Viisihenkisen perheen kotona Pohjanmaan Ähtävällä on viiden litran vesitonkkia kahdessa komerossa, ja niille on ollut käyttöä.
Terése ja Samuel Forsblomin arki ei mullistu, vaikka vedenkeittokehotus osuisi kohdalle taas.
He ovat tottuneet.
Ähtävällä seitsemän kylän asukkaat ovat tänä kesänä olleet pari viikkoa ilman sellaisenaan juomakelpoista hanavettä.
Heinäkuussa vedenkeittokehotus kesti kahdeksan päivää, kun juomavedestä löytyi rankkasateiden jälkeen suolistoperäisiä indikaattoribakteereja. Elokuussa ongelma toistui ja vettä piti keittää kuusi päivää.
Pariskunta suhtautuu poikkeustilanteeseen tyynesti.
– Otetaan vedet kanisterista tai kattilasta vain. Ei se vaikeata ole, se on vain vähän eri tilanne, sanoo Samuel Forsblom.
Likaantuneella vedellä sai peseytyä, eikä bakteereita tullut paljon mietittyä.
Ensimmäinen vedenkeittokehotus viime vuonna oli isompi juttu, vaikka silloinkin vettä oli perheessä jo kotivarana.
Tilanteet ovat vahvistaneet tarvetta varautua, sanoo Terése Forsblom.
Vesilaitosten varauduttava sään ääri-ilmiöihin
Kesän aikana vedenkeittokehotuksista on uutisoitu Ähtävän lisäksi ainakin Koillis-Savossa, Ylöjärvellä, Hämeenlinnassa, Toijalassa ja Kärkölässä.
Viime viikolla vedenkeittokehotukset annettiin Isossakyrössä Etelä-Pohjanmaalla ja osassa Uuttakaarlepyytä Pohjanmaalla.
Vaikka keittokehotukset ovat suhteellisen yleisiä, talousvesivälitteiset epidemiat ovat Suomessa harvinaisia, sanoo johtava tutkija Ilkka Miettinen THL:stä. Niitä on keskimäärin 2-5 vuodessa, tänä vuonna elokuuhun mennessä yksi.
Likaantumistilanteita tulee paljon enemmän. Useimmiten syynä on pohjavesiesiintymän likaantuminen.
– Tyypillisesti rankkasadejakso voi johtaa siihen. Putkistohavereita on vähemmän, mutta niitäkin sattuu. Niiden merkitys ja lukumäärä tulee pikku hiljaa kasvamaan.
Vesilaitosten onkin syytä varautua muutoksiin, kuten sään ääri-ilmiöiden lisääntymiseen.
Riskeistä suurin on kuivuus, mutta suunnitelma täytyy olla myös rankkasateiden ja sähkökatkoja aiheuttavien myrskyjen varalta, sanoo erikoissuunnittelija Jari Rintala Suomen ympäristökeskuksesta.
Pienillä vesilaitoksilla saastumisriski on suurin
Varautuminen parantunut selvästi, mutta kaikki Suomen 1 500 vesilaitosta eivät ole samalla viivalla, Rintala sanoo.
Isoilla riski on pienempi: niillä on paremmat vedenkäsittelylaitokset ja myös riskienhallintasuunnitelmat.
Suurin saastumisriski on pienillä laitoksilla, jotka ottavat vetensä pienistä muodostumista. Pienet muodostumat likaantuvat suuria herkemmin rankkasateen huuhtoessa maaperästä orgaanista ainetta, ravinteita, kiintoainesta ja erilaisia haitta-aineita.
– Pohjavesivarasto on pienempi ja suojakerros on ohuempi, ja silloin haitta-aineet pääsevät helpommin kulkeutumaan sadeveden mukana pinnalta pohjaveteen, tiivistää Rintala.
Rintalan mukaan sään ääri-ilmiöt lisäävät riskejä erityisesti pohjavesilaitoksilla, mutta myös pintavesilaitoksilla.
Pohjavesilaitoksilla ongelmia voi aiheutua pohjaveden määrään ja laatuun. Pintavesilaitoksilla veden lämpeneminen lisää veden käsittelyä.
”Meidän keinomme turvata tilanne”
Ähtävällä veden saastuminen johtui pintavesivuodosta. Pieni määrä pintavettä pääsi voimakkaan sateen seurauksena vuotamaan alavesisäiliöön.
Alueella toimivan Kallanin ympäristöterveydenhuollon päällikkö Annika Porthin-Anttila myöntää, että vedenkeittokehotus tuottaa pitkään jatkuessaan päänvaivaa kaikille osapuolille.
– Keittokehotustilanteet ovat kaikille haastavia, eivät ne kivoja ole. Mutta se on meidän keinomme turvata tilanne.