Sakari Forsman aloitti kasvatustieteiden opinnot Turun yliopistossa parikymppisenä vuonna 2020. Opintonsa hän aloitti sillä ajatuksella, että alaa voisi vaihtaa myöhemmin, jos se ei tuntuisi hyvältä.
Mitä pidempään hän on opiskellut, sitä selvemmäksi on käynyt, että hän on päätynyt opiskelemaan väärää alaa.
– On hirveän epärealistinen ajatus, että kun suoraan lukiosta hypätään korkeakouluun, niin valtaosalla olisi kirkas ajatus siitä, mitä he haluavat elämältään, Forsman toteaa.
Itsekin ensikertalaiskiintiön siivin opiskelemaan päässyt Forsman kokee nyt olevansa jumissa valintansa kanssa. Kun korkeakoulupaikka on otettu vastaan, uudet ensikertalaiset menevät kiintiön johdosta valintakokeissa ohi.
– Pitää vain yrittää uudestaan ja uudestaan. Välillä taas tuntuu, että ehkä on vain helpompaa yrittää pusertaa tämä tutkinto loppuun, Sakari Forsman pohtii.
Opiskelijajärjestöt näkevät käytännössä parannettavaa
Ensikertalaiskiintiöt otettiin laajasti käyttöön vuonna 2016. Tavoitteena oli alentaa opintojen aloittamisikää ja nopeuttaa nuorten siirtymistä työmarkkinoille.
Käytännössä ensikertalaiskiintiö tarkoittaa, että korkeakoulujen on varattava osa yhteishaun opiskelupaikoista ensimmäistä opiskelupaikkaansa hakeville.
Sähköpostitse tehty haastattelukierros opiskelijajärjestöihin osoittaa, että kiintiö herättää tunteita puolesta ja vastaan.
Suomen lukiolaisten liitto pitää hyvänä, että ensikertalaiskiintiön myötä yhä useampi lähtee opiskelemaan tarkoituksenaan oikeasti suorittaa opinnot loppuun. Myös välivuosia pidetään vähemmän. Kritisoitavaakin on.
– On ensisijaisen tärkeää, että tuetaan niitä nuoria, joilla ei vielä ole korkeakoulututkintoa tai opiskelupaikkaa. Nykyinen järjestelmä kuitenkin aiheuttaa sen, että osa hakijoista ei uskalla ottaa paikkaa vastaan pelätessään väärän valinnan tekemistä, toteaa Suomen lukiolaisten liiton puheenjohtaja Veikka Ormio.
Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL on suhtautunut korkeakoulujen ensikertalaiskiintiöön erittäin kriittisesti alusta lähtien.
– Nähdäksemme ne eivät edistä korkeakoulutuksen tasa-arvoa, vaan johtavat tilanteisiin, joissa väärän alan valinnut jää väliinputoajaksi. Ne myös lisäävät nuorten kokemaa stressiä ja paineita opiskelijavalintaan liittyen, kirjoittaa SYLin koulutuspolitiikan asiantuntija Heidi Rättyä.
Samoin Suomen opiskelijakuntien liitto SAMOK uskoo, että käytäntö asettaa nuorille liikaa paineita jo opiskelupaikkaa valittaessa. Paikkaa ei ehkä uskalleta vastaanottaa, jos se ei ole ensisijaisen toiveen mukainen.
– Pelätään, että paikan vastaanottaminen vähemmän mieluisalta alalta tekee ensisijaiseen hakukohteeseen pääsemisestä myöhemmin huomattavan vaikeaa, sanoo SAMOKin puheenjohtaja Julia Väänänen.
OKM: Ensikertalaiskiintiö toimiva lääke hakijasumaan
Opetusministeri Anders Adlercreutz (r.) lausui elokuussa, että korkeakoulujen ensikertalaisuus tulisi voida nollata, jos opiskelija tietyn ajan sisällä toteaisi valintansa menneen metsään. Asiasta vastaava tiede- ja kulttuuriministeri Mari-Leena Talvitie (kok.) kuitenkin totesi, ettei hän toistaiseksi näe tarvetta tehdä muutoksia kiintiöihin.
Opetus- ja kulttuuriministeriön keräämien tilastojen mukaan kiintiöt ovat saavuttaneet tavoitteensa siinä, että yliopisto-opinnot aloitetaan nykyään huomattavasti nuorempana kuin aiemmin.
Esimerkiksi ennen kiintiöitä korkeakouluikään tulleista, vuonna 1992 Suomessa syntyneistä 23 prosenttia aloitti yliopisto-opinnot 30 ikävuoteen mennessä. Vuonna 2001 syntyneistä, joihin kiintiöt ovat vaikuttaneet, samansuuruinen prosenttiosuus aloitti yliopisto-opinnot 22 ikävuoteen mennessä.
Tutkintoja myös suoritetaan aiempaa nuorempina.
Opetus- ja kulttuuriministeriön neuvotteleva virkamies Aleksi Kalenius toteaa, että korkeakouluopintojen aloituksen viivästyminen on ollut Suomessa ongelma ainakin 1980-luvun puolivälistä alkaen.
– On puhuttu ylioppilas- ja hakijasumasta. Nyt näyttää siltä, että ongelma on merkittävältä osin korjautunut, Kalenius sanoo.
Kalenius ei suoraan osta väitettä siitä, että kiintiö tekisi alan vaihtamisesta opintojen aikana liian vaikeaa. Hän nostaa esiin tilastoja vuodelta 2024.
– Jossakin koulutusohjelmassa meillä on 66 000 ihmistä aloittanut ensimmäisen syklin korkeakouluopinnot. Heistä ensikertalaisia on noin 48 000. Eli meillä on noin 18 000 ei-ensikertalaista, jotka ovat ottaneet opiskelupaikan vastaan. Se on aika huomattava määrä.
Ammattikorkeakouluissa ensikertalaiskiintiön vaikutus tutkinnon suorittamisikään on ollut vähäisempi. Suomalaisten ensikertalaisten osuus aloittajista on kuitenkin laskenut nopeasti vuodesta 2020 lähtien, ulkomaisten opiskelijoiden sekä suomalaisten ei-ensikertalaisten osuuden kasvaessa.
– Ennen monen opintopolku yliopistoon kulki ammattikorkeakoulun kautta, jos paikka yliopistossa ei suoraan auennut. Ensikertalaiskiintiön myötä ammattikorkeakouluihin tulee sisään vähemmän väkeä, jolla ei ole edes tavoitetta valmistua ammattikorkeasta, Kalenius toteaa.