joesta.
Vauhkonen on pohtinut jo etukäteen monia keinoja, joilla hän voi vaikuttaa sadon onnistumiseen silloinkin, kun tulee vaikea kuivuuskausi.
Kuivuusriskejä tutkivan Lauri Ahopellon mielestä koko Suomen pitäisi toimia, kuten Vauhkonen.
Varautuminen on lapsen kengissä
Vihannestiloilla kastelujärjestelmät ovat tavallisia, koska kasvikset ovat herkempiä kuivuudelle kuin esimerkiksi viljat. Ahopellon mielestä viljatiloillakin voisi olla syytä alkaa pohtia keinokastelun järjestämistä.
Ilmastonmuutos todennäköisesti lisää kuivia kausia etenkin kesäisin.
– Enää ei ole kyse siitä, voiko meille Suomeen tulla vaikea kuivuusjakso. On vain ajan kysymys, milloin se tulee, Ahopelto sanoo.
Koska kuivuutta ei ole pidetty Suomessa suurena riskinä, siihen ei ole varauduttu järjestelmällisesti maataloudessa, eikä muuallakaan yhteiskunnassa.
Ahopelto kertoo, että esimerkiksi monilla pienillä vesilaitoksilla ei ole kunnollista suunnitelmaa sen varalle, jos vedenkäyttöä jouduttaisiin rajoittamaan kuivuuden takia.
Silloin pitäisi esimerkiksi päättää, kenen veden saanti turvataan ensimmäisenä.
– Kuivuuteen varautumisen ei tarvitse olla mitään suurta. Jos sen huomioisi osana muita toimintasuunnitelmia, niin pääsisi jo aika pitkälle, Ahopelto sanoo.
Vasta viime vuonna maa- ja metsätalousministeriö laati ensimmäistä kertaa suuntaviivat kuivuusriskien hallintaan. Julkaisussa listataan esimerkiksi toimenpiteitä, joita olisi hyvä tehdä.
Suomen ympäristökeskus on puolestaan ryhtynyt kokoamaan tilastoa kuivuuden vaikutuksista Suomessa. Esimerkiksi MTK arvioi vuoden 2018 kuivuuskauden aiheuttaneen yli 400 miljoonan euron tappiot pelkästään maataloudelle.
Antti Vauhkosen kesäkurpitsapelloilla helteen vaikutukset näkyvät moni tavoin.
Yhdellä pellolla kesäkurpitsojen pinta on rikkoutunut sieltä täältä. Kun helteet olivat jatkuneet kolme viikkoa, iski ukkonen ja raekuuro, joka rei’itti sadon myyntikelvottomaan kuntoon.
Toisen pellon pohja on kuin betonia. Vaikka vettä satoi, maa oli niin kuivaa, että vesi liettyi pellon pintaan, eikä imeytynyt maaperään.
Videolla Vauhkonen kertoo, millaisia ongelmia poikkeuksellisen alhainen järven pinnankorkeus on aiheuttanut kastelulle:
Kuivuusvaroituksia pohditaan
Suomen ympäristökeskuksen johtavan asiantuntijan Lauri Ahopellon mielestä Suomessakin voisi ryhtyä antamaan kuivuusvaroituksia. Ympäristökeskus ja maa- ja metsätalousministeriö pohtivat parasta aikaa, miten varoitukset käytännössä toimisivat tehokkaimmin.
Jo nyt kuivuudesta varoitetaan tarvittaessa esimerkiksi tiedotteilla Syken ja ely-keskusten kautta.
Vaikka Ahopelto patistelee suomalaisia varautumaan vaikeisiin kuivuuskausiin, hän kertoo, ettei näköpiirissä ole sellaisia ongelmia kuin Etelä-Euroopassa.
– Ei mitään, mistä emme yhteiskuntana selviäisi. Järkevä ennalta varautuminen säästää rahaa moninkertaisesti.