Muistisairas Lahja tutkii voitatteja ja haperoita tyttärensä Niina Mannisen kanssa sieviläisessä metsässä.
Siihen heillä ei ole usein enää mahdollisuutta. Ennen äiti ja tytär näkivät toisiaan säännöllisesti, mutta nyt tilanne on muuttunut.
Syynä on äidin hoitopaikan sijainti.
Lahja on elokuusta asti asunut yhteisöllisen asumisen yksikössä Sievissä. Se on noin kahden tunnin automatkan päässä hänen entisestä kodistaan Iissä ja tyttären kodista Muhoksella.
Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue Pohde ei löytänyt Lahjalle paikkaa, joka olisi lähempänä perheenjäseniä. Samaan aikaan kodin lähellä yksityisissä hoitopaikoissa olisi lukuisia paikkoja tyhjillään.
Lahja ei ole muistisairaan oikea nimi. Hän ei esiinny tässä jutussa oikealla nimellään eikä kasvoillaan. Syynä on hänen oma toiveensa sekä se, että tässä ja myös aiemmassa Ylen jutussa kerrotaan Lahjan terveystietoja. Ylen kesäkuisessa jutussa kerrotaan, miten muistisairas Lahja uhkaili toistuvasti tappavansa naapurin lapset mutta ei saanut tyttärensä mielestä tarpeeksi hoitoa.
Lahja on suostunut tapaamaan toimittajan ja kuvaajan ja kertomaan tyttärensä kanssa siitä, miten hänelle on edellisen jutun jälkeen tapahtunut.
Enää Lahja ei välttämättä muista antaneensa tätä haastattelua. Yle julkaisee haastattelun, koska hänen kokemustensa käsittelemisellä on suuri yhteiskunnallinen merkitys.
Lahja ei nimittäin ole ainoa muistisairas tai vanhus, jolle hyvinvointialueet eivät ole onnistuneet järjestämään hoitopaikkaa kodin läheltä. Tilanteen yleisyydestä ei ole edes tietoa.
Lahjan mielessä raskainta tilanteessa ei kuitenkaan vaikuta olevan edes se, missä hän nyt asuu, vaan se, miten hän on sinne päätynyt.
Tapaamisen aikana hän puhuu useita kertoja siitä, miten häntä on “paiskottu paikasta toiseen” ilman mitään varoitusta ja miten pahalta se on tuntunut.
Lahja ei muista, missä kaikkialla hän on ollut, mutta hän muistaa, että hoitopaikat ovat vaihtuneet tiuhaan.
Hän on oikeassa. Sievi on hänelle kuudes paikka kesästä alkaen.
Kukaan ei edes tiedä, moniko joutuu kauas kotoaan
Sote-järjestämislain mukaan sosiaali- ja terveyspalvelut pitäisi järjestää lähellä asiakkaita.
Silti sekä gerontologian professori Marja Jylhä että vanhusasiavaltuutettu Päivi Topo uskovat, että moni muukin vanhus asuu kaukana läheisistään hyvinvointialueiden järjestämissä hoitopaikoissa.
Vanhusasiavaltuutetun tietoon tulee toisinaan tapauksia, joissa vanhus on asutettu kohtuuttoman pitkän matkan tai vaikeiden kulkuyhteyksien päähän.
Ilmiön laajuutta on mahdotonta selvittää. Tilastoja vanhusten hoitopaikkojen etäisyyksistä heidän koteihinsa ei koota, mikä on Päivi Topon mukaan iäkkäiden oikeusturvan kannalta ongelma.
Hänestä vielä isompi ongelma on se, ettei Suomessa ole tarpeeksi laintulkintaa tai linjauksia siitä, mitä välimatkaa pidetään kohtuullisena.
Marja Jylhän mukaan hyvinvointialueiden pitäisi kuulla omaisia hoitopaikan valinnassa ja huolehtia siitä, ettei omaisten tapaaminen muutu mahdottomaksi välimatkan vuoksi.
Pohteen ikäihmisten palvelujen toimialuejohtaja Mervi Koski sanoo, että hoitopaikka pyritään aina löytämään siltä alueelta, josta vanhus ja omaiset toivovat.
Hän ei tiedä, kuinka monen kohdalla sitä ei kuitenkaan löydy, sillä Pohdekaan ei tilastoi asiaa.
Koski sanoo, että yhteisöllisen asumisen paikkoja on Pohteen alueella melko vähän, joten sellaista ei välttämättä löydy aina toivotulta alueelta.
Hyvinvointialue ei osta yksityisiltä lainkaan yhteisöllisen asumisen palveluita. Aluehallitus on tosin tehnyt syyskuussa päätöksen kilpailutuksen aloittamisesta.
Yle kysyi yksityiseltä Esperi Carelta, kuinka paljon vapaita paikkoja sillä olisi esimerkiksi Muhoksella, Lahjan tyttären Niina Mannisen kotikunnassa.
Vapaita paikkoja olisi 25, ja joukossa on myös yhteisöllisen asumisen paikkoja.
Lahja kertoo, miksi huusi hoitajille
Ennen päätymistään Sieviin Lahja oli kokeilujaksolla ryhmäkodissa, melko lähellä tyttärensä kotia.
Lahja itse muistelee riehuneensa siellä.
– Ei kai se ole ihmekään, kun vaan yhtäkkiä raapaistiin autoon ja vietiin sinne.
Tyttären mukaan Lahja muistaa oikein. Hän ei sopeutunut ryhmäkotiin vaan huusi hoitajille.
Ryhmäkodin lisäksi Lahja on ollut Pudasjärvellä akuuttiosastolla, palvelukodissa, kuntoutusasunnossa sekä Muhoksella arviointi- ja kuntoutusosastolla.
Pohteen Mervi Koski sanoo, että valitettavasti joskus vanhukselle joudutaan etsimään sopivaa palvelumuotoa ja -paikkaa, jolloin muuttoja saattaa tulla.
– Se ei ole tyypillistä, mutta kyllä sitä valitettavasti tapahtuu.
Omaisille jää paljon vastuuta
Vanhusasiavaltuutettu Päivi Topo ja gerontologi Marja Jylhä ihmettelevät myös sitä, miten ihmeessä hyvinvointialue on päätynyt siihen, että Lahjalle oikea paikka on yhteisöllisen asumisen yksikkö kaukana kotoa.
– On selvää, että yhteisöllisen asumisen yksikössä hän tarvitsisi hyvin usein kontaktin läheiseen ihmiseen, Topo sanoo.
Yhteisöllisessä asumisessa vanhukset ovat yön keskenään ilman hoitajaa. Heidän itsensä tai omaisten vastuulla on esimerkiksi pyykkihuolto. Rahaa vastaan senkin voi ulkoistaa.
Topo ihmettelee, miksi Lahjalle ei ole tarjottu enempää psykogeriatrista tukea eli apua muistisairauden käytösoireisiin.
Lahja oli huhtikuussa osastojaksolla psykogeriatrisella osastolla, josta hänet kuitenkin kotiutettiin. Tyttären mukaan hän ei muuten ole saanut psykogeriatrian palveluita.
Nykyisessä paikassa Lahja vaikuttaa haastattelun aikana pääosin tyytyväiseltä, vaikka kertoo kaipaavansa kotiin.
Tyttärenkin mielestä paikka on viihtyisä, ainoastaan turhan kaukana.
Pohteen Mervi Koski sanoo, että hänen mielestään yhteisöllinen asuminen voi olla myös muistisairaille sopiva paikka.
– Se sopii muistisairaille, jotka kaipaavat toisten ihmisten seuraa, yhteisöllisyyttä ja siitä tulevaa turvallisuudentunnetta.
Esimerkki nykytilanteesta
Marja Jylhä sanoo, että Lahjan tapaus on esimerkki siitä, miten huonossa kunnossa vanhuspalvelujärjestelmä Suomessa on.
Hyvinvointialueet, myös Pohde, ovat asettaneet tavoitteekseen, että yhä harvempi vanhus olisi ympärivuorokautisen hoivan piirissä. Ne ovat perustelleet sitä sillä, että väestö ikääntyy ja samaan aikaan hoitajista on pula.
Päivi Topon mukaan hyvinvointialueiden palveluista supistaminen voi pahimmillaan rikkoa perustuslakia, jos vanhukset eivät enää saa riittäviä palveluita.
– On perusteellisen poliittisen keskustelun ja valtakunnallisen päätöksenteon paikka, jos halutaan lähteä muuttamaan perustuslakia niin, ettei enää tarjota kaikille riittävää hoitoa ja hoivaa.
Voit keskustella tästä aiheesta 15.9. kello 23 saakka.