Valtion oikeuspsykiatrisissa sairaaloissa on havaittu muutos, joka herättää lääkäreissä kasvavaa huolta.
Niuvanniemen ja Vanhan Vaasan sairaaloista kerrotaan, että niihin päätyy hoitoon entistä useammin vaikeasti sairaita henkilöitä, jotka näyttävät jääneen vaille riittävää psyykkistä hoitoa.
– Tällainen vaikutelma on hyvin vahvasti syntynyt, Niuvanniemen johtava lääkäri Allan Seppänen sanoo.
Vanhan Vaasan sairaalan johtava lääkäri Pirjo Takala näkee asian samoin.
Käytännössä oikeuspsykiatrialla on huomattu sairauskertomuksia läpikäydessä, että potilaat olisivat tarvinneet oireidensa vakavuuteen nähden intensiivisempää avo- tai sairaalahoitoa. Tilanteet ovat päässeet kriisiytymään ja johtaneet muun muassa vakaviin rikoksiin.
Lääkärit sanovat, että oikeuspsykiatrisen hoidon tulisi aina olla viimesijaista. Se on tarkoitettu vaikeimmin sairaille rikoksentekijöille ja vaarallisimmille potilaille. Niuvanniemeen tai Vanhaan Vaasaan päätyessään potilaat ovat yleensä jo vuosien sairaalahoidon tarpeessa: esimerkiksi Niuvanniemessä keskimääräinen hoitoaika oli viime vuonna kahdeksan vuotta.
Ensisijaisesti riittävään mielenterveyshoitoon tulisi Takalan ja Seppäsen mukaan pyrkiä hyvinvointialueiden perus- ja erikoissairaanhoidossa.
Jokaisen ihmisen tilanteen kriisiytymistä ei välttämättä voida estää, vaikka hoito olisi kuinka hyvää tai riittävää.
Pirjo Takala sanoo, että jokaisen kohdalla on kuitenkin aina velvollisuus yrittää.
Mielentilatutkimuksiin pitkät jonot
Mielenterveyspalveluiden ongelmiin on kiinnitetty oikeuspsykiatrien keskuudessa jo pidempään huomiota, sanovat Allan Seppänen ja Pirjo Takala. Nyt tilanne on kuitenkin kärjistynyt.
Asia on tullut näkyvämmäksi, sillä tänä vuonna oikeuspsykiatrisiin sairaaloihin on tullut aiempaa enemmän henkilöitä, joita oikeudet ovat määränneet laajoihin mielentilatutkimuksiin.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastojen mukaan mielentilatutkimukseen pääsyä on tämän vuoden heinäkuuhun mennessä odotellut jo noin satakunta rikoksesta epäiltyä henkilöä. Määrä on lisääntynyt verrattuna esimerkiksi kolmeen edeltävään vuoteen, jolloin koko vuonna tehtiin yhteensä noin 80–90 mielentilatutkimusta.
Monen nyt tutkimuksiin tulleen ihmisen tilanne on ollut yhä monimutkaisempi, ja yhä useampi näyttää tipahtaneen ainakin osittain hoidon ulkopuolelle.
Takala ja Seppänen arvioivat, että psykiatristen sairaalapaikkojen karsiminen on tilanteeseen yksi olennainen syy. Paikkoja leikattiin pelkästään vuosina 2015–2021 yli 40 prosentilla (THL).
– Psykiatrista sairaalahoitoa on vähän demonisoitukin ja ajateltu, että optimaalinen tapa järjestää psykiatrinen palvelujärjestelmä on erittäin avohoitopainotteinen. Minun nähdäkseni nämä avohoitoa koskevat toiveet eivät ole toteutuneet, Allan Seppänen sanoo.
Pirjo Takala huomauttaa, että vaikka sairaalahoitoon pääsisikin, jaksot ovat usein yhä lyhyempiä. Hän pohtii, jäävätkö ihmisten ongelmien juurisyyt herkemmin selvittämättä, kun potilasta on yhä vähemmän aikaa seurata.
Samaan aikaan nykyisenkaltainen avohoito vaatii Takalan mukaan ihmisiltä paljon omaa aktiivisuutta ja vastuunkantoa. Se voi olla psyykkisesti sairastuneelta liikaa vaadittu.
Allan Seppäsen mukaan kansainvälisissä tutkimuksissa on havaittu, että samalla kun yleispsykiatrian sairaalapaikkoja on karsittu, oikeuspsykiatristen paikkojen tarve on kasvanut.
Seppänen sanoo, että merkit tästä ovat näkyvissä nyt myös Suomessa, sillä sekä Niuvanniemi että Vanha Vaasa ovat ääriään myöten täynnä. Vaasan sairaalassa on jouduttu tänä vuonna pitämään potilaita jopa ylipaikoilla.
Jonot mielentilatutkimuksiin ovat puolestaan venyneet molemmissa sairaaloissa nyt useisiin kuukausiin, mikä on poikkeuksellista.
Seppänen huomauttaa, että jos hyvinvointialueilla on painetta säästää kustannuksissa, nykyinen suunta ei ole kovin järkevä.
– En kannustaisi paisuttamaan pitkäaikaisen oikeuspsykiatrisen hoidon osuutta tässä palvelujärjestelmässä. Väittäisin, että on kansantaloudellisesti kannattavampaa panostaa mielenterveystyön resursseihin hyvinvointialueilla.
Lääkärit toivovat yhteiskunnallista keskustelua
Suomen kokeneimpiin rikosasianajajiin lukeutuva Kari Eriksson arvioi Ylen vasta julkaisemassa artikkelissa, että hän näkee työssään yhä useammin rikoksentekijöitä, jotka ovat jääneet riittämättömän mielenterveyshoidon varaan.
Eriksson varoitti jutussa, että esimerkiksi sivullisiin kohdistuvat äkilliset väkivallanteot saattavat tilanteen seurauksena lisääntyä.
Oikeuspsykiatristen sairaaloiden johtavat lääkärit Allan Seppänen ja Pirjo Takala pitävät Erikssonin esiin nostamaa huolta mielenterveyspalveluiden riittävyydestä perusteltuna ja jakavat sen.
Lääkäreiden mukaan nykytilanteeseen on syytä havahtua Suomessa. Molemmat näkevät, että aihepiiristä olisi hyvä käydä nykyistä laajempaa yhteiskunnallista keskustelua.
– Psykiatria eikä varsinkaan oikeuspsykiatria pysty ratkaisemaan tätä ongelmaa yksinään. Tämä vaatii nyt isomman ajattelun siitä, mitä asialle tulee Suomessa tehdä, Pirjo Takala sanoo.