Alvar Aallon suunnittelema Aallon kirjasto Seinäjoella on 60-vuotias. Kirjaston vihkiäisiä vietettiin 5. syyskuuta 1965.
Arvokas rakennus peruskorjattiin reilu kymmenen vuotta sitten, eikä siinä ole tällä hetkellä suuria remonttitarpeita.
Ovien puuosille tosin pieni ”face-liftaus” voisi olla paikallaan, toteaa kaupunginarkkitehti Jussi Aittoniemi.
– Kyllä minä tätä kirjastoa ylpeänä katson, peruskorjausta toteuttamassa ollut Aittoniemi sanoo.
Ennen Apila-kirjaston valmistumista (2012) Aallon kirjastossa oli otettu käyttöön kaikki mahdollinen tila, mitä oli tarjolla. Apilan myötä tilat saatiin palautettua sellaisiksi kuin Aalto oli ne ajatellut.
Kauppalantalon siipirakennuksesta kirjastotaloksi
Valtiopäiväneuvos Markus Aaltonen on Etelä-Pohjanmaan Aalto-seura Alvarianian puheenjohtaja ja tuntee kirjaston rakentamisen vaiheet.
Kirjasto on osa Seinäjoen Aalto-keskusta. Sitä ennen olivat jo valmistuneet Lakeuden risti (1960) ja kaupungintalo (1962).
Kirjaston jälkeen samaan kulttuuri- ja hallintokeskukseen rakennettiin vielä seurakuntakeskus (1966), valtion virastotalo (1968) ja kaupunginteatteri (1987).
Kaikki ovat akateemikko, professori Alvar Aallon suunnittelemia.
Seinäjoki oli kauppala 1950-luvulla, kun hallintokeskusta alettiin suunnitella. Kaupunkioikeudet se sai vuonna 1960.
Aaltosen mukaan silloiset päättäjät sovittelivat kirjastoa tekeillä olevan kauppalantalon eli tulevan kaupungintalon siipirakennukseen, mutta Aallon arkkitehtitoimistossa ajateltiin toisin.
– Visiointi kunnallisten päättäjien puolella oli paljon vaatimattomampaa kuin Aallon toimistolla, missä mentiin suuremmin tavoittein eteenpäin.
Siihen, että päädyttiin tekemään erillinen kirjastotalo, vaikuttivat merkittävästi valtion kirjastoviranomaiset ja hankkeeseen saatavissa olevat kirjastojen valtionavustukset.
– Kaupunkioikeudet ja uusi kirjastolaki vaikuttivat siihen, että kirjastolle haettiin maakuntakirjasto-oikeudet. Se antoi edellytykset tehdä vähän mittavampi kirjasto.
Suunnitelmia muokattiin ja karsittiinkin matkan varrella juuri valtionavustusten sääntöihin sopiviksi.
Kirjastosta tuli lopulta parisataa neliötä Aallon alkuperäisiä luonnoksia pienempi.
Myös sen julkisivulle suunniteltu pylväskäytävä, viereisen kaupungintalon pylvässalin vastinpari, jäi punakynän alle.
Aalto muutti tilaajan toiveet pylväskäytävän poistamisesta vahvuudeksi ja teki julkisivusta ”mahdollisimman yksinkertaisen, vastakohtana kaupungintalolle”, Aaltonen kirjoittaa Vapaata viivaa -kirjassaan.
– Aallon idea oli se, että kaupungintalo ja kirjasto käyvät vuoropuhelua, mutta kirjasto on selvästi alisteinen kaupungintalolle. Rakennusten hierarkia on selvä; merkittävimmät ovat Lakeuden risti ja kaupungintalo, Aaltonen sanoo.
Kaikki valvottavissa, paitsi...
Seinäjoen kirjastosta nostetaan usein esille arkkitehdille tyypillinen kirjastomonttu, lukusyvennykset ja luonnonvalo.
– Luonnon- ja keinovalolla Aalto pyrki pitämään huolta siitä, että valo ei lankea missään lukijalle selän takaa, Markus Aaltonen sanoo.
Kirjaston suorakulmaisen muodon rikkoo viuhkan muotoinen kirjasali.
Aalto suunnitteli salin niin, että toimintaa pystyy valvomaan yhdestä pisteestä. Ainoa, mihin virkailijan katse ei kerralla yllä, on lastenosasto.
– Jälkeenpäin on arveltu, että Aallot ajattelivat lasten olevan niin viattomia, ettei heitä tarvitse syynätä jatkuvasti.
Seinäjoen Aalto-keskuksen suunnittelussa oli aktiivisesti mukana myös Alvar Aallon puoliso Elissa Aalto.
Aallon kirjaston tilat kävivät ahtaiksi jo 1980-luvulla. Vuosikymmenten suunnittelun ja harkinnan jälkeen, Apila-kirjasto valmistui sen viereiselle tontille vuonna 2012.
Aaltonen on tyytyväinen siihen, että Apila ja Aallon kirjasto muodostavat nyt yhden kokonaisuuden. Osien välillä voi liikkua maanalaista yhdystilaa pitkin, ja toimintoja on molemmissa.
Jossain vaiheessa uhkana oli, että uusi kirjasto olisi rakennettu kauemmas Aalto-keskuksesta ja Aallon rakennus olisi jäänyt esimerkiksi museokirjasto-kahvilaksi.
– Alvariania oli silloin olemassa ja saimme torpattua sen ajatuksen. Nykyinen ratkaisu tuntuu lisänneen rakennuskompleksin kansainvälistä kiinnostavuutta.
”Eihän meillä muuta ole”
Tänä päivänä Aalto-keskus kiinnostaa arkkitehtuurialan ammattilaisia ja opiskelijoita sekä turisteja, ja sitä käydään katsomassa kaikkialta maailmasta.
– Taidehistorioitsijat ovat sanoneet, että tämä on Aallon kirjastojen kaunotar ja kuningatar, Aaltonen toteaa.
Arkkitehdin näkemys yhtenäisestä keskustakokonaisuudesta on toteutunut Seinäjoella kokonaan, ja sitä myös Aalto arvosti.
Kaupungille Aallon rakennukset ovat tärkeitä, eivät vain toiminnallisina rakennuksina, vaan myös matkailullisesti.
Aalto-keskus on mukana Museoviraston hakemuksessa, jolla Aallon arkkitehtuuria haetaan Unescon maailmanperintökohteeksi.
Markus Aaltosen mukaan Seinäjoki on yksi hakemuksen vahvimmista kohteista.
Vaikka 60-vuotias kirjasto on nyt kunnossa, Seinäjoella on siitä vastuu jatkossakin – maailmanperintökohteena tai ei.
– Eihän meillä mitään muuta ole. Vaikea sanoa, että me tänne mitään sellaista innovaatiota löydetään, joka tämän voittaa.
