– Ootko hyvä mies, ootko? Oothan sinä, Heikki Korhonen supattelee tallikäytävällä odottelevan hevosen korvaan.
Onhan se, onhan se hyvä hevonen. Ei kasvattajaomistaja Korhonen oriaarrettaan Massimo Hoistia suotta kehu ja silittele.
Kuusivuotias lämminveriori on juossut tälle kesälle Korhonen-Hakkarainen -raviperheelle niin paljon iloa ja hyvää mieltä, että luvan kanssa hymyilyttää. Palkintosummakin oli perjantaina jo yltänyt pitkälti yli 400 000 euroon viime vuosilta.
– Suku on kohdillaan tällä hevosella, sitä kautta siitä on tullut hyvä, erittäin vauhtikestävä hevonen. Himpun verran menestys on yllättänyt, mutta toisaalta jo syksyllä treeneissä Massimo alkoi tuntumaan oikealle hevoselle. Viime syksynä St. Legerin finaalissa teki todella hienon esityksen ja Suomen ennätyksen, se meni helposti, valmentaja Jukka Hakkarainen kuvaa syksyn 2024 ennusmerkkejä.
Massimon emästä Venicestä puhutaan pohjoissavolaisella tallilla lämpimästi. Heikki Korhosen kasvattama tamma juoksi aikanaan yli 800 000 euron voittorahat. Tamman kisaura päättyi kahdeksan vuotta sitten, jonka jälkeen on jännätty tähden jälkeläisten vauhtia. Massimo Hoist on Venicen esikoinen, vuosien myötä aavistuksen ujosta varsasta on kasvanut rento ori.
– Se on ollut ennen hiljainen ori, mutta nyt tänä vuonna se on ruvennut päästämään itsestään ääntä. Ravipaikalla Massimo mainitsee kilpakumppaneilleen jo, että minäkin olen nykyisin jotakin, en ole ihan nolla enää, Massimo Hoistin hoitaja Veera Hakkarainen kertoo ja kuin hoitajan tarinan vahvistukseksi, ori hörähtää kuuluvasti kesken keskustelun.
Tähti selvästi tietää arvonsa.
Ravikengät rintaliiveissä
Perheen ystävä Hanna Raatikainen on tullut tutuksi kauppahallin kalatiskin kautta. Jo Venice sai ”Hanna-mummolta” parhaimmat porkkanat eikä Massimoa jätetä yhtään vähemmälle. Ravipäivinä jännitys tiivistyy ja kaikki keinot otetaan käyttöön.
– Sain Jukalta Massimon kengät ja ne ovat olleet tyynyn alla. Suur-Hollolaa jännitin Massimon kengät rintaliiveissä, Raatikainen paljastaa taikansa.
Onnellinen mummo, niin kuin Raatikainen tallin hevosille itsestään puhuu, pääsi tuulettamaan perheen kanssa Suur-Hollolan voittoa kesäkuun lopussa. Voitossa oli hyvää historian hyrinää, sillä Venicen kanssa perhe pääsi juhlimaan perinnekisan voittoa vuosina 2016 ja 2017.
Tiivis talliperhe
Hyvän, voitokkaan hevosen omistaminen on lopulta aina tuuripeliä, sillä vaikka geenit olisivat kuinka kohdilleen, ravipalapelissä pitää muidenkin palasten osua yhteen.
Massimo Hoistin taustajoukoista ei menestys aikanaan jää kiinni, takana on kokonainen raviyhteisö ja tiivis raviperhe. Ukki-Heikki on kasvattaja ja tähtiorin omistaja, tyttärentytär Veera Hakkarainen hoitaa ja vävy Jukka Hakkarainen valmentaa Massimoa tai Velmua, kuten orin varsa-aikainen nimi kuuluu.
– Ukin paras hevonen, Venice jäi aika nuorena siitokseen, ajateltiin silloin, että saataisiin vielä hyviä varsoja. Kyllä tästä tuli paljon enemmän, mitä osattiin odottaa, Velmu on noussut tällä hetkellä jo ihan ykköstasolle. Joskus naureskeltiin, että kunpa tulisi edes jonnekin sille tasolle kuin emänsä niin nyt ollaan jo puolessa välissä. On tämä kyllä upea juttu tämä tarina, Veera Hakkarainen iloitsee.
Menestys tunnetusti kiinnostaa muitakin kuin toimittajia. Ravisuvun menestystalliin on jatkuva jono, soittoja ja kyselyitä tulee säännöllisesti. 17 hevosen kanssa riittää töitä eikä homma helpota kutsuvanvihreistä kesälaitumista huolimatta.
– Kesän hellekaudella tallin vuorokausirytmi pyöräytettiin ylösalaisin. Jätimme hevoset yöllä ulos, jotta niille saatiin vähän helpotusta. Aamutöillä oltiinkin sitten jo kuuden aikaan, Riina Korhonen kuvaa poikkeuksellisen kesän rytmitystä.
Rattaille pysyvyyttä
Massimo Hoistin menestyksessä näkyy, että hevonen on saanut olla terveenä ja kaikki huoltotoimet kesäisine kellon kääntelyineen ovat onnistuneet.
Myös Massimon rattaille on löytynyt voittavan kokonaisuuden kannalta olennainen pala. Hannu Torvinen pääsi Massimon rattaille ensimmäisen kerran, varsinaisesti yhteistyö alkoi tälle kaudelle.
– Moni muukin on Massimolla ajanut, taisin itse ajaa sillä ensimmäisen kerran Seinäjoella orin ollessa kolmevuotiaana. En edes voittanut sitä lähtöä, mutta hevonen teki hyvän loppukirin ja jätti hyvän vaikutuksen. Nyt olen ollut mukana tiimissä ja kaikki on mennyt hyvin. Olen todella onnellinen, että olen päässyt mukaan tässä vaiheessa, Torvinen kertoo.
– Keväällä sovittiin, että Hannu ajaa koko vuoden, että ei tarvitse joka kerta kysellä eri kuskia. Jatkossakin mennään samalla tavalla. Jukka Hakkarainen jatkaa.
Hyvä ravikesä on vielä kesken, aikanaan päivänkaaren lyhentyessä hevosia odottaa leppoisa loma. Tulevaisuudesta ollaan tallilla toiveikkaita, vaikka jokainen ravibisneksessä mukana oleva osaa pitää jalat tukevasti maassa.
– Se tulee parantamaan vielä monta vuotta eteenpäin, uskoisin näin. En usko, että Massimo Hoistin tarina on tässä, Torvinen pohtii.
Kesäisenä päivänä perhetallilla on poikkeuksellisen paljon vilskettä. Jukka Hakkarainen ja Riina Korhonen kaivelevat porkkanapussia, jotta Massimo-tähden korvat pysyvät innokkaasti höröllään valokuvaajille. Kännykkäkuvia kertyy sarjatulena.
Perhe on järjestänyt kiitoskahvit tai paremminkin kiitosmuikut lähipiirille. Kesä on mennyt yhdessä vilauksessa eikä yhteisille juhlahetkille ole raviarjessa muutenkaan ollut liikaa aikaa. Nyt pysähdytään hetkeksi kiittämään tiimiä.
– Ei riitä, että on hyvä hevonen, pitää olla myös hyvä tiimi. Kiitos kuuluu teille kaikille, Heikki Korhonen sanoo ja nostaa maljaa.
Kokeneen ravimiehen äänessä värähtää liikutus.
Illan tullen tallilla laskeutuu hiljaisuus, talon väki tarkastaa aarteensa vielä kertaalleen. Massimo Hoistin kohdalla katse viivähtää aavistuksen pitempään.
– Kyllä kaikki iltatallissa tulevat sitä katsomaan, että onhan Velmulla varmasti kaikki hyvin. Kun on tällainen kultakimpale, niin kyllä sitä väkisinkin katsoo tarkemmalla silmällä, Veera Hakkarainen sanoo.