Lasten määrän väheneminen pakottaa kuntia edelleen tiivistämään kouluverkkojaan. Kouluverkkoselvityksiä on tehty viime vuosina ahkerasti ja koulujen määrä on jo rajusti vähentynyt.
Se ei kuitenkaan vielä riitä.
Asia on tiedetty ja tunnistettu jo pitkään, mutta monin paikoin ratkaisevat teot vielä puuttuvat.
Tällä hetkellä jokaisessa kunnassa on vielä ainakin yksi koulu. Pian joissain kunnissa ei ole tarvetta sille yhdellekään.
Kuntaliiton mukaan Suomessa on kuntia, joissa koululaisten määrä putoaa peräti kolmanneksella vuoteen 2030 mennessä.
Kuntaliiton toimitusjohtaja Minna Karhunen kehottaa päättäjiä yhteistyöhön ja miettimään uusia ratkaisuja.
– Yhteistyötä kuntien välillä, yhteisiä opettajia, yhteisiä aineenopettajia, yhdistelmäluokkia, yhtenäiskouluja. Ja yksi mitä pitää myös miettiä, on etäopetus, mutta sitä valtio tällä hetkellä rajoittaa, listaa Karhunen.
Karhunen perustelee etäopetuksen tarvetta sillä, että koulujen vähentyessä välimatkat kasvavat. Lain mukaan alakoululaisen koulumatkoihin saa kulua korkeintaan 2,5 tuntia päivässä.
Ennusteet ja todellisuus
Ennusteet ovat ennusteita ja ne sisältävät vaihtoehtoisia skenaarioita, jotka myös muuttuvat. Pari vuotta sitten ennustettiin synkkiä lukuja Suomen väestökehityksestä, viime vuonna ennusteet lievenivät.
Yhteistä ennusteissa näyttää kuitenkin olevan, että väestö joka tapauksessa ikääntyy ja lasten määrä vähenee.
2030-luku on niin lähellä, että ainakin vuosikymmenen alkupuoliskon tilanne tiedetään jo.
– Ne lapset, jotka menevät 2030 kouluun, ovat jo syntyneet. Ja maahanmuutto ei tätä tilannetta täysin korjaa, sanoo Karhunen.
Heikoista ennusteista huolimatta uusiakin kouluja kuitenkin rakennetaan. Sitä Karhunen puolustaa.
– Koulurakennukset rapistuvat, on huonoa sisäilmaa, liian pieniä kouluja, väärissä paikoissa, vanhaa teknikkaa. Koko ajan joudutaan myös investoimaan, muistuttaa Karhunen.
Päättäjät kovan paikan edessä
Suomen kuntapäättäjät ovat kovien päätösten edessä. Kuntien talous on tiukilla ja rahat eivät riitä enää samaan palvelutasoon kuin takavuosina.
Karhunen murehtii myös sitä, että kunnat eriarvoistuvat eli toisessa kunnassa veronmaksaja maksaa monta prosenttiyksikköä korkeampaa veroa kuin toisessa. Kuilu syvenee kovaa vauhtia.
On kipeitä päätöksiä tehty ennenkin, mutta kunnan viimeisen koulun valojen sammuttaminen on päätös, joka tuntuu pahalta kenestä tahansa.
– Heidät on valittu hoitamaan palvelut vastuullisesti ja sitä ei ole yli varojen eläminen. Ennen kaikkea toivon, että ei rakastuttaisi seiniin, vaan keskityttäisiin opetuksen laatuun, muistuttaa Karhunen.
Karhusen mielestä jokaisen päättäjän on pohdittava, onko kunta vielä elinkelpoinen ja mietittävä ratkaisuja.
– Suomi ei tule olemaan samanlainen joka puolella. Pelkkä kuntaliitos ei myöskään ratkaise mitään. Tarvitaan yhteistyötä ja omanlaisia paikallisia ratkaisuja, miettii Karhunen.