Hämeen uusi ruokamaakunta­lähettiläs: Nuoret kysyvät taas, miten tehdään piimäjuustoa

Outi Koskinen tuntee hämäläisen ruokaperinteen, mutta haluaa lisätä siihen aina jotain uutta, jotta se maistuisi myös nykyihmiselle.

Hämeen uusi ruokamaakuntalähettiläs on lähiruokayrittäjä Outi Koskinen, joka sekoittaa mielellään uutta ja vanhaa keittotaitoa.

Hakolan Marjatilalla, Janakkalan Tanttalassa on viime päivät pakattu, pullotettu ja purkitettu kesän satokautta tilapuotiin myytäväksi.

Kaiken pitää olla valmiina, sillä lauantaina ja sunnuntaina Suomessa vietetään Lähiruokapäivää. Kanta-Hämeessä siihen ottaa osaa yhdeksän vierailukohdetta.

– Esimerkiksi meillä on lauantaina tarjolla keittolounas ja sunnuntaina kakkubuffa, kertoo tilan emäntä Outi Koskinen.

Tällä kertaa tilalle on odotettavissa poikkeuksellisen paljon ohikulkijoita, sillä Koskinen on nimetty tämän vuoden Hämeen ruokamaakuntalähettilääksi.

Nykynuoret kiinnostuneita raaka-aineista

Lähiruokayrittäjä Outi Koskinen on ilokseen huomannut, kuinka nuorempi sukupolvi on taas kiinnostunut perinteisistä ruoanvalmistusmenetelmistä.

– Nykynuoret ovat kiinnostuneita raaka-aineista. He ovat innostuneet tekemään esimerkiksi hapanjuurta. Nuoret kyselevät minulta miten tehdään vaikkapa piimäjuustoa. Kaurasuurimot ja ohrasuurimot ovat nousseet siihen arvoon, missä niiden pitäisikin olla, Outi Koskinen hymyillee.

Tietyt perinteet ovat kuitenkin päässeet katkeamaan sukupolvien välillä.

– Meillä on ollut muutama sukupolvi, jotka eivät ole esimerkiksi näitä villiyrttejä keränneet. Aikaisemmin tiedettiin, mikä yrtti sopii minkäkin kanssa. Nyt tarvitaan vähän neuvoja ja pönkitystä, jotta tunnistaa esimerkiksi oikeat luonnon villiyrtit.

Ruokamaakuntalähettilään mukaan ihmiset haluavat nykyään tietää ruokansa alkuperän.

Hämäläinen ruoka jäänyt piiloon

Kun savolaiset ja karjalaiset ovat onnistuneet pitämään omaa ruokaperinnettään esillä ja jopa brändänneet sen, on hämäläinen ruokakulttuuri jäänyt vähemmälle huomiolle.

Täkäläiseen ruokakulttuuriin ovat vaikuttaneet Hämeen monet suuret kartanot. Se ei aina ole ollut hyvä asia.

– Olemme olleet täällä alttiita uusille houkutuksille. Esimerkiksi jälkiruokakulttuurimme on tullut hämäläisistä kartanoista, Outi Koskinen kertoo.

Hänen mukaansa hämäläiseen pitopöytään kuuluvat kuitenkin tietyt perinteiset ruoat, kuten piimäjuusto, ruisleipä ja limppu.

Valkoiseen esiliiinaan pukeutunut nainen karsii vadelmapensaasta kuivineitaa oksia.
Hakolan Marjatila on luomutila, jossa viljellään muun muassa vadelmaa, herukoita, karviaisia sekä muita marjoja ja hedelmiä. Syksyn tullen vadelmapensaista karsitaan kuivuneet oksat pois. Kuva: Miki Wallenius / Yle

– Sitten on paljon näiden viljavien maiden yrttejä, jotka maistuvat suomalaisten suussa paljon pehmeämmiltä kuin Etelä-Euroopan tymäkät villiyrtit, Koskinen uskoo.

Perinteitä nykyajan twistillä

Ruokamaakuntalähettiläs korostaa hämäläisen ruokakulttuurin perustaa, joka on puhtaissa raaka-aineissa ja villiyrteissä. Niitä tuottavata maakunnan viljavat maat.

– Minusta se on se hämäläisen pitopöydän pohja, Outi Koskinen painottaa.

Koskinen on innokas kokeilemaan uutta, mutta arvostaa samalla perinteitä. Hänet tunnetaan siitä, että hän kehittelee omia reseptejään, mutta tutkii samalla entisiä ruoanlaittotapoja. Se näkyy ja maistuu Lähiruokapäivänkin tarjoilussa.

– Historia on lähellä sydäntäni. Opiskelen ruoanlaittotapoja, mutta vähän nykyajan twistillä. Haluan, että ruoka on nykyihmisen suuhun sopivaa. Hapatukset ja mädätykset eivät meidän nykysuomalaisten suuhun sovi. Käytän myös vanhojakin metodeja, kuten hapanjuurta, paljastaa Hämeen ruokamaakuntalähettiläs.