Pöydän ääressä istuu vaivaantuneen näköinen vaaleahiuksinen, kulmiensa alta kyräilevä mies, joka vastailee vaimealla äänellä juontajan kysymyksiin. Tilanteen epämukavuus suorastaan lävähtää katsojan silmille.
Tällaisena sanoittaja, säveltäjä ja muusikko Raul Reiman näyttäytyi vuonna 1978 Suomen euroviisukarsinnoissa. Reimania haastateltiin, koska karsintoihin osallistui hänen jylhä, Lea Lavenin tulkitsema Aamulla rakkaani näin -balladinsa. Kyseessä on ainoa videomuotoinen haastattelu, joka Reimanista on jälkipolville jäänyt.
Raul Reiman (1950-1987) ei viihtynyt julkisuudessa, ja ehkä siksi hän on jäänyt tuntemattomaksi suuruudeksi – siitäkin huolimatta, että hän sanoitti liki 1300 pop- ja iskelmälaulua, joista moni on noussut klassikoksi. Olen suomalainen, Puhtaat purjeet, Tummat silmät, ruskea tukka, Minttu sekä Ville – kaikki nämä ovat Reimanin käsialaa.
– Olen sitä mieltä, ettei Reimania aikoinaan arvostettu. Tämä saattoi johtua siitä, ettei hän ollut niin paljon esillä, pitkän linjan iskelmälaulaja Juhamatti eli Jussi Mäkelä pohtii.
Juhamatille Raul Reiman sanoitti 23 kappaletta, joista tunnetuimpia ovat Volga ja Pieni ja lämpöinen.
– Parempaa tekstintekijää ei tuona aikana olisi voinut löytyä. Hän teki juuri sellaisia sanoituksia, joita minä ja levy-yhtiö halusimme, Juhamatti summaa.
Luontainen lahjakkuus
Nyt Raul Reiman on palannut takaisin parrasvaloihin. Tällä viikolla Helsingin Kulttuuritalolla järjestettiin muistokonsertti peräti 19:n solistin voimin. Juhamatin tavoin heistä lähes kaikki ovat levyttäneet Reimanin lauluja jo taiteilijan elinaikana.
Samalla julkaistiin Antti Luukkasen ja Juha-Matti Tammelan kirjoittama laaja elämäkerta, Raul Reiman – iskelmäsanoittajan elämä (Tammi, 2025).
Tammelalle Reiman on ollut tärkeä henkilö jo pitkään ja hän on aiemmin tehnyt lisensiaattitutkielman Reimanin sanoitusten rakkauskäsityksistä. Sähköasentajaksi valmistunut Reiman oli Tammelan mukaan sanoittajana luontainen lahjakkuus, joka lisäksi luki paljon ja diggaili Eino Leinoa.
– Jo lapsesta lähtien hänet muistetaan erityisen nopeana lukijana. Hänellä oli myös laaja yleissivistys. Hän perehtyi teksteihinsä ja teki niitä varten todella tarkkaa pohjatyötä.
Reiman pystyi sujahtamaan vaivattomasti ja uskottavasti eri-ikäisten ihmisten kohtaloihin ja rooleihin, oli sitten kyseessä hempeä teinirakkaus, karskin kundin tilitys tai lähestyvä kuolema.
Reimanin teksteissä käsitellään kuolemaa ja ihmiselämän haurautta usein, ja arvatenkin omakohtaisten tuntemusten vanavedessä. Aamulla rakkaani näin -kappaleessa kertoja tahtoo kuolleen rakkaansa luokse ”jos luoja sois”, kun taas Puhtaat purjeet -laulussa puhutaan viimeisestä hetkestä, jolloin matkaajan purje on valkoinen.
– Tekstien pohjavire on usein synkkä, mutta siellä on yleensä mukana myös pilkahdus toivoa ja uskoa hyvään, Juha-Matti Tammela toteaa.
Kotimaisen sanoitusperinteen uudistaja
Reimanin valtaisaan tuotantoon mahtuu toki myös humoristisia ja kepeitä sanoituksia. Hän oli erikoistunut käännösiskelmiin ja -diskoon, jota suomalainen viihdemaailma 1970-luvun lopulla suorastaan pursusi.
Reimanin käsissä Blondien Heart of Glassista syntyi Läpinäkyvää, Madonnan Like a Virginistä taas Olen neitsyt ja Boogie Woogie Dancin’ Shoesta Paula Koivuniemi -bravuuri Sata kesää, tuhat yötä. Reimanin tunnetuin ja ikonisin käännös lienee Olen suomalainen, joka on lähtökohtana on Toto Cutugnon L’italiano -biisi vuodelta 1983.
– Siellä on todella hienoja, oivaltavia ja hauskoja, upealla tavalla suomalaiseen kulttuuriin ja tälle yleisölle tuotuja tekstejä. Kysehän ei kuitenkaan ole ollut suoraviivaisesta kaunokirjallisuuden kääntämisestä tai sanatarkasta uskollisuudesta, Juha-Matti Tammela toteaa.
Tammela nostaa esille Reimanin roolin kotimaisen sanoitusperinteen uudistajana.
– Hän toi sanoituksiin 70-80-lukujen nuorisokielen. Se on tietenkin ollut iso juttu, että lauluihin on tullut myös nuoremmalle kohdeyleisölle sopivia kielikuvia.
Herkän ihmisen alamäki
Vuosikausia jatkunut, maanisia piirteitä sisältänyt puurtaminen, eristäytyvä luonne ja liiallinen alkoholinkäyttö alkoivat vaatia veroaan 1980-luvun puolivälissä, jolloin Reimanin olisi pitänyt olla mies parhaassa iässään. Reimania masensi ja ahdisti myös kritiikki, joka oli toisinaan kohtuuttoman julmaa. Esimerkiksi toimittaja Outi Popp vertasi Ilta-Sanomissa Reimanin sanoittamaa Kake Randelinin tuotantoa ”paskan ostamiseen”.
– Raulin pyörä meni paljon kovempaa eteenpäin kuin monilla, ja se voi jo kertoa siitä, että ongelmat on ehkä haluttu haudata töiden alle, muusikko Kisu Jernström kertoo Raul Reiman – iskelmäsanoittajan elämä -kirjassa.
Työt vähenivät, ja huonovointisuus alkoi näkyä tekstien synkkyytenä. Kuvioihin astui myös riehuminen kotona, itsetuhoinen käyttäytyminen, lääkkeiden väärinkäyttö ja yliannostukset.
Lahjakkaan taiteilijan taival päättyi vuonna 1987 oman käden kautta, vain 36-vuotiaana.
Raul Reimanin sanoituksia laulaneille aikalaisartisteille hiljaisenoloinen taiteilija jäi usein etäiseksi. Kohtaamisia tapahtui lähinnä äänitysstudioissa.
– Hän oli miellyttävä, hiljainen ja lempeä, ainakin minun kaltaistani aloittelevaa artistia kohtaan. Tykkäsin kovasti niistä hetkistä, Päivi Kautto-Niemi muistelee.
Hänen mukaansa Reimanin tekstejä oli helppo laulaa, eikä niihin tarvinnut tehdä korjauksia.
– Lauloin niitä sellaisenaan, ja se on aina hyvä merkki. Luulen, että herkkänä ihmisenä hän tunnisti myös toisen ihmisen herkkyyden.
Myös Lea Lavenille on jäänyt Reimanista positiivinen, lämmin ja läheinen vaikutelma. Aamulla rakkaani näin -kappale, jonka Reiman on myös säveltänyt, on jättänyt tulkitsijaansa lähtemättömän vaikutuksen.
– Se on aika vaikea kappale laulaa, jotta siihen saa tunnetta. Minulle se on puolipyhä laulu: olen esittänyt sitä pelkästään konserteissa. Teksti on minulle sellainen, etten laula sitä ollenkaan tanssipaikoilla.
