TOKIO.
Riipaisevia muistikuvia Tokiosta runsaan neljän vuoden takaa. Kesäolympiakisat urheiltiin ilman yleisöä koronapandemian takia, mutta tuhannet tokiolaiset kerääntyivät joka ilta haikeina aistimaan tunnelmaa yleisurheilustadionin ulkopuolelle.
Sisäpuolella allekirjoittanutkin sai katsella vaikkapa Jakob Ingebrigtsenin tai Karsten Warholmin jumalaisia vetoja tyhjiltä ringside-paikoilta, joista olisi normaaliin maailmanaikaan saanut pulittaa valtavan jenipinkan.
Pelisilmän osoitus
Kansainväliset urheilun kattojärjestöt mielletään yleensä instansseiksi, joissa sydämen kohdalla sijaitsee kylmiä numeroita.
World Athletics osoitti kuitenkin pelisilmää, kun se katsoi Tokion hakemuksen koskien vuoden 2025 MM-kisoja paremmaksi kuin haastajien eli Singaporen, Silesian ja Nairobin yritelmät. Tokio sai kovien olympiakokemustensa jälkeen, mitä ansaitsi, ja vastasi hienosti huutoon.
Tämänkin kokoluokan tapahtuma uppoaa Tokion kokoisessa kylässä kulisseihin – ja suomalainen yleisurheilu taas tapahtuman kulisseihin.
Varapatruunakuppi tyhjänä
Suomi lähti yrittämään 2000-luvun kymmenettä globaalin tason arvokisa- eli olympia- tai MM-mitalia käytännössä yhdellä ottelupallolla eli naisten moukarinheitolla. Varapatruunoita ei kupin pohjalle raa'an realismin silmin ollut siroteltu ainuttakaan.
Joukkueen ylivoimaisesti paras suoritus lajin levinneisyyteen ja näkyvyyteen nähden napsahti heti avausviikonloppuna, kun Alisa Vainio otti sensaatiomaisen 5. sijan maratonjuoksussa. Kyse oli koko suomalaisen urheiluvuoden mittakaavassa aivan kärkipään vedoista.
Miesjuoksijoita ei rankingista kisoihin livahtanut yhtään, mikä onkin sitten ihan oma synkkä lukunsa.
Kaksi toimintamallia
Suomi ei yksinkertaisesti ole nyt sellaisessa rata- ja kenttäurheilun tilassa, jossa globaali mitali olisi odotusarvo. Sellaiseen jo 2027 MM-Pekingissä hyvinkin johtavia toimintamalleja edustavat ennen kaikkea 7-ottelija Saga Vanninen ja moukarinheittäjä Silja Kosonen.
Tämän vaativan kolmion kärkiä ovat erittäin lahjakas ja supermotivoitunut urheilija, rahoitus ja huipputason valmennus. Viimeksi mainittu pudottaa kuviosta ulos Tokiossa repaleisen kauden jälkeen epäonnistuneen Wilma Murron. Ainakin toistaiseksi.
Yleisurheilun MM-kisat on nyt järjestetty 20 kertaa. Suomen joukkueen parhaan sijoituksen on kisahistoriassa kuudesti saavuttanut naisurheilija. Trendi kertoo paljon: se on nyt tapahtunut peräti kolmesti peräkkäin.
Yleisurheilun iso kuva
Kun vertailuun otetaan 2000-luvun globaalit arvokisat eli 19 tapahtumaa, näin on käynyt viidesti – mutta nyt kolmesti putkeen.
Yleisurheilun iso trendi on tyttöjen keskuudessa kasvava, mutta poikajoukoissa laskeva suosio. Nyt tämä näkyy kristallinkirkkaana myös huippu-urheilussa.
Kun mitaleita ei tarvitse laskeskella, lasketaan sitten pisteitä. Pistesija-sana on toki monien urheilukuluttajien korvissa sitä aivan unisinta urheilujohtajajargonia. Mutta jollakin työkalulla mennyttä ja nykyistä on kyettävä vertaamaan.
Suomi saavutti Tokiossa 11 pistettä. Jos tarkastellaan MM-kisoja vuodesta 2011, enemmän on tullut kahdesti ja vähemmän neljästi. Keskiarvopistemäärä on ollut 8,6.
Tokio-projekti meni siis suurin piirtein niin kuin sen näistä lähtökohdista pitikin, jos arvioitsija ei ole ennustellut pilvilinnan muotoisten linssien läpi.
Ole pysäyttämätön
Urheiluliitto aloitti 2023 strategiatyön, josta viime vuonna julkaistiin Yleisurheilun suunta 2030 – Ole pysäyttämätön -niminen vihkonen.
Sivulle 12 on kirjattu seuraavaa: Team Finland menestyy Euroopassa ja yksilöt myös maailmalla, kun urheilijan päivittäisvalmennusprosessi on ammattimaista ja kokonaisvaltaista, valmennus on osaavaa, sitoutunutta ja ajankäytöltään ammattimaista.
Tutustuminen MM-kisajoukkueen mediaoppaan sisältämiin valmentajatietoihin paljastaa, että jonkin verran ehtii Vantaanjoki virrata ennen kuin tämä ideaali Suomessa muuttuu lihaksi ja vereksi.
Amerikkalainen lihamylly
Arvokisamitaleista menee tyypillisesti noin 35 prosenttia, joskus enemmänkin, urheilijoille, joita on kehitetty alansa valioiksi USA:n yliopistourheilussa eli NCAA-lihamyllyssä.
Valmennustyö on Amerikassa arvostettua, haluttua ja tukevasti rahoitettua, ja tulokset puhuvat puolestaan. Verrokkimaa on toki kohtuuton, highway vastaan kylänraitti.
Mitalitilastossa huomionarvoisinta lienee, että neljä vuotta sitten samalla stadionilla loistavasti menestyneen Norjan kamikazet eivät osuneet nyt maaliinsa lainkaan.
Nollasaldo merkitsee vuonomaalle rumaa mahalaskua, toki myös loogisin terveysperäisin selityksin.
Keisari paikalla
Päätöspäivänä stadionia kunnioitti läsnäolollaan keisari Naruhito. Jos valtionpää sattuu olemaan suomalaisen rata- ja kenttäurheilun suuri ystävä, pettymys on varmasti riipaissut syvältä. Suomen urheilijat kun loistivat päätössunnuntain mittelöistä poissaolollaan.
Jos kuningas Charles III saapuu ensi vuonna Birminghamin EM-kisojen päätöspäivän kunniavieraaksi 7. elokuuta, olisi erittäin toivottavaa, että hän näkisi edes yhden suomalaisen.
Se nimittäin tarkoittaisi, että Topi Raitanen olisi toipunut terveysongelmistaan ja tavoittelisi huippukunnossa toista EM-mitaliaan 3 000 metrin estejuoksussa.