Heitä ei haluta naapuriksi

Yläpihan postilaatikoilta näkee vuokra-asuntojen pihapiirin.

Tähän osoitteeseen päätyvällä ihmisellä ei ole usein muuta yöpaikkaa tai mahdollisuutta saada asuntoa vuokramarkkinoilta.

Taustalla voi olla päihderiippuvuuksia, mielenterveysongelmia, työttömyyttä, avioeroja, häätöjä ja rikoksia. Heitä ei haluta naapuriksi.

Parikymppinen nainen laahustaa huppu päässä kohti asuntonsa ovea. Perässä kulkee hieman häntä vanhempi mies.

Jyväskylän Kankitien palveluihin hakeutuvista viidennes on nykyään naisia. Katulähetyksen toiminnanjohtajan Sirpa Malinin mukaan määrä on historiallisen suuri ja huolestuttava. Se kertoo yhteiskunnan muutoksesta. Naiset tippuvat yhä useammin turvaverkkojen läpi.

Muutos

Kankitien asumisyksikön avaamisesta on nyt 30 vuotta. Merkkipaalua juhlistetaan tänään keskiviikkona.

Yle vieraili useina päivinä tapaamassa yksikön vakituisia ja tilapäisiä asukkaita sekä työntekijöitä.

Kävi ilmi, että Jyväskylän Katulähetyksen järjestämälle palvelulle on edelleen tarvetta: yhä nuoremmat jyväskyläläiset päätyvät Kankitien Ensiaskeleen kaltaisiin päihdepalvelujen viimesijaisiin asumispalveluihin.

Nuoria asunnottomia on tullut Kankitielle jopa niin paljon, että Keski-Suomen hyvinvointialue on herännyt pohtimaan uuden yksikön perustamista heitä varten. Hyvinvointialueen rahat ovat kuitenkin vähissä.

Juttuun on koostettu havaintoja arkipäivinä tapahtuneista tilanteista ja keskusteluista.

Tavatuista nuorista asukkaista ei käytetä jutussa heidän nimiään. Heidän tilanteensa on poikkeuksellisen surullinen. Osa on huonossa kunnossa, osa joutuu pelkäämään velkojen väkivaltaista perintää ja osa on tehnyt viime vuosina vakavia rikoksia, joiden uhreja on suojeltava.

Useat ovat jääneet vaille asuntoa häädön vuoksi. Jyväskylässä häätöjen määrä oli viime vuonna maan kärkeä.

Rahat päihteisiin

Nuori nainen kävelee asumispäivystyksen luukulle ja haluaa ostaa ruoka-avun tuoman kassin. Sen hinta on nykyisin kaksi euroa, aiemmin sen sai puolet halvemmalla.

Ruokaa varten säästetty kolikko jää naisen käteen. Hän saa kuitenkin mukaansa pakastettua lohikiusausta. Nälkä väistyy hetkeksi. Rahat päihteisiin taas raavitaan kasaan vaikka väkisin: rikoksilla ja ottamalla velaksi.

Yläpihalla sijaitsevan asumispäivystyksen eteen kaartaa poliisiauto, joka tuo päihtyneen miehen.

Kankitien yksikössä päihteiden käyttämistä ei voi estää, koska lain silmissä asukkaat ovat nykyisin tavallisia vuokralaisia. Ohjaajat tukevat asukkaita asumisen taidoissa ja arkisten askareiden hoitamisessa.

Peukku

Kankitiellä liikkuu myös valtakunnan puheenaiheeksi noussutta peukkua, alfa-PVP:tä.

Asukkaat tietävät, että aine voi tuhota ihmisen mielen ja kehon.

Toimiston edessä tupakoi nuorehko mies. Hänen kasvoissaan ollut kemiallinen palovamma on lähes parantunut, mutta sormessa on edelleen selkeä ruhje. Ne ovat kuitenkin pientä henkisten vieroitusoireiden rinnalla.

Poliisin mukaan peukku ei vielä näyttäydy Keski-Suomessa esimerkiksi takavarikoissa, mutta yksittäisissä esitutkintatapauksissa on viitteitä huumeesta. Käyttäjät ajattelevat, että tilastot eivät kerro koko totuutta. Sen huomaa kadulla.

Satunnaisen käyttäjän mukaan nuoret naiset tulevat tarjoamaan itseään aineen edestä: osa on ollut valmis hänen mukaansa myymään vaikka oman äitinsä.

Kankitien kaltaisessa yksikössä naisen asema kääntyy päälaelleen. Nainen voi joutua sisäistämään roolin, jossa hän on yksi ”jätkistä”. Se on pelin sääntö. Usein naiset kohtaavat hyväksikäyttöä.

Maine, josta tuli taakka

Ohjaaja Jari Mård on saapunut töihin. Hän on työskennellyt Katulähetyksen asumisyksikössä jo yli 18 vuotta.

Lähes kaikki asukkaat tietävät, että Mård kieltäytyy harvoin tarjoamasta tupakkaa. Hän on ollut itse samassa tilanteessa kuin asukkaat.

Kankitien maine on on työntekijän mukaan todellisuutta pahempi:

Aluehallintovirasto huomautti viime talvena päihteitä käyttävien asumisjärjestelyistä Keski-Suomessa.

Valvova viranomainen teki useita havaintoja myös Kankitien asumispalveluista ja vaati hyvinvointialueelta toimia.

Sittemmin ongelmakohtiin on puututtu. Kristillisiä arvoja vaalivan Katulähetyksen toiminnanjohtajan mukaan valvontapäätös tuntuu jälkikäteen ”johdatukselta”. Katulähetys sai palkata neljä uutta työntekijää.

Asumispäivystyksen ja tuetun asumisen vastaava työntekijä Ville Vanhanen on yksi heistä.

Hänen mukaansa tarve olisi vielä ainakin yhdelle tuetun asumisen työntekijälle.

– Pyrimme saamaan asiakkaiden asiat siihen malliin, että he pääsevät eteenpäin palveluasumiseen tai vuokra-asuntoon. Kuukausittain joku saa asunnon muualta, Vanhanen kertoo.

Hänen mukaansa on väärä luulo, että Kankitie olisi ihmisen viimeinen sijoituspaikka. Hän soisi ajatuksen viimein muuttuvan.

Jari Mård on nähnyt 18 vuoden aikana päihteiden käytön muuttuvan Kankitiellä alkoholista sekakäyttöön. Riitojen aiheet ovat pysyneet samoina:

Oma lukunsa ovat he, joille Kankitiestä on tullut henkinen koti.

Kankitiellä on vielä kourallinen asukkaita, joiden ainoa päihde on alkoholi.

Uljas

Uljas Porkka, 65, tuli Kankitielle ensimmäistä kertaa jo yli parikymmentä vuotta sitten.

Mies istuu yksiönsä pöydän ääressä. Laivayhtiön tuhkakupissa on kasa tumppeja. Savu ajelehtii pimeässä huoneessa, johon siivilöityy valoa verhon raosta.

– Olin saanut häädön tyttöystävän kanssa Pupumäestä [Pupuhuhdasta]. Sitten tapahtui yhtä ja toista. Lensin täältäkin ulos, Porkka kertoo.

Sen jälkeen Porkka asui ystävänsä kanssa välillä hökkelissä, jonka he rakensivat metsään. Osan öistä kaksikko vietti kaupungilla. Kun Porkka jäi yksin, hän kyhäsi itselleen majan.

Neljän peiton alla oli lämmintä, kun kosteus tasaantui.

Hän päätyi aina takaisin Kankitielle.

Vuosien varrella ohjaajien työtä ja asukkaiden päihteistä irti päästämistä ovat haastaneet asunto ensin -periaate ja huoneenvuokralaki.

Ennen vanhaan Kankitiellä oli Porkan mukaan ”hyvää porukkaa”. Viina virtasi, mutta pulloja ei saanut tuoda asuntoihin. Asukkaat joivat yhdessä laavulla tai pusikkoon hylätyssä linja-auton rämässä.

Enää vanhasta ajasta muistuttaa vain muutama naapurissa asuva kaveri:

Porkka ei ole tyttöystävän kuoleman jälkeen yrittänyt pistää korkkia kiinni. Hän ei aio pyytää apua alkoholismiinsa.

– Jos katkaisen itse, niin voin olla raittiina. Olen käynyt katkollakin, vaan ne on ihan tyhjän kanssa.

Pöydän alla on kotiviiniämpäri. Mies pohtii, että pian olisi taas aika tehdä muljua eli keskisuomalaisittain kiljua. Haastateltavien mukaan Kankitiellä pöhisee jatkuvasti pari kiljupönttöä.

Kotiviinin vahvuinen juoma oli kimmokkeena viimeisimpään Kankitiellä tapahtuneeseen kuolemantapaukseen, jota tutkittiin aluksi henkirikoksena.

– Täällä ei ole tulevaisuutta, Porkka sanoo.

Ennen jutun julkaisua yksi Kankitien tilapäinen asukas soittaa. Hän kertoo, että sai asunnon ohjaajien avun ansiosta.

Juttua varten on haastateltu Keski-Suomen hyvinvointialueen aikuisten sosiaalipalvelujen palvelujohtajaa Ulla Kuittua.