SM-liigan alkukausi on tarjonnut jo rutkasti puheenaiheita.
Kävimme niistä tärkeimmät läpi Ylen jääkiekkoasiantuntijan Karri Rämön kanssa. Otanta toki on vielä hyvin pieni, sillä joukkueesta riippuen pelattuja otteluita on 2–4.
HIFK – jo katastrofi
HIFK on yksi SM-liigakauden mediaseksikkäimmistä joukkueista, koska päävalmentajana aloitti Olli Jokinen. Hän linjasi ensitöikseen, että selittely loppuu HIFK:ssa.
Ilmoitettu pelaajabudjetti putosi hiukan kulukuurin myötä. Materiaalia pidettiin jo lähtökohtaisesti kapeana ja raskasjalkaisena.
Alku on ollut odotuksiakin karmeampi. Jukurit-voittoa seurasivat tappiot Kiekko-Espoolle, Pelicansille ja Lukolle. HIFK on sarjassa viimeistä edellisenä.
Kun HIFK oli hävinnyt kotiavauksensa Espoolle, Jokinen ei löytänyt mitään positiivista.
– Heikkoa. Hävettää. Ei vielä kehtaisi ekan pelin jälkeen pyydellä faneilta anteeksi, mutta oli luokaton esitys.
HIFK:n loukkaantumistilanne on puhuttanut monta vuotta. Taas tilanne on surullinen.
HIFK:n joukkueen rakentamisessa on ylipäätään epäonnistuttu.
– Noita pelaajia, joita nyt on loukkaantuneina, on vaikea paikata, mutta rosterissa oli jo ennestään paljon aukkoja. Nämä nyt tekevät ongelmasta moninkertaisen, Rämö sanoo loukkaantumisista.
Lukkoa vastaan Tony Sundin ja Oliver Larsenin jälkeen loput pakit olivat sellaisia, joiden liigakokemus on olematonta. HIFK:ssa on nyt tukku pelaajia liian isoissa rooleissa.
HIFK on päästänyt 17 maalia, maaliero on –7 ja vastustajien maaliodottamaa yhteensä 14,12. Kaikki liigan huonoimpia lukemia.
HIFK:n veskarien olisi pitänyt pystyä parempaan, mutta se ei nyt ole päällimmäinen ongelma.
– Se, miten halutaan pelata, ei ole kaikille selvää, Rämö tiivistää.
HIFK paineistaa väärissä paikoissa ja pitkiltä välimatkoilta. Puolustuksessa merkkauspelaaminen ei ole hallussa. HIFK:n pelaamisesta ei löydä punaista lankaa hyökkäämisessä eikä puolustamisessa.
Tietenkään HIFK:n kausi ei ole vielä tuhoutunut. Nyt urheilupomo Janne Pesosen on vain pakko löytää päteviä täydennyksiä. Jokinen vaati julkisesti lisäpalasia puolustukseen.
– Tämä ei ole edes reilua nuorille pelaajille. Heitäkin pitää pystyä suojelemaan. Tarkoitan sitä, että pystytään katsomaan jääaikaa ja niin, että he pystyvät kasvamaan rauhassa, Jokinen totesi Sanomalle.
Jokinen harmitteli myös, että pelistä on vaikea löytää toisteisuutta, koska HIFK ei kykene pysymään kiekossa.
Mutta toisteisuutta ei ole puolustuksessakaan. Se on ensimmäinen asia, joka pitää saada kuntoon.
– Jos vastustaja pyörittää koko ajan pitkiä hyökkäyksiä, HIFK:lla ei riitä energiaa hyökätä, Rämö tiivistää.
Ilves – aika herätä
Paljon HIFK:ta kovemmin odotuksin kauteen lähtenyt Ilves on sarjajumbo. Kolme peliä, kolme tappiota (JYP, Kärpät, Jukurit). Torjuntaprosentti on liigan surkein (81,43 %), kuten alivoima (60 %).
Ilves on jälleen suurimpia mestarisuosikkeja. Samalla se on eniten ulkomaalaisiin (12 pelaajaa) nojaava ryhmä.
Ilveksellä heikon startin syyt eivät ole niinkään pelillisiä. Se on voittanut maaliodottaman, selkeästikin, kaikissa otteluissaan.
Ilveksen kohdalla syytä voi hakea maalivahdeista. Tšekkiveskari Dominik Pavlatin toiminnassa näkyy ylipelaamista, sanoo Rämö mutta uskoo, että maalivahtivalmentaja Markus Korhonen saa homman rauhoitettua.
– Joukkuehan luo hyvin paikkoja, mutta ei ole ollut tehokas. Alivoima on ollut katastrofi.
Ilves on voittanut CHL:ssä kaikki neljä peliään, mutta vastassa ovat olleet esimerkiksi norjalainen Storhamar sekä Belfast.
– Sieltä on voinut jäädä luulotauti, että homma on kunnossa. Liigassa joutuu kamppailemaan todella paljon enemmän myös kulmissa, eikä vain maalin edessä. Ilves ei ole ollut valmis laittamaan kaikkea likoon.
– Peli on uomissaan, mutta pitää herätä siihen todellisuuteen, että CHL:n kamppailumäärä ei riitä Suomessa ketään vastaan.
Ilves pelaa näppärää kiekkokontrollia, mutta Tommi Niemelän pitää saada ulkomaalaisnippunsa vielä henkisestikin yhtenäisemmäksi ja halukkaammaksi.
TPS ja Tappara – raikasta menoa
Sarjataulukon hännillä on kaksi suurseuraa, mutta niin on kärjessäkin. TPS on kerännyt neljästä ottelusta neljä voittoa (yksi jatkoajalla). Maaliero on 12–5.
Viime kauden jälkeen suurmylläyksessä lähtivät päävalmentaja Tommi Miettinen ja urheilupomo Rauli Urama. Pelaajamarkkinoillakin tapahtui paljon.
Nyt urheilujohtaja Mika Suoraniemi ja päävalmentaja Toni Söderholm ovat saaneet unelma-alun. Se voi myllerrysten jälkeen olla kovin arvokasta.
– Esimerkiksi Pelicans-ottelu oli TPS:ltä todella raikas esitys. Ylivoima pyöri hyvin ja muutenkin TPS loi paljon paikkoja, Rämö kehaisee.
– Kun miettii viime kautta, tästä on helpompi rakentaa eteenpäin kuin jos olisi tullut neljästi pataan.
Rämö hehkuttaa etenkin Eetu Mäkiniemeä, joka palasi Suomeen Pohjois-Amerikasta. Päästettyjen maalien keskiarvo kolmesta ottelusta on liigan paras (0,97).
Lisäksi TPS:llä on kiinnostavia nuoria pelaajia, joiden kehitys antaa kaudelle suuntaa.
Rämö kehuukin Aatos Koivun itseluottamusta. Tämä vaikuttaa keränneen lisävirtaa paljon huomiota saaneesta Montrealin-harjoitusleiristään.
Tappara on sarjakakkosena. Kolmesta ottelusta kolme voittoa viime kauden kärkiryhmiä vastaan (Lukko, KalPa, SaiPa).
Viime kausi oli Tapparalta karu mahalasku, joka päätti 11 vuoden mitaliputken.
Tappara vahvisti ryhmäänsä railakkaasti markkinoilla. Pelaajisto on terävämpi, nopeampi ja fyysisempi.
Maalivahti Christian Heljanko, Tanskan maajoukkuemies Joachim Blichfeld, KalPan Suomen mestarit Kasper Simontaival ja Jesper Mattila, NHL:ssä pelannut Jyrki Jokipakka... Kovia vahvistuksia riittäisi lueteltavaksi.
– Tappara on pelottavan hyvä, ilmoittaa Rämö ja kehuu seuran ottamia, henkisesti tärkeitä työvoittoja.
Esimerkiksi SaiPa-ottelussa Mattila teki ajassa 58.12 alivoimalla 3–2-voittomaalin.
Rämö nostaa pelaajista esille vielä Oliver Suvannon. Vaikka 17-vuotiaan hyökkääjän peliaika on ollut alta 10 minuuttia, hän on säväyttänyt ja iski myös maalin Lukkoa vastaan.
