Ilmoitus siitä, että Postia ollaan laittamassa pörssiin, on tietyllä tavalla viimeinen askel pitkässä tarinassa.
Vuodet 1638–1990 Postin ydintoiminta pysyi täysin samanlaisena: rakennettiin kattava logistiikka, jonka loppupäässä lähetykset kannettiin hartiavoimin ihmisille.
Sitten talousmurros vei jakelumonopolin ja digitalisaatio paperipostin. Yhtiöstä tuli informaatiomullistuksessa muovailuvahaa, jota on muokattu 30 vuoden ajan uuteen muotoon – kipeälläkin tavalla.
Postin on ollut pakko sopeutua. Ja siinä Posti on ollut viime vuosina suoranainen kone.
Postista on piiskattu tehokas logistiikkayhtiö
Työntekijät tuskin enää muistavat, monetko muutosneuvottelut yhtiössä on käyty ja moniko on menettänyt työnsä.
Autetaan: Postista on 2000-luvun alun jälkeen kadonnut noin 10 000 pysyvää työpaikkaa. Niitä on jäljellä runsaat 13 000.
Nyt iso murros on selätetty ja talous käännetty kuntoon. Viime vuonna Posti teki parhaan tuloksensa kymmeneen vuoteen.
Vaikkei Posti ole vielä pörssissä, se toimii jo kuin pörssiyhtiö ja muutos jatkuu yhä. Postinjakelusta vähennetään koko ajan väkeä, ja käsittelyyn lisätään robotiikkaa.
Postista on muovattu tehokas, automatisoitu logistiikkakone. Sillä on hyvä jalansija markkinoilla – niin perinteisessä postinjakelussa, pakettitoimituksissa kuin yrityksille tarjottavissa varastointi- ja logistiikkapalveluissakin.
Listautumisinfossa yhtiö muistutti, että sillä on Suomessa 80 prosentin markkinaosuus perinteisissä postipalveluissa ja 51 prosentin osuus pakettibisneksessä, ja päälle 2 000 pakettiautomaattia ja 1 000 palvelupistettä.
Toki Posti saa edelleen niskaansa samanlaista kritiikkiä kuin vaikkapa VR. Kun juna myöhästyy tunnin tai paketti päivän, kuluttaja manaa että tätä tämä aina on.
Samalla unohtuu laaja kuva: omien raide- ja jakeluyhtiöiden haukkuminen on yleiseurooppalainen kansanhuvi.
Hallitus haluaa käteistä valtiolle ja momentum on nyt
Vastaus siihen, miksi valtio vie Postin pörssiin nyt, on helppo: sekä Posti että pörssi ovat nyt sellaisessa kunnossa, että yhteennaitto onnistuu.
Postilla menee sen verran hyvin, että analyytikot ovat luottavaisia, ja Helsingin pörssi on selvinnyt pahimmasta alhostaan niin, että listautuja voi odottaa ainakin jonkinlaista vastinetta.
Syvempi vastaus on se, että hallitus haluaa rahaa valtion kassaan.
Hallitusohjelmaan kirjattuun valtion investointiohjelmaan pitää kaapia rahaa, ja puolikkaan Postin myynti antaa siihen joitain pelimerkkejä. Jos arviot 300–400 miljoonan euron markkina-arvosta pitävät paikkansa, valtio saa puolikkaan Postin osakkeista enintään noin 200 miljoonaa euroa.
Se on valtion krooniseen kassavajeeseen verrattuna pähkinöitä. Pelkät valtionvelan korkokulut ovat 3,5 miljardia euroa vuodessa.
Jo tämän vuoden alussa valtio otti Postista 150 miljoonaa euroa ylimääräisinä osinkoina, jotka rahoitettiin osin sillä että yhtiö otti velkaa – mutta niin vähän, että se ei raskauta listautumista.
Eikä sekään, että valtio menettäisi puolikkaan vuotuisista runsaan 30 miljoonan euron osingoista, ole kokonaisuudessa kriittistä vaan pienehkö menetys.
Postin markkina-arvo osoittaa karulla tavalla maailman muutoksen: vuodesta 1638 rakennettu koko Suomen ja osan Ruotsia ja Baltiaa kattava jakeluverkosto on arvoltaan alle puoli miljardia euroa.
Vertailuksi: kun peliyhtiö Supercell kaupattiin kiinalaisomistukseen, kauppahinta oli yli kymmenkertainen.
Mitä pörssi-Posti sitten aikoo tehdä?
Siihen ei perjantaina saatu valaistusta. Posti ei kertonut konkreettisesti, miten se haluaisi kasvaa, vaan piti mainospuheen: kasvupotentiaalia on, muutoskyvystä on näyttöä, osinkoja on maksettu vuosittain.
Yhtiö ei pääse sijoittamaan osakkeiden myynnistä saatuja varoja, sillä ne menevät valtion kassaan. Pääasia on saada rahaa valtiolle tällä hallituskaudella.
Postin passittamisella pörssiin on spekuloitu pitkään, ja tarve ja tilaisuus on nyt.
Tarvitseeko Suomi Postiaan?
Valtio säilyttää Postista enemmistöosuuden, luultavimmin 50,1 prosenttia. Laki sallisi myydä enemmänkin, mutta ehkä kansallista jakeluverkostoa halutaan tässä maailman ajassa pitää itsellä.
Yhtiönä Posti on suomalaista kansanperinnettä, erityisesti vanhemmalle polvelle tunteikaskin asia, ja myös muissa Pohjoismaissa postit ovat edelleen valtio-omisteisia.
Postnord, DHL, UPS, Matkahuolto, Budbee ja kumppanit hoitaisivat mielellään Suomen koko markkinan, mutta omalla jakeluverkostolla on nähty ainakin vielä olevan arvoa.
Kuluttajan näkökulmasta pörssiin siirtyminen sinänsä tuskin tuo muutoksia Postin toimintaan, koska koneesta on jo piiskattu tehot irti.
Kaksi vuotta sitten tehdyn postilain muutoksen mukaan postia on jaettava vähintään kolmena arkipäivänä viikossa, ja sanomalehtien jakelutuki takaa niille viisipäiväisen jakelun.
On selvää, että velvoitetta höllennetään tulevina vuosina joka tapauksessa sitä mukaa kun lopunkin viranomaispostin jakelu siirtyy digikanaviin. Perinteinen postinjakelu on enää viiden prosentin laiha siivu liikevaihdosta ja kuihtuu edelleen.
Kaikki kaikessa on nettikauppa ja sen loputtomat pahvilaatikkotoimitukset Suomesta, Euroopasta ja Kiinasta suoraan joka niemeen, notkoon ja saarelmaan. Postin tuoreissa huhti–kesäkuun tilastoissa pakettilähetysten määrä lisääntyi kuusi prosenttia.
Piristys pörssille, kohde kansalle
Helsingin pörssi ottaa Postin vastaan mielellään. Perinneyhtiö, vaikkakin maineeltaan heiluva, on mannaa hiljaiseloa viettäneelle pörssille.
Postista toivotaan uutta piristystä myös karvalakkisuomalaisille, jotka ovat vuosien lobbaamisen jälkeen innostuneet sijoittamaan. Osakkeita tai rahastosijoituksia omistavien henkilöiden määrä ylitti viime vuonna jo kahden miljoonan rajan.
Valtavan muutoksensa viimeisessä käännekohdassa Posti on avautumassa kansan rahoille ja laajemmalle omistajapohjalle.
Edessä on vielä paljon vakuuttelua tuloskunnosta ja heiluvan maineen kiillotusta, jotta vanhat mielikuvat saadaan vastaamaan muuttunutta nykytilaa.
Artikkelin taustaksi on haastateltu Aalto-yliopiston rahoituksen professoria Vesa Puttosta ja sijoitusanalyysiyhtiö Inderesin pääanalyytikkoa Petri Gostowskia.