Helsingin yliopiston kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara suhtautuu kriittisesti selvityksiin, joissa suomalaiskuntien tulevaisuudesta maalataan synkkiä uhkakuvia.
Hän viittaa erityisesti raportteihin, joiden mukaan Suomessa kasvaa enää kolme kaupunkia tai että puolet kunnista ajautuu umpikujaan.
– Joka vuosi nämä mustat muuttolinnut palaavat, ja lehdissä kerrotaan, että rahat loppuvat, verot nousevat ja väki vähenee. Kuitenkin monet näistä ilmiöistä, kuten väestön ikääntyminen ja syntyvyyden lasku, ovat olleet tiedossa jo vuosikymmeniä, Vaattovaara muistuttaa.
Professori nostaa esiin esimerkkejä siitä, kuinka kuntien ja kaupunkien luokittelu on usein epäselvää ja perustuu vanhentuneisiin määritelmiin.
– Esimerkiksi Hangon kaltaista satamakaupunkia kutsutaan maaseutukunnaksi, vaikka todellisuudessa kyse on hyvin erilaisesta ympäristöstä, hän huomauttaa.
Vaattovaara korostaa, että väestön väheneminen ei automaattisesti tarkoita elinvoiman katoamista. Hän viittaa kansainvälisiin esimerkkeihin, joissa bruttokansantuote voi kasvaa, vaikka väestö pienenee.
Monipuolisempaa keskustelua väestömuutoksista tarvitaan
Huolta herättää myös uutisoinnin vaikutus paikalliseen yritystoimintaan. Vaattovaara kertoo tavanneensa yrittäjiä, jotka ovat lopettaneet toimintansa synkkien uutisten vuoksi.
– Moni kysyy, miksi yrittäisi maailmanlopun kunnassa. Tällaisella uutisoinnilla masennetaan loppusuomea ja vaarana on, että ihmiset menettävät toivonsa, hän toteaa.
Professori Vaattovaara peräänkuuluttaa monipuolisempaa ja tarkempaa keskustelua väestömuutoksista.
– Olisi tärkeää tarkastella paikallisia lukuja ja osoittimia, eikä tyytyä dramaattisiin otsikoihin. Meidän pitäisi hakea oppia Euroopan shrinking cities [Kutistuvat kaupungit] -keskustelusta ja etsiä ratkaisuja, joissa väestön väheneminen ei tarkoita automaattisesti taantumista.
Elinvoimaa ei voi mitata vain kasvulla ja koolla
Vaattovaara painottaa, että Suomi ei ole koskaan ollut asuttu joka kolkasta, eikä tule olemaankaan.
Lopuksi hän kritisoi tapaa, jolla konsulttitoimistot ja uutisointi vertaavat kuntia ja mittaavat elinvoimaa lähes pelkästään kasvulla ja koolla.
– Espoo ja Helsinki voittavat aina, mutta seutukaupungit jäävät hännille, vaikka niillä voisi olla monenlaista potentiaalia. Kaipaammekin enemmän ymmärrystä ja vähemmän pelkkää uutisotsikkoa, Vaattovaara kiteyttää.