Marjayritys Kiantaman toimitusjohtaja Vernu Vasunta ja yrityksen thaimaalainen koordinaattori Kalyakorn ”Durian” Phongphit on tuomittu pitkiin ehdottomiin vankeusrangaistuksiin.
Lapin käräjäoikeus antoi tuomionsa tänään perjantaina.
Phongphit tuomittiin kolmen vuoden ja Vasunta kolmen vuoden ja kuuden kuukauden mittaisiin ehdottomiin vankeusrangaistuksiin 62 törkeästä ihmiskaupasta.
Lisäksi poimijoiden kutsujayrityksenä toiminut marjayritys Kiantama tuomittiin maksamaan yhteisösakkoa 100 000 euroa.
Vastaajat velvoitettiin lisäksi korvaamaan yhteisvastuullisesti valtiolle todistelukustannuksia 30 000 euroa ja asianomistajien avustajien palkkioita lähes 279 000 euroa sekä asianomistajille taloudellisesta menetyksestä ja kärsimyksestä kaikkiaan runsaat 600 000 euroa korkoineen.
Vasunta määrättiin lisäksi liiketoimintakieltoon neljän vuoden ajaksi sekä korvaamaan valtiolle puolustajansa palkkio ja todistelukustannuksia. Hänet tuomittiin myös menettämään sotilasarvonsa.
Asia ratkaistiin yksimielisesti kolmen tuomarin kokoonpanossa.
Tuomio ei ole vielä lainvoimainen, vaan siitä on mahdollista valittaa korkeampiin oikeusasteisiin. Tuomarit olivat ratkaisussaan yksimielisiä.
Vasunnan ja marjayritys Kiantaman asianajajan Tomi Tanskasen mukaan on todennäköistä, että tuomiosta valitetaan.
– Ensin pitää tietenkin tutustua oikeuden ratkaisuun, Tanskanen kommentoi lyhyesti.
Poimijoita erehdytettiin ansaintamahdollisuuksista
Käräjäoikeus katsoi asiassa esitetyn laajan todistelun perusteella selvitetyksi, että toimitusjohtaja ja koordinaattori olivat erehdyttämällä asianomistajia ansaintamahdollisuuksista värvänneet heidät poimimaan marjoja Suomessa myytäväksi kutsujayritykselle käytettäväksi raaka-aineena sen liiketoiminnassa.
Asianomistajille oli Thaimaassa järjestetyissä koulutustilaisuuksissa annettu liian optimistisia tietoja poiminnasta kertyvistä tuloista sekä puutteellisia tietoja poimintaolosuhteista.
Useimmat asianomistajista olivat saamiensa tietojen perusteella olleet siinä käsityksessä, että he voivat ahkeralla työllä saada thaimaalaiseen ansiotasoon verrattuna merkittävän suuruiset tulot poimintatyöstä.
Pitkiä päiviä, mutta pienet tulot
Käräjäoikeuden mukaan oikeudessa tuli näytetyksi, että pääosalle asianomistajista kertyi pitkistä työpäivistä huolimatta tuloja enimmillään muutamia satoja euroja.
Tämä johtui siitä, että tuloista perittiin vastaajien toimesta ennen tilitystä matkasta aiheutuneet matkakulut sekä kulut vastaajien järjestämistä majoituksesta, ruoasta ja autosta peräkärryineen.
Kukin asianomistajista oli poiminut noin 2,5 kuukauden aikana keskimäärin 2400-4000 kiloa mustikoita ja puolukoita.
Epäreiluja sopimuksia
Asianomistajat olivat käräjäoikeuden tuomion mukaan Thaimaassa allekirjoittamillaan sopimuksilla sitoutuneet poimimaan marjoja keskimäärin 90 euron arvosta päivässä.
Velasta, jonka asianomistajat olivat ottaneet matkakulujen maksamiseen, oli koulutustilaisuuksissa allekirjoitettu velkakirja sekä takaussitoumus muiden samassa autokunnassa olleiden poimijoiden matkakuluihin ottaman velan maksamisesta.
Sopimusten perusteella vastaajilla oli oikeus periä matkakulut sekä muut kustannukset asianomistajille marjanpoiminnasta kertyvistä tuloista. Mahdollinen ylijäävä osuus tuloista maksettiin asianomistajille kauden päätteeksi maasta poistumisen yhteydessä.
Kauden aikana asianomistajat saivat kertyneistä tuloista maksun vain poimintamatkoihin käytetyn polttoaineen ostamiseen.
Lainvastaisia maksuja
Asianomistajilta veloitettiin matkakuluista noin 50 000 bahtia, mihin sisältyi lainvastaisia maksuja sekä todellisia kustannuksia suurempia kuluja mm lentolipusta ja ruokakuluista.
Asianomistajia on myös erehdytetty Suomessa poimintakauden aikana käyttämällä marjoja punnittaessa liian suurta laatikonpainoa taarana, mikä on vähentänyt heille poiminnasta kertyneitä tuloja.
Asianomistajat olivat tuomion mukaan Suomeen matkustettuaan heikon kielitaitonsa, alhaisen koulutustasonsa, vähäisten käyttövarojensa, ulkomaalaisuutensa sekä paikallistuntemuksen ja ulkopuolisten kontaktien puuttumisen vuoksi riippuvaisia vastaajien heille tarjoamasta majoituksesta, ruokahuollosta sekä muista oheispalveluista.
Myös asianomistajien passit oli pääosin kerätty leireillä leirinjohtajien haltuun pian Suomeen saapumisen jälkeen.
Ei vapaapäiviä
Asianomistajat möivät poimimansa marjat kutsujayritykselle sen määräämällä hinnalla, koska heille oli annettu ristiriitaista ja puutteellista tietoa oikeudestaan myydä marjoja muille tahoille. Poimintatyötä oli tehty päivittäin varhaisesta aamusta myöhäiseen iltaan ilman vapaapäiviä pääosin matkakulujen ja päivittäiskulujen maksamiseksi.
Asianomistajilla ei ollut matkakuluista ja muista kuluista syntyneen velkasuhteen sekä riippuvaisen asemansa vuoksi muuta tosiasiallista vaihtoehtoa kuin jatkaa marjanpoimintaa velan ja muiden kulujen maksamiseksi vastaajien määräämillä ehdoilla, minkä vuoksi poimintatyö muodostui pakkotyöksi.
Asuinolot eivät olleet kohtuuttomia
Muista epäkohdista huolimatta poimijoiden asuinolot eivät oikeuden mukaan olleet ihmisarvoa loukkaavia tai muutoin kohtuuttomia. Asianomistajien majoittamiseen käytetyt tilat olivat viranomaisten majoitustarkoitukseen hyväksymiä sekä yleisesti matkustajien majoitukseen käytettyjä tiloja.
Myöskään majoituksesta perityt kulut eivät olleet kohtuuttomia suhteessa majoituksen laatuun.
Paljon julkisuutta saanut poimijoiden ruoka ja lohenpääkeitto ei oikeuden mukaan ollut ihmisarvoa loukkaavaa.
Keskeinen ongelma ruokahuollossa oli se, että aamiais- ja lounasruoka ajettiin poimijoille ämpäreissä metsään mukaan otettavaksi. Sen vuoksi ruoka oli usein jäähtynyt ennen sen syömistä eikä sen lämmittämiseen ollut mahdollisuutta kuin satunnaisesti.
Erityisesti keittoruoat, kuten lohenpäitä sisältänyt keitto, oli jäähdyttyään muuttunut koostumukseltaan hyytelöityneeksi, minkä vuoksi useat asianomistajista eivät olleet sitä syöneet.
Koska teossa oli käytetty kavaluutta ja se oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, vastaajien katsottiin syyllistyneen menettelyllään kunkin asianomistajan osalta törkeään ihmiskauppaan.