Nyky-Venäjän propagandassa eli pyrkimyksessä muokata yleisön mielipiteitä on paljon samoja piirteitä kuin 1930-luvulla. Esimerkiksi fasismi-sanaa käytetään mediassa samaan tapaan kuin Stalinin aikana. Näin kertoo Itä-Suomen yliopiston tuore väitöstutkimus.
– En väitä, että historia toistaa itseään sellaisenaan. Mutta suomalaisten on hyvä ymmärtää venäläisen propagandan juuria, sanoo tutkija Anna Laakkonen.
Tutkimus tuo uutta tietoa suomalaisten roolista Neuvostoliiton propagandakoneistossa. Neuvosto-Karjalassa toimineet suomalaiset toimittajat tekivät 1920–1930-luvuilla suomenkielistä lehteä, jota Neuvostoliiton valtionjohto ohjasi.
Laakkonen on tarkastellut Petroskoissa vuosina 1920–1937 ilmestyneen Punainen Karjala -lehden kirjoittelua. Lehti oli tuolloin ainoa suomenkielinen media alueella. Suomen sisällissodan aikana vuonna 1918 ja sen jälkeen Neuvosto-Karjalaan muutti Suomesta joukko punaisten kannattajia. Heistä suurin osa ei osannut venäjää.
Fasistiksi syyttely on tuttu keino
Kommunistisessa Neuvostoliitossa lehdistö oli keskeinen väline politiikassa. Nyky-Venäjällä media käyttää samoja keinoja kuin sata vuotta sitten.
Yksi niistä on voimakkaiden viholliskuvien luominen. Neuvosto-Karjalassa toimineet suomalaiset toimittajat rakensivat aktiivisesti viholliskuvaa länttä ja erityisesti sisällissodan voittanutta valkoista Suomea vastaan.
Esimerkiksi fasisti-termillä viitattiin yleisesti valkoiseen Suomeen ja valtionjohtoon.
– Myös nyky-Venäjän johto puhuu vihollisista fasisteina. Voi ajatella, ettei se tarkoita tietyn ideologian kannattajaa, vaan ylipäätään vihollista, Anna Laakkonen sanoo.
Viholliskuvaa rakennetaan perheiden tarinoilla
Media rakentaa vastakkainasettelua yksittäisten ihmisten tarinoilla. Viime aikoina venäläisessä mediassa ovat yleistyneet jutut perheistä, jotka ovat kohdanneet Suomessa venäläisvihaa ja muuttaneet takaisin Venäjälle. Ilmiöstä on kirjoittanut esimerkiksi Ilta-Sanomat.
Venäläismedioiden jutuissa muuttajat kauhistelevat asuinoloja Suomessa ja kertovat, kuinka hyvin heidät on otettu vastaan Venäjällä. Tutkijan mukaan 1930-luvun lehdet käyttivät samantyyppistä retoriikkaa.
– Punainen Karjala kirjoitti, kuinka fasistisessa Suomessa työläiset asuvat maakuopissa, Laakkonen kuvailee.
Lehden koko toimitus teloitettiin
Yksi propagandan keino on valheellisen tiedon ankkurointi osaksi yleisesti hyväksyttyä historiankirjoitusta.
Nyky-Venäjän toimista Laakkonen nostaa esimerkiksi Sandarmohin joukkohaudan, Karjalan tasavallassa sijaitsevassa Sandarmohissa on kiistatta sijainnut joukkohauta. Stalinin vainoissa 1930-luvulla sinne haudattiin yli 9 000 ihmistä, joista noin 1 000 oli suomalaisia.
Venäjän valtiojohtoinen media ja jotkut historian tutkijat väittivät silti vuonna 2016, että joukkohaudoissa on suomalaisten valloittajien tappamia puna-armeijan sotilaita.
Punainen Karjala -lehdessä kirjoitettiin uudelleen tarinaa Suomen sisällissodasta. Näkökulma oli sodan hävinneiden punaisten. Sodan muistoa vaalittiin ja punaisen Suomen historiakertomusta rakennettiin vuosipäivänumeroissa. Laakkosen mukaan vastaava ei olisi Suomessa ollut mahdollista.
– Vasemmiston lehtiä kiellettiin 1920-luvulla kirjoittamasta vuoden 1918 tapahtumista sakkojen ja lehtien lakkauttamisen uhalla.
Joitakin äärivasemmistolaisiksi luokiteltuja lehtiä myös lakkautettiin.
Neuvosto-Karjalassa toimineet suomalaiset toimittajat olivat vankkumattomia kommunismin kannattajia, mutta heille kävi huonosti. Käytännössä kaikki johtavissa asemissa olleet toimittajat teloitettiin Stalinin vainoissa 1930-luvun lopulla.