Porvoon edustalla, Kalbådagrundin matalikon kohdalla on tänä kesänä ollut kahdesti lähellä tapahtua öljyonnettomuus, kun tankkerit ovat olleet vaarassa ajautua karikolle.
Kumpikin alus oli Venäjän liikenteessä.
Molemmilla kerroilla Fintrafficin meriliikennekeskus on estänyt onnettomuuden ottamalla yhteyttä alukseen.
– Alukset ohjattiin radioteitse oikealle suunnalle, kertoo Suomenlahden merivartiosto apulaiskomentaja Ilja Iljin.
Kohdassa syvyys on noin 15 metriä. Täydessä öljylastissa olevan aluksen köli voi painua tätä syvemmälle.
– En osaa ottaa kantaa oliko siellä millaiset merikartat käytössä, sanoo Iljin.
Itäisellä Suomenlahdella on useita öljyonnettomuuden vaaranpaikkoja.
Toinen riskin paikka Suomenlahdella on Helsingin edustalla, jossa Helsingin ja Tallinnan välinen sekä idän ja lännen suuntainen laivaliikenne risteävät. Kohdasta vaarallisen tekee sen runsas liikenne.
Tankkerien jyrinä kantaa Suomeen
Liikenne Itäisellä Suomenlahdella on muuttunut rajan kiinni menon jälkeen. Mökkiläinen Pekka Granqvist seuraa mökkirannastaan Virolahden Santiosta laivojen hahmoja merellä Venäjän puolella. Santio sijaitsee rajavyöhykkeellä.
– Moottorien jyrinä kantaa tänne saakka. Minä en tiedä mitä ne laivat ovat. Voivat olla olla ihan mitä vain, hän sanoo.
Santion rannalta näkee kauemmas Venäjän vesialueelle. Tiistaina 5. elokuuta merellä näkyi parkissa kaksi suurta laivaa. Ne olivat ehkä matkalla Primorskin öljysatamaan.
Granqvist on tottunut Venäjän läheisyyteen mökkisaarellaan. Ennen hän katseli rajanylityspaikan vieressä rajaa ylittäviä huviveneitä. Tankkerit ovat uusi ilmiö. Niissä huolestuttaa onnettomuuden riski.
– Jos tapahtuisi onnettomuus, rannat ovat menneet ja täältä tulee lähtö, hän sanoo.
Suomenlahden rannat ovat kivikkoisia ja vaikeita siivota.
Tarkka paikannus avainasemassa
Vakiintunut liikenteenohjaus ja paikannus ovat tekijöitä, jotka pitävät matalan ja kapean Suomenlahden turvallisena. Juuri paikannusjärjestelmät ovat olleet viime aikoina häirinnän kohteena. Fintraffic on jo reagoinut turvallisuutta parantamalla.
– Turvalaitteita on jo vaihdettu järeämpiin kauppamerenkulun kannalta kriittisissä kohdissa, sanoo Fintrafficin Meriliikennekeskuksen päällikkö Samu Koski.
Väylävirasto on lisännyt Kalbådagrundin matalikolle poijun.
Paikannuksen häiriöiden vuoksi laivat ovat ottaneet yhteyttä myös Merivartiostoon.
– Olemme kertoneet heille paikkatietoja ja ohjanneet heitä, sanoo Suomenlahden merivartiosto apulaiskomentaja Ilja Iljin.
Varjolaivasto koettelee sääntöjä
Perinteisen merenkäynnin rajoja ja sääntöjä koettelee varjolaivasto. Se yrittää keinoja kaihtamatta piilottaa pakotteiden alaisten tavaroiden ja öljyn alkuperän. Venäjän varjolaivastolla tarkoitetaan aluksia, jotka pyrkivät kiertämään pakotteita ja joiden liikkeistä on vain vähän tietoa.
– Lippuvaltio ja laivan nimi saattavat vaihtua samalla aluksella kolmesti vuodessa. Tällöin vastuun kantajaa ei välttämättä esimerkiksi onnettomuustilanteessa löydetä, sanoo Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin merenkulkujohtaja Sanna Sonninen.
Laivojen lippuvaltio kertoo, minkä maan säädösten alaisuudessa alus toimii. Varjolaivaston myötä on kuitenkin muodostunut konsulttitoimistoja, jotka myyvät aluksien rekisteröimistä jonkin maan alusrekisteriin. Tällöin tyypillistä on, ettei lippuvaltiovalvontaa kohdisteta aluksiin.
Laivat peittelevät lastinsa alkuperää myös siirtämällä lastina olevaa öljyä laivasta toiseen. Tämä voidaan tehdä satamassa, mutta usein myös merellä.
– Lastin siirto aluksesta toiseen on tavallinen meriliikenteen käytäntö, sanoo Tallinnan teknillisen yliopiston meriliikenteen professori Ulla Tapaninen.
Oikein varustein ja osaavan henkilökunnan toteuttamana ja hyvissä sääolosuhteissa se on turvallista. Varjolaivaston välineistä ja osaamisesta ei kuitenkaan ole tietoa.
Vaaratilanteita kymmenkunta
Vaaratilanteita Itäisellä Suomenlahdella tapahtuu vuodessa noin kymmenkunta. Se on suhteessa vähän, koska merialue on yksi maailman vilkkaimmin liikennöidyistä.
– Vaaratilanteet eivät ole lisääntyneet viime aikoina, sanoo Trafin merenkulkujohtaja Sanna Sonninen.