Tammelalaiset toimitusjohtajamies ja opettajavaimo viettävät juhannusta Pirkanmaan Urjalassa omalla mökillään järven äärellä. Paikka on rauhaisa ja maisema on kuin mistä tahansa suomalaisesta kesäparatiisista.
Vuosi on 2015. Pariskunta viettää keskikesää kaksin.
Juhannuksenvietto päättyy, kun mies saa outoja oireita.
Ensin kuolee mies, puoli vuotta myöhemmin vaimo.
Nina Nikkilä, pariskunnan tytär, kertoo nyt ensimmäistä kertaa julkisesti näistä kymmenen vuotta sitten koko Suomea ihmetyttäneistä kuolemista.
Myrkyttikö äiti perheen isän?
Outoja oireita
Tapaan Nina Nikkilän Urjalan mökillä, jonne johtaa mutkitteleva tie. Sinne ei kuka tahansa löydä. On vuoden 2025 elokuu, kesä on vaihtumassa syksyksi.
Idyllinen puurakennus on nykyään Nikkilän turvapaikka. Sitä voi olla vaikea uskoa, kun tietää isän juoneen tuon järven rannalla metanolia sisältänyttä juomaa. Juhannus ei jäänyt vain isän viimeiseksi. Seuraavaa juhannusta ei nähnyt äitikään.
Kuoleman on aiheuttanut myrkytys. Myrkytykseen on johtanut suuri määrä metanolia elimistössä.
Poliisin tiedote, 5.2.2016 klo 10.43
Isän voinnin huononnuttua pariskunta ajaa kotiin Tammelaan. Vaimo soittaa miehelleen ambulanssin. Pahoinvoiva mies viedään Kanta-Hämeen keskussairaalaan Hämeenlinnaan.
Parin päivän päästä mies kuolee. Kuolinsyyksi paljastuu metanolimyrkytys. Poliisi ei epäile rikosta. Vielä.
Syksyn tultua hautajaiset on pidetty. Tytär suree ja ihmettelee isänsä kuolemaa. Se ei voinut olla onneton sattuma.
Nina Nikkilän perheen tarina on avattu kirjan kansien väliin. Huomenna julkaistavassa Murhan jäljet -kirjassa Nikkilä kertoo väleistä vanhempiinsa. Äidin kanssa oli hankalaa, isä oli läheisempi.
Vanhempien välillä oli ollut kitkaa ja tytär tietää sen. Vaimo epäili miehen pettäneen. Oli puhetta avioerosta.
Tytär kertoo, että äiti käyttäytyy miehensä kuoleman jälkeen oudosti. Hän välttelee isästä puhumista. Avioliitossa pitkään ollut äiti alkaa deittailla ja matkustella. Hän haluaa muuttaa omaisuutta rahaksi nopeasti.
Silti epäily äidistä myrkyttäjänä tuntuu vaikealta, mutta ainoalta selitykseltä isän kuolemalle.
Kun perheen tytär löytää lapsuudenkodistaan pitoisuuslaskelmia ja kuolleen isänsä puhelimesta ”isänä” vastikään lähetettyjä viestejä, herää todellinen epäilys.
Korvikealkoholia juova mies?
Parikymppinen Nina Nikkilä ihmettelee, miksei isän kuolemaa tutkita henkirikoksena. Hän ottaa yhteyttä poliisiin useamman kerran.
Yle pyysi Hämeen poliisia kommentoimaan tapausta vuoden 2025 lokakuussa, mutta poliisi kieltäytyi kommentoimasta. Yle ei myöskään saanut esitutkintamateriaalia nähtäväksi, sillä se on kokonaan salattu.
Tytär kertoo saaneensa tietää, että äiti oli maalannut isästä juopon kuvaa. Kun isä joutui sairaalaan, äiti oli kertonut poliisille miehensä juovan korvikealkoholeja ja olevan juoppo.
Forssan ja Tammelan seudulla tunnettu toimitusjohtajamies ei ollut maakunnan pääkaupungissa tuttu samaan tapaan kuin kotikunnassaan, pohtii Nikkilä.
– Poliisi oli kirjannut äidin lausunnon sairaalassa Hämeenlinnassa. Jos sama olisi käynyt Forssan sairaalassa, niin suurella todennäköisyydellä forssalainen poliisi olisi heti tiennyt tämän väittämän epätodeksi, tytär sanoo.
Tutkintavankeudessa ollut henkilö on kuollut tänään Hämeen poliisilaitoksen poliisivankilassa Hämeenlinnassa.
Poliisin tiedote, 5.2.2016 klo 16.37
Puoli vuotta isän kuoleman jälkeen tapahtui käänne. Poliisi aloitti murharikoksen esitutkinnan joulukuussa 2015. Ainoa epäilty oli perheen äiti. Hänet vangittiin todennäköisin syin epäiltynä murhasta tammikuun lopulla, vuonna 2016. Perheenisän kuolemasta on kulunut jo puoli vuotta.
– En olisi ikinä koskaan halunnut olla tätä selvittelemässä. Kun olin astunut jo jalalla sille puolen, en enää voinut kääntyä takaisin, antaa olla ja elää loppuelämää tämän tiedon kanssa, Nina Nikkilä muistelee.
Hän ei usko äitinsä tarkoittaneen tappaa isän. Siihen palataan myöhemmin.
Allaolevasta grafiikasta käy ilmi, että erityisesti naisten käyttäminä henkirikoksen tekovälineinä korostuivat hukuttaminen, polttaminen ja myrkky.
Tapaus ei koskaan päädy syyttäjän pöydälle. Äiti hirttäytyi Hämeenlinnan poliisivankilassa vuoden 2016 helmikuussa.
Tuota näkyä todisti tamperelainen rikostoimittaja Heidi Holmavuo. Hän on toinen Nikkilän perhetragediasta kertovan kirjan kirjoittajista ja sille on syynsä.
Poliisi lopetti esitutkinnan vuoden 2016 elokuussa.
Nina Nikkilä oli muuttanut lapsuudenkodistaan Tammelasta jo 16 vuotiaana lähelle Forssaan. Pieni paikkakunta tuntuu ahtaalta. Toimittajat koputtelevat oveen. Lehdistö kirjoittaa sekä äidin että isän kuolemasta. Maailma ympärillä murenee.
Nyt, Urjalan mökillä on rauhallista, vaikka toimittajia ramppaa kylässä. Jokainen haluaa kuulla Nikkilän perheen tarinan. Myös minä.
Tytär epäilee äitinsä antaneen metanolia isälle. Hän uskoo tietävänsä motiivin.
– Äidillä oli mielestäni voimakkaita narsistisia piirteitä. Hänet kasvatettiin todella kilpailuhenkiseksi. Äiti kirjoitti kaikki laudaturit, menestyi kauneuskilpailuissa ja ampumahiihdossa. Hän oli hirveän älykäs ja oli tottunut olemaan paras kaikessa. Hän joutui kohtaamaan häviön, kun isä sanoi rakastuneensa toiseen naiseen.
Tutkinta päätetään merkinnöin jätetty syytteseen saattamatta, rikoksesta epäilty on kuollut.
Poliisin tiedote, 5.8.2016 klo 11.33
– Suunnaton älykkyys voi olla myös todella vaarallista, Nikkilä miettii.
Teko jäi virallisesti lopulta epäilyksi.
– Äiti ei voinut hyväksyä sitä, että hän ei ollut enää se isän ykkönen. Tässä kohtaa älykkyydellä ei ollut väliä. Kyse oli siitä, että isä oli rakastunut johonkin toiseen. Se antoi isälle jotain, mitä hän ei saanut avioliitosta äidin kanssa.
Nikkilä uskoo, ettei äiti halunnut tappaa isää. Äiti soitti ambulanssin vasta siinä vaiheessa, kun isä ei enää nähnyt.
– Isä olisi ollut ikuisesti äidistä riippuvainen, jos isä olisi sokeutunut. Äiti olisi saanut hallita, kontrolloida ja pitää hänet, epäilee tytär.
Kaunis, onnellinen loppu
Nina Nikkilä on nykyään itse äiti. Hollannissa asuva nainen löytää rauhan Urjalan mökiltä, mutta Forssaan hän ei mielellään mene vieläkään.
– Olen elänyt ihan hirveästi elämää. Vanhemmat ystäväni ovat sanoittaneet sen hyvin: minulla on 50–60-vuotiaan elämänviisautta, pohtii nyt reilu kolmekymppinen.
Nikkilä tuomitsee äitinsä teon.
– En ole äidille vihainen enkä katkera. En ajattele, ettei äiti olisi saanut tehdä itsemurhaa tai että se olisi ollut itsekästä. Äiti ansaitsee rauhan, hän oli myös uhri.
Nikkilä pitää tarinan loppua joka tapauksessa onnellisena, vaikka se vaati kahden ihmisen hengen. Äiti jätti jälkeensä itsemurhakirjeen, jossa kertoi pääsevänsä miehensä luokse.
– Äiti ei ollut enää se ihminen, jonka me tunsimme. Äiti oli oman mielensä uhri. Hän pääsi pois siitä tuskasta. En halunnut äidille loputonta tuskaa ja vuosia vankilassa.
Ninan perheen tarina on poikkeuksellinen. Hän ikävöi molempia vanhempiaan, vaikka uskoo äidin aiheuttaneen isän kuoleman. Viimeinen äidiltä saatu viesti on vuoden 2015 joululta. ”Hyvää joulua”.
Mökin rannassa istuva, äitinsä ja isänsä haudannut Nina Nikkilä on selvästi löytänyt rauhan.
Katso alla olevalta videolta mitä perheen tytär ajattelee vanhemmistaan nyt.