Antti Raanta, 36, lähti kaksitoista vuotta sitten ulkomaille hurjissa tunnelmissa. Raumalaissyntyinen maalivahti oli joukkueensa ykköstähtenä johdattanut Lukon pahimman arkkivihollisen Porin Ässät sen ensimmäiseen Suomen mestaruuteen sitten vuoden 1978.
Hetken raumalainen oli totaalisesti seonneessa Porissa suurin kaikista.
Mennyt kesä palautti asetelman – Raanta päätti palata kotiseuraansa Lukkoon pelattuaan yksitoista kautta Pohjois-Amerikassa ja yhden Sveitsissä.
Kun Lukko ja Ässät ottavat Satakunnan kuumissa derbyissä yhteen kuluvalla kaudella, kevään 2013 mestaruushuuma on enää kaukainen muisto.
– Pitsissä piti Ässiä vastaan päästää yksi maali, niin fanit muistivat aika nopeasti, että tuohan on ihan seula, Raanta nauraa syksyn Pitsiturnaukseen viitaten.
Raannasta voisi tulla ensimmäinen mestaruuden sekä Lukossa että Ässissä voittanut pelaaja SM-liigan historiassa. Eikä tämä ole kaukaa haettu ajatus. Lukko on kuulunut sarjan eliittiin jo hyvän tovin.
Kuuden edellisvuoden aikana seura on ollut runkosarjassa kolmen parhaan joukossa peräti neljä kertaa. Menneellä kaudella se voitti runkosarjan ja mestariehdokkaisiin se kuuluu nytkin.
Raanta muistuttaakin heti kättelyssä, ettei ole tullut Raumalle uran ehtoopuolella tunnelmoimaan.
– Ei tänne jäähdyttelemään ole tultu. Tässä ammatissa on tärkeää, että on syy ja tavoite, miksi tätä tehdään.
Kasvattajaseuran eri tasoilla tekemä laadukas työ oli perheasioiden ohella merkittävä syy siihen, miksi Raanta halusi sulkea urallaan ympyrän.
– Heti ensimmäisten viikkojen aikana tuli tunne, että täällä tehdään asioita oikein. Työnteon laatu on hyvällä tasolla. Täällä ei ole turhia päiviä kalenterissa, vaan aina tehdään tosissaan. Se on ollut itselleni iso positiivinen juttu.
Mestaruuden Raanta sanoo olevan selkeän tavoitteen, mutta tämä puhuu siitä silti kieli keskellä suuta.
– Aina, kun johonkin sitoutuu, tavoitellaan mestaruutta. Haaveilin pikkupoikana Lukossa pelaamisesta, se on jo tehty. Tietenkin se on takaraivossa, että millaista olisi voittaa mestaruus kotikaupungissa. Se kiinnostaa kauheasti. Olisihan se hieno kruunu uralle, Raanta toteaa.
Pala rauhaa
Paljon on vettä virrannut Rauman Ganalis siitä, kun Raanta viimeksi edusti Lukkoa kaudella 2010–2011. Mukana tuosta joukkueesta ovat enää apuvalmentaja ja seuralegenda Erik Hämäläinen sekä Turusta täksi kaudeksi takaisin palannut kokenut maalivahtivalmentaja Ari Moisanen.
Moisasen paluu on Raannalle erityisen tärkeä asia. Hänen avullaan maalivahti uskoo vievänsä joukkueen lähemmäksi suurta tavoitetta.
– Se, että myös ”Mose” palasi tänne, oli yksi isoimpia juttuja itselleni. Puhuttiin paljon asioista jo ennen sopimuksien tekemistä, että mitä se tulisi olemaan.
– Kun hyppäsimme ensimmäistä kertaa jäälle, muistui aika äkkiä mieleen asiat, joita tehtiin jo silloin, kun olin 18–19-vuotias. Vaatimustaso ja arki ovat nyt sitä, mitä olen kaivannut.
Raanta on puhunut läpi uransa – etenkin heikommilla hetkillä – pelaamisen rauhoittamisesta, ja tästä raumalaisveskari puhuu myös nyt. Moisasen kanssa Raanta sanoo päässeensä pitkän tauon jälkeen perusasioiden äärelle.
– Pohjois-Amerikassa tuli aika paljon itsekin sovellettua kaikenlaista, koska maalivahtivalmennus on joka paikassa hieman erilaista. Nyt on palattu juurille ja rauhoitettu tekemistä. Olen saanut siihen taas rauhaa, etten sähläisi siellä koko ajan niin paljon.
– Kun olin monta vuotta ihan erilaisessa maailmassa, peruspaketti ehkä hieman muovautui. Yritettiin kauheasti torjua kiekkoa sen sijaan, että oltaisiin oikeassa paikassa ja annettaisiin kiekon osua maalivahtiin. Sijoittumisella ja liikkeellä tekemisen saa rauhallisemman näköiseksi. Helpottaa, kun ei tarvitse koko ajan olla spagaatissa, Raanta naurahtaa.
Oppipojasta kisälliksi
Raannan kohdalla ennakkoon suurin kysymysmerkki liittyy siihen, kestääkö paljon kokenut keho rasituksen. Raanta loisti NHL:ssä ajoittain kovallakin tasolla, mutta toistuvat loukkaantumiset nakersivat uraa valtavasti.
Euroopassa ottelumäärät ovat maltillisempia, kuten on myös matkustusrasitus. Menneellä kaudella Raanta edusti Sveitsissä Geneve-Servetteä, missä pelasi suhteessa NHL-määriin todella maltilliset 24 ottelua.
– Varmasti pelimäärä tekee eron. Sveitsissä on ulkomaalaiskiintiöt, joten välillä en ollut edes kokoonpanossa, jos en ollut pelivuorossa. Siellä oli aika erikoinen meininki. Toisaalta joskus pelasin peräkkäisinäkin päivinä ilman ongelmia. Se on helpompaa silloin, kun olet ykkösmaalivahtina hyvässä rytmissä.
Vuoden visiittiä Sveitsissä Raanta pitää uran jatkon kannalta tärkeänä.
– Sveitsin vuosi antoi sen, että tykästyin taas lajiin. Viimeinen vuosi Amerikassa alkoi olla aika raskasta rallia. Sitä alkoi miettiä, onko tässä mitään järkeä, Raanta kertaa.
Kun Raanta itse pelasi edellisen kerran Lukossa, tämän edellä pelasi tuleva maailmanmestarimaalivahti Petri Vehanen.
Nyt asetelma kisällin ja oppipojan asetelmassa on pyörähtänyt täysin päälaelleen. Raanta toimii mentorina lahjakkaalle, Edmontonin varaamalle 19-vuotiaalle Daniel Saloselle.
Salosen voittosaldo A-junioreiden SM-liigasta menneeltä kaudelta kirjattiin 32–3.
– En tiedä, viitsiikö kauheasti alkaa neuvoa ja kaveria pilaamaan, Raanta virnuilee.
Parhaassa tapauksessa Salosesta kasvaa Lukolle nopeallakin tahdilla seuraava Vehanen tai Raanta.
– Hänen ammattimaisuutensa jopa yllätti. Hänellä ei ole sellaista junnumaista kikkailua, mitä itselläni oli tuossa iässä. Yritän olla esimerkkinä, että hommat tehdään laadukkaasti.
– Jos edes hiukan pystyn kauden aikana auttamaan ja neuvomaan, niin plussan puolella ollaan. Ihan täysiä saa itsekin vetää treeneissä, niin kova vastus sieltä tulee, konkari kehuu.
Vuosi kerrallaan
Mutta miten kauan kaiken nähneen konkarin ura jatkuu, on vielä arvoitus. Raanta teki kesällä Lukon kanssa vuoden mittaisen sopimuksen.
– Vuosi kerrallaan mennään. Miten kausi menee, kertoo paljon siitä, koska areena kannattaa luovuttaa nuorille. Jos pysyn terveenä ja pelaan hyvin, miksi en jatkaisi ja nauttisi siitä, mistä olen pikkupojasta asti nauttinut. Aikamoinen tyhjiö sitten varmasti tulee, kun tämä päättyy, Raanta myöntää.
Sitä ennen Raannalla on kuitenkin vielä monta peliä pelaamatta ja Lukolla iso vuori valloitettavana. Jos pelit kulkevat, saattaa puhelin soida maajoukkuejohdonkin taholta.
– Jos pelit kulkevat ja on energiaa, niin miksei maajoukkuettakin voisi miettiä. Kyllä tässä silti isoin juttu on Lukkko sekä se, että pysyn terveenä.
– Terveyden ehdoilla mennään, ja joskus ne maajoukkuetauot voivat tulla sitäkin ajatellen hyvään saumaan. Maajoukkuehommat tulevat itselleni tällä hetkellä toisessa aallossa niin sanotusti, sympaattinen Raanta päättää.