KLING! KLONG!
Oikeuskanslerinviraston näyttävä empirekello kajauttaa tasatunnit pari minuuttia etuajassa.
– Kello alkaa lyödä etuajassa, kun sen vetämisestä on jokunen päivä aikaa, esittelee oikeuskansleri Janne Salminen uuden työhuoneensa ominaisuuksia.
Kello on raksuttanut saman huoneen seinällä yli 200 vuotta eli yhtä kauan kuin Valtioneuvoston linna on ollut paikoillaan. Entinen Turun yliopiston julkisoikeuden professori Salminen taas aloitti oikeuskanslerina 1. syyskuuta.
Kahdessa viikossa tehtävästä on jo saanut jonkinlaisen ensivaikutelman.
– Työ on mielenkiintoinen. Tähän liittyy toisenlainen varuillaan olo. Saa paljon ajankohtaisista tietoa myös sellaisista asioista, joista ei voi kertoa.
Salminen: Saa arvioida kriittisesti
Oikeuskansleri on Suomen ylin laillisuusvalvoja. Hänen vastuullaan on valvoa, että maan virkamiehet ja johto hallitusta ja presidenttiä myöten noudattavat lakia.
Kansalaiset voivat myös kannella kanslerille jos epäilevät viranomaisen toimintaa lainvastaiseksi.
Edellisen oikeuskanslerin kaudella kaksi suurta puheenaihetta olivat koronarajoitukset ja niin sanottu rajalaki.
Salmisen edeltäjä Tuomas Pöysti sai kovaa kritiikkiä siitä, että hänen katsottiin pandemian aikana ylittäneen valtuutensa osallistumalla muun muassa hallituksen esitysten valmisteluun. Oikeuskanslerin tehtäviin ei kuulu poliittisen ohjeistuksen antaminen.
– Julkisuuden tietojen mukaan vaikutti, että oltiin oltu aika syvälläkin siinä lain valmistelussa, Salminen toteaa.
Hän itse oli yksi edeltäjänsä toimintaa kritisoineista oikeustieteilijöistä.
Kriittinen keskustelu oli Salmisen mukaan tarpeen, sillä sen seurauksena laillisuusvalvonnan riippumattomuus vahvistui.
– Pandemian aikana arvostelin itsekin vähän kovasanaisesti oikeuskanslerin toimintaa, mutta sen jälkeen esimerkiksi valtioneuvoston ja presidentin päätöksentekoa lähellä olevaa laillisuusvalvontaa on kehitetty voimallisesti. Arvostan edeltäjäni panosta laillisuusvalvonnan kehittämisessä, Salminen sanoo.
Toinen iso ristiriita oikeustieteilijöiden ja vallankäyttäjien näkemysten välillä nähtiin vuonna 2024, kun eduskunnan laaja enemmistö hyväksyi käännytyslaiksikin kutsutun rajalain. Sillä pyritään torjumaan välineellistettyä maahantuloa.
Salmisen ja usean muun valtiosääntöasiantuntijan mukaan laki oli niin perustuslain kuin perus- ja ihmisoikeuksien vastainen.
Oikeuskanslerina hän voi saada lain uudelleen eteensä, jos hallitus päättäisi sitä soveltaa.
– Elämä kuljettaa, ja edestään löytää. Kutsun ja toivotan aikaisemmat kollegat tervetulleiksi arvioimaan nyt kriittisesti oikeuskanslerin toimintaa, Salminen sanoo.
Oikeusvaltion suoja – tuomarien määrä ja eläkeikä perustuslakiin
Oikeusvaltion periaatteita ja ihmisoikeuksia horjutetaan ympäri maailman.
Salmisen mukaan oikeusvaltiolla on Suomessa vahva perusta, mutta samalla hän varoittaa turtumasta sitä rapauttaviin kehityskulkuihin.
– En sanoisi, että oikeusvaltio on nyt Suomessa vaarassa, mutta kehityskulut voivat olla hitaita, ja aikalaisen välillä vaikeasti havaittavia.
– Esimerkiksi läntisessä viiteryhmässämme on kehityksiä, joiden vaikutuksia Eurooppaan ja Suomeen tulee seurata tarkasti.
Salminen suojaisi oikeuslaitoksen riippumattomuutta säätämällä sekä ylimpien tuomioistuimien tuomarien määrästä että eläkeiästä perustuslailla.
Muutos toimisi Salmisen mukaan oikeusvaltion ”suojavarusteluna”.
Poliittisesti motivoidut nopeat muutokset ylimpiin tuomioistuimiin vaikeutuisivat olennaisesti, jos niihin ei voitaisi kajota tavallisella lailla. Suomessa hallitus esittää korkeimman oikeuden tuomareita ja presidentti nimittää heidät tehtäviinsä.
– Oikeusvaltion kannalta riippumattomat tuomioistuimet ovat tietysti aivan keskeisessä asemassa. Tämä tulisi tehdä, jotta kenellekään ei tule halua kikkailla tuomareiden määrällä tuomioistuinten riippumattomuutta vaarantavalla tavalla.
Salmisen ehdotuksesta säätää tuomarien määrästä perustuslaissa kertoi aiemmin Helsingin sanomat.
Ylelle Salminen kertoo, että säätäisi perustuslailla samasta syystä myös tuomareiden eroamis- tai eläköitymisiästä.
– Nämä ovat konkreettisia muutoksia, joilla voi olla perustavanlaatuinen merkitys.
Eheytyshoitolaista vireillä kanteluita
Salminen puhuu kansalaisyhteiskunnan merkityksestä. Salmisen mukaan kansalaisaloitteilla on tärkeä rooli yhteiskunnallisen keskustelun herättäjänä, vaikka lakiin niistä päätyy vain pieni osa.
– Kansalaisaloitteet tuovat ajankohtaiseen poliittiseen keskusteluun teemoja, jotka eivät muutoin tule poliittisen päätöksenteon agendalle. Tämä funktio jää yhteiskunnassa sivuun, jos tuijotetaan vain konkreettisiin lakeihin.
Kansalaisaloitteiden lisäksi tärkeä vaikuttamiskeino on yksilöiden mahdollisuus valittaa ja kannella vallankäyttäjien päätöksistä. Viime vuonna oikeuskanslerille tehtiin lähes 2000 kantelua, mikä oli 300 enemmän kuin vuotta aikaisemmin.
Nyt oikeuskanslerin pöydällä on kanteluita muun muassa siitä, että hallitus ei valmistele kansalaisaloitteen pohjalta lakia eheytyshoitojen kieltämisestä, vaikka eduskunta hyväksyi aloitteen keväällä merkittävällä enemmistöllä. Eheytyshoidoilla tarkoitetaan esimerkiksi hoitoja, joiden tavoitteena on muuttaa ihmisen seksuaalista suuntautumista heteroksi.
Salminen toteaa yleisellä tasolla, että vaikka eduskunnan tahto sitoo hallitusta ryhtymään lainvalmistelutoimiin, se voi käyttää aikataulutuksessa harkintaa.
– Eduskunnan tahtoa valtioneuvosto ei voi tietenkään sivuuttaa, mutta aikataulujen priorisoinnissa sillä on harkintavaltaa. Käsitykseni mukaan velvoite ei kuitenkaan raukeaisi vaaleihin tai hallituksen vaihtumiseen.
Seuraako kantelujen vyöry?
Salmisen mukaan kanteluiden määrässä näkyy tyypillisesti piikki silloin, kun uusi oikeuskansleri aloittaa. Ihmiset aktivoituvat. Osa haluaa selvittää, onko uuden oikeuskanslerin kanta johonkin kysymykseen eri kuin edeltäjänsä.
– On tärkeää, että kansalaiset rohkeasti kantelevat epäkohdista.
Jos Salmisen pitäisi nostaa yksi perustuslain pykälä suosikiksi, mikä se olisi?
– Onhan tuo ykköspykälä eli Valtiosääntö uskomattoman hieno, Salminen valitsee lakikirjaa selaillessaan.
Siinä sanotaan muun muassa näin: Suomi on täysivaltainen tasavalta. Valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa.