Edullisten venäläisten droonien torjuminen perinteisillä aseilla on hyvin kallista, mutta Ukrainassa on olosuhteiden pakosta kehitetty myös kustannustehokkaita keinoja droonien torjumiseen.
Tässä jutussa ilmatorjuntamuseon johtaja, everstiluutnantti (evp) Esa Kelloniemi ja Maanpuolustuskorkeakoulun (MPKK) ilmasotaopin pääopettaja everstiluutnantti Heikki Kankkio arvioivat Ukrainan käyttämiä droonintorjuntakeinoja – ja sitä, mitä Suomi voi niistä oppia.
Alla olevan taulukon avulla voit tutkia, kuinka paljon eri torjuntakeinojen käyttö maksaa. Hinnat ovat arvioita.
1. Hävittäjät
Venäjä käyttää Ukrainassa yleisesti Shahed-tyyppisiä hyökkäysdrooneja. Shahedin pohjalta Venäjä on kehittänyt oman Geran-droonin ja yksinkertaistetun Gerbera-droonin, jota käytetään usein hämäystarkoituksiin.
Tällaiset siivekkäät potkurimoottorilla toimivat droonit etenevät suhteellisen hitaasti ohjuksiin verrattuna. Siksi yksittäisiä drooneja on suhteellisen helppo torjua hävittäjien avulla.
Tämä on se tapa, jolla Suomikin tällä hetkellä torjuisi korkealla lentäviä drooneja.
Tavallisesti Ukrainan hävittäjät käyttävät droonien alasampumiseen MiG-koneidensa 30 millin tykkejä.
Ihan halpaa se ei kuitenkaan ole, etenkään silloin, jos torjuttavia drooneja on paljon.
– Hävittäjätorjuntaa voidaan pitää jollakin tavalla kustannustehokkaana, erityisesti, jos pystytään hävittäjän tykillä ampumaan maali alas. Jos käytetään hävittäjän ohjuksia, ne ovat monikymmenkertaisesti kalliimpia, Ilmatorjuntamuseon johtaja Esa Kelloniemi sanoo.
Kelloniemi työskenteli aiemmin muun muassa puolustusvoimien pääesikunnassa ilmatorjunta-asejärjestelmien kehittämisprojekteissa.
Yksi lentokoneen tykin ammus maksaa Kelloniemen mukaan joitain satoja euroja. Hävittäjistä ammuttavat AMRAAM-ohjukset, joita ilmeisesti myös Puolaan ajautuneiden droonien torjumisessa käytettiin, maksavat noin 1,5 miljoonaa euroa kappaleelta.
Ammusten lisäksi hävittäjätorjunnan hintaan tulee laskea lentotuntien kulut.
Suomen ilmavoimien ostamien F-35-hävittäjien lentotunnin hinnaksi on arvioitu noin 32 000 euroa vuonna 2020. Väistyvien F/A-18 Hornetien lentotunnin hinta liikkuu Forbesin vuonna 2021 tekemän arvion mukaan noin 10 000 eurossa.
MPKK:n Heikki Kankkio näkee, että kalleudesta huolimatta hävittäjätorjunnassa on myös hyötyjä.
– Hävittäjät kykenevät suojaamaan laajaa aluetta. Jos tietyssä kohteessa ei ole muita torjuntakeinoja, voi hävittäjät lähettää nopeasti sinne.
2. Ilmatorjuntajärjestelmät
Toinen mahdollinen keino Shahedien kaltaisten droonien torjumiseksi on maasta ilmaan ammuttavien ilmatorjuntaohjusten käyttäminen. Nekin ovat hyvin kalliita.
– Jopa olkapäältä ammuttavat ohjukset maksavat satojatuhansia euroja, Kelloniemi sanoo.
Esimerkiksi yksi yhdysvaltalainen Patriot-ilmatorjuntaohjus maksaa noin 3,5 miljoonaa euroa ja Iris-T-ohjus noin 400 000 euroa.
– Ilmatorjuntaohjukset maksavat yhtä paljon kuin hävittäjäohjukset, ja niitä on rajallinen määrä. On arvioitava, kannattaako näitä kallisarvoisia ohjuksia käyttää halpojen lennokkien torjumiseen, Kelloniemi sanoo.
Myös Neuvostoliiton aikaisia ilmatorjuntajärjestelmiä ja Saksan lahjoittamia vanhoja Flakpanzer Gepard -järjestelmiä on kuitenkin käytetty tehokkaasti osana Ukrainan ilmapuolustusta.
Forbesin mukaan Gepardin ammuksen kappalehinta liikkuu noin 500 eurossa.
Rheinmetallin modernin Skyranger-ilmatorjuntajärjestelmän droonien torjuntaan tarkoitettu AHEAD-ammus taas maksaa yli 850 euroa ammukselta. Kun tykki ampuu 20 ammusta sekunnissa, voi käyttöhinta nousta nopeasti korkeuksiin.
Itse järjestelmien hinnat vaihtelevat sadoista tuhansista miljooniin euroihin.
3. Ilmatorjuntadroonit
Ukraina on kehittänyt ilmapuolustuskykyään koko Venäjän vuonna 2022 aloittaman hyökkäyssodan ajan. Se on investoinut voimakkaasti erilaisten ilmatorjuntadroonien kehittämiseen.
Esimerkiksi yhden ukrainalaisen Sting-ilmatorjuntadroonin valmistus maksaa vain runsaat 2 000 euroa.
Politicon mukaan myös muiden Ukrainan valmistamien ilmatorjuntadroonien valmistus maksaa noin 1 000–4 000 euroa kappaleelta.
Kankkion mukaan kaikki torjuntadroonit eivät kuitenkaan ole yhtä halpoja.
Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi kertoi heinäkuussa, että Ukraina on asettanut tavoitteekseen tuhannen ilmatorjuntadroonin valmistuksen päivässä. Tämän lisäksi maa on pyytänyt apua liittolaisiltaan.
Kelloniemi näkee, että kappalehinnaltaan halvat ja massoittain valmistettavat droonit ovat tulevaisuuden torjuntakeino.
– Se on tämän hetken suunta. Sieltä löytyy yksi kustannustehokas tapa torjua näitä lennokkeja.
4. llmatorjuntakonekiväärit
Tavallisten Shahed-droonien hitaan, noin 180 kilometrin tuntivauhdin vuoksi niitä on suhteellisen helppo torjua myös perinteisellä ilmatorjuntakonekiväärillä.
Perinteisen ilmatorjuntakonekiväärin hinnaksi Kelloniemi arvioi joitakin kymmeniä tuhansia euroja. Myös ammukset ovat hänen mukaansa halpoja, muutaman euron arvoisia.
Kankkion arvion mukaan ilmatorjuntakiväärit ovat kustannustehokkain vaihtoehto droonien torjuntaan. Ne eivät kuitenkaan sovi joka tilanteeseen.
Kelloniemen mukaan ukrainalaiset ovat luoneet sensorijärjestelmän, joka tunnistaa droonien ääniä. Sen avulla he ovat kyenneet käyttämään avolava-autoihin asennettuja konekiväärejä tehokkaasti droonien torjuntaan.
Konekiväärejä on asennettu myös helikoptereihin. Tavallisesti sotilashelikopterien lentotunti maksaa muutamia tuhansia euroja.
Venäjä kehittää kuitenkin Ukrainan tavoin droonejansa jatkuvasti. Kesän aikana Venäjä alkoi valmistaa suihkumoottorilla toimivaa Geran 3 -droonia.
Se kykenee tiettyjen arvioiden mukaan lentämään yli 600 kilometrin tuntivauhtia ja ilmatorjuntakonekiväärien korkeuskantaman yläpuolella.
5. Signaalihäirintä
Droonien etenemistä kohteisiin voidaan estää myös signaalihäirinnän avulla.
Kelloniemen mukaan Ukraina käyttää muun muassa suomalaisen Sensofusion-yhtiön signaalihäirintälaitteita.
Niiden hinnat liikkuvat noin 200 000 eurossa, ja ne ovat laadukkaiden häirintälaitteiden kategoriassa edullisimmasta päästä.
– Laitteet häiritsevät lähestyvien droonien GPS- tai radiosignaalia lähettämällä niille vahvemman lähettimen avulla virheellistä paikkatietoa, Kelloniemi kuvaa.
Hänen mukaansa uhkana on, että drooni osuu johonkin muuhun kohteeseen, jossa se saattaa aiheuttaa tuhoja tai henkilövahinkoja.
– On kuitenkin oleellista, että se ei yllä suunniteltuun tärkeään kohteeseen.
Kelloniemen mukaan signaalihäirintälaitteilla kyetään nimenomaan suojaamaan yksittäisiä strategisesti tärkeitä kohteita.
MPKK:n Kankkio pitää elektronista häirintää konekiväärien jälkeen toiseksi kustannustehokkaimpana droonientorjuntakeinona.
– Laitteiden hankintahinta voi olla hieman korkeampi, mutta niillä saadaan enemmän maantieteellistä kattavuutta.
Kankkio uskoo, että elektroninen häirintä löytyy tulevaisuuden ilmatorjunnassa muiden torjuntakeinojen taustalta, jotta laajoja alueita saadaan suojattua.
Hänen mukaansa markkinoilla on saatavilla myös pienempiä taskussa kannettavia häirintälaitteita, jotka ovat hinnaltaan hyvinkin edullisia.
– Toinen kysymys on kuitenkin, mitä ne torjuvat.
Lyhyen kantaman droonien kohdalla signaalihäirintä on käymässä aiempaa vaikeammaksi.
Venäjä on kehittänyt uusia valokuitusiiman avulla ohjattavia drooneja, joita ei voida torjua elektronisella häirinnällä.
Yksi tehokkaimmista tavoista puolustautua näitä valokuitudrooneja vastaan on perinteinen haulikko. Ukrainan sotilaita koulutetaan nyt käyttämään haulikoita droonien tuhoamiseen lähietäisyydeltä.
Miten kasvavaan drooniuhkaan pitäisi varautua?
Kelloniemi ja Kankkio korostavat, että sodassa osapuolet kehittävät aseitaan jatkuvasti, ja niitä vastaan joudutaan kehittämään uusia puolustautumiskeinoja.
Siksi tarvitaan monikerroksista torjuntajärjestelmää, jossa on erilaisia keinoja erilaisiin tilanteisiin.
– Jos puolustuksen jättää yhden keinon varaan, oppii vihollinen nopeasti, miten sitä pystyy kiertämään. Jos kaikkia mahdollisia keinoja käyttää yhdessä, luo se vastustajalle ongelmia, Kankkio arvioi.
Näin Kankkio uskoo myös Euroopan tulevan ilmapuolustuksen rakentuvan.
Esimerkiksi pelkkiin ilmatorjuntaohjuksiin turvautuminen kävisi myös kalliiksi.
– Jos elektronisella häirinnällä ei saada lähestyvää uhkaa torjuttua, voi sitä pyrkiä torjumaan ilmatorjuntakonekiväärillä. Jos näkyvyys on heikko tai kohde lentää liian korkealla, voidaan torjuntaan käyttää torjuntadroonia tai halvempaa ilmatorjuntaohjusta, Kankkio sanoo.
Kaikkia ilmatorjunnan osa-alueita pitää myös jatkuvasti kehittää vastaamaan uusiin uhkiin.
– Häirintälaitteiden lisäksi kehitteillä on jo muita elektronisen sodankäynnin menetelmiä. Esimerkiksi laseraseet tulevat olemaan tulevaisuudessa yhä isompi osa ilmapuolustusta, Kelloniemi sanoo.
Kelloniemen mukaan Euroopalla menee useita vuosia, ennen kuin se on kehittänyt uskottavan suojan Venäjän laajamittaisilta droonihyökkäyksiltä.
