Tero Lehterän ensimmäinen kansainvälinen turnaus jääkiekon naisten maajoukkueen päävalmentajana päättyi kolmeen selkeään voittoon Sveitsin WEHT-turnauksessa.
Toukokuussa pestiin tarttunut Lehterä oli tyytyväinen näkemäänsä, sillä hän tiedosti, että pelaajat olivat omaksuneet vasta perusrungon puolustuksen pelikirjasta ja yhden hyökkäyksellisen peliteeman, suoran hyökkäyspelaamisen.
– Emme halunneet syöttää pelaajille liian paljon asioita kerralla. Enenevissä määrin peleissä rupesi kuitenkin näkymään toisteisuutta ja laatu parani. Tuosta konkreettisena osoituksena oli se, että päästimme vain neljä maalia, Lehterä kertoi.
Kun Lehterälle tarjottiin keväällä Juuso Toivolan paikkaa 1+1-vuotisella sopimuksella ja hänet tähän pestiin valittiin, aiheutti se kulmakarvojen kohottelua ja lievää hämmennystä.
Lehterä myönsi heti kättelyssä, ettei hän ole paljoakaan naisten pelejä seurannut, eikä hän vieläkään tunne vastustajien pelaajien kikkapankkeja. Oman joukkueen pelaajat sitä vastoin ovat tulleet paremmin tutuiksi.
Lehterä muistuttaa, että se, minkälaisia pelaajia joukkueessa on vastustajiin nähden, määrittää paljon joukkueen pelitavan.
– Daamit kuitenkin itse määrittelivät, että he haluavat olla aktiivinen ja luisteleva joukkue. Sellaisen pelikirjan pystymmekin luomaan. Lisäksi haluan, että pelaamme mahdollisimman rikasta hyökkäyspeliä.
”Rikkinäisten kotien” uudelleen rakentaja
Tulevalla kaudella Naisleijonien päätavoitteet ovat Milanon-Cortinan olympialaiset sekä myöhemmin keväällä Pohjois-Amerikassa pelattavat MM-kilpailut. Lehterä totesi toukokuussa, että joukkueelta puuttuu ensimmäinen arvokisavoitto, ja hän haluaa auttaa valmennustiimin kanssa pelaajia saavuttamaan sen unelman.
Lehterä ei peruuttele sanomisiaan, mutta myöntää, että aikaa esimerkiksi olympialaisiin on rajallisesti käytettävissä.
– Jos en uskoisi, että aika riittää olympialaisiin, niin eroaisin. En silti tiedä, riittääkö se, mutta kyllä siihen uskon.
Lehterä on viimeiset kolme vuotta ollut mukana projekteissa, joita hän kuvaa ”rikkinäisten kotien” uudelleen rakentamiseksi. Pelaajien itseluottamus on ollut alhaalla eivätkä joukkueet ole saaneet voittoja, ja Lehterän on odotettu muuttavan suuntaa viikossa.
Vaikka kullan voittaminen olympialaisissa kuulostaa vielä yltiöpäiseltä tavoitteelta, ei mitalitavoitteista voida luopua. Onhan Suomen joukkue saapunut kotimaahan neljä kertaa pronssimitalit kaulassa.
Nyt helmikuussa pelattaviin olympialaisiin on aikaa vajaa puoli vuotta. Se kuulostaa ruhtinaalliselta, mutta maajoukkueella on leirityksiä ja tapahtumia jäljellä enää seitsemän ennen sitä. Ja osa pelaajista pääsee mukaan vain neljään.
– Se on suurin piirtein saman verran kuin mitä minulla on ollut näissä aiemmissa seuroissa käytössä, Lehterä sanoi ja muistutti, ettei uuden valmentajan tuomien ideoiden pitäisi ottaa määräänsä enempää aikaa.
– Eli tiedän, että se on mahdollista. Jos motiivit ovat kohdallaan ja kunnossa, niin mikä jottei.
Ulkopuolelta helppo tulla joukkueeseen
Sveitsissä saavutettu turnausvoitto oli Lehterän mielestä askel oikeaan suuntaan ja eteenpäin, vaikka joukkueen peli on vielä kaukana siitä, millaista hän päävalmentajana haluaa nähdä. Joukkue on vasta saanut pelikirjan käsiinsä ja päässyt harjoittelemaan asioita käytännössä.
Lehterä myöntää, ettei hän ole varma, pystyykö joukkue koskaan pelaamaan sellaista peliä, josta hän haaveilee. Valmennusjohto kuitenkin kartoittaa tällä hetkellä kaikkia mahdollisia pelaajia, jotka voisivat tässä tavoitteessa auttaa.
– Tuntuu, että aika monella on mielipiteitä, kenen pitäisi ja kenen ei pitäisi olla joukkueessa. Siinä mielessä on hyvä tulla ihan uutena joukkueeseen, niin en ole muodostanut mielipidettä kenestäkään. Jokainen valmentaja haluaa kuitenkin lähteä kisoihin parhaalla mahdollisella joukkueella.
Naisleijonien ensimmäisellä leirillä kesäkuussa muun muassa Petra Nieminen kertoi vaatimustason joukkueessa nousseen. Lehterä toteaa, ettei hän tiedä, mikä vaatimustaso on ollut aikaisemmin, mutta nyt valmennusjohto haluaa luoda tietyt standardit siitä, millä tasolla pelaajien pitää olla.
Lehterä ei halua vertailla nykyistä tekemistä aiempaan, vaan keskittyy vain oman joukkueensa tekemiseen. Tulokset kertovat sitten, miten tämä on toiminut.
– Peleissä marginaalit ovat pieniä. Tolppa sisään, tolppa ulos voi ratkaista ottelun, mutta se kuuluu tähän konseptiin. Ei kuitenkaan ole minun tehtäväni arvioida sitä, onko mennyt hyvin vai huonosti. Se on sitten minun esimiesteni tehtävä.
Luottamuksen kasvattaminen alkoi nollasta
Sveitsin turnauksessa pelaajat valitsivat keskuudestaan omat johtohenkilönsä, joihin kuului kolme puolustajaa ja kolme hyökkääjää, ja Lehterä valitsi tästä ryhmästä kapteeniston. Valmennustiimi käytti tilanteesta riippuen johtotiimiä apunaan.
Lehterä haluaa joukkueesta ennen kaikkea yhtenäisen, sillä esimerkiksi pohjoisamerikkalaisten joukkueiden voittamiseen yhtenäisyys on avainsana.
– Me vasta harjoittelemme luottamuksen kasvattamista. Olemme lähteneet minun kohdallani nollasta liikkeelle, Lehterä sanoi.
– Jos haluamme olla yhtenäinen joukkue, niin luottamus ja avoin kommunikaatio ovat iso osa sitä. Eihän mikään suhde – oli sitten kyse jääkiekkojoukkueessa tai parisuhteesta – ole mahdollista ilman luottamusta ja avointa kommunikaatiota. Se on täysin mahdottomuus.
Pelaajat ovat ehtineet yllättää valmentajansa ainakin innokkuudellaan ja motivaatiollaan. Lehterä ei tiedä, kuinka paljon hän on ehtinyt ravistella naiskiekkoilijoiden ajatusmaailmaa, mutta pelaajat ovat ainakin osoittaneet olevansa nopeita ”ottamaan koppia asioista”.
Esimerkiksi Sveitsin turnauksessa yksi uusi asia pelaajille oli se, että he eivät saaneet valita huonekavereitaan.
– Palautteissa, mitä on tullut, on sanottu, että on ollut ihan erilaista. Sen kummemmin menemättä yksityiskohtiin, onko parempaa tai huonompaa, mutta ihan erilaista, Lehterä kertoi.
Lehterä haluaa myös opettaa pelaajia sietämään epäonnistumisia ja vastoinkäymisiä. Vielä Sveitsin turnauksessa joukkue ei joutunut tällaisia kohtaamaan, mutta niitä on varmasti tulossa.
– Epäonnistumisia ja vastoinkäymisiä tulee. Meidän pitää hyväksyä se, eikä jäädä kiinni hetkeen. Asioita pitää pystyä sietämään, sillä elämä on!