Yleisurheilun 2025 MM-kisoissa nähtiin paljon isoja yllätyksiä. Monet viime vuosien suosikkinimet joko pullahtivat mitalikolmikon ulkopuolelle tai jäivät jo karsintaan/alkuerävaiheeseen.
Kisojen jopa suurimmasta positiivisesta yllätyksestä vastasi slovakialainen Emma Zapletalova, joka vei 400 metrin aidoissa pronssimitalin Pariisin olympiakakkosen Anna Cockrellin (USA) nenän edestä hurjalla maansa ennätyksellä 53,00.
Kyseessä on vasta Slovakian historian viides MM-mitali ja ensimmäinen rata- ja kenttälajeissa sitten 2009, jolloin Martina Hrasnova moukaroi kolmanneksi.
Se, että 25-vuotias aituri klaarasi Slovakialle harvinaisen mitalin, ei ole jättiyllätys. Se on, että Zapletalova harppasi lajin MM-mitalistiksi yhdessä vuodessa.
Viime vuoden maailmanlistalla hän oli sijalla 165. Aika oli yli viisi sekuntia heikompi kuin kolmospaikalla olleen Cockrellin (51,87).
Zapletalova, Bol ja Lehikoinen
Zapletalova ei ollut ennen tätä vuotta niin huono urheilija kuin miltä viime vuoden sijoitus näytti. Hän juoksi 2021 silloisen mainion ennätyksensä 54,28, joka on 12 sadasosaa parempi kuin Viivi Lehikoisen Suomen ennätys.
Vuodet 2022–2024 olivat slovakialaiselle erittäin vaikeita, eikä hänellä kulkenut parhaimmillaan kuin 57,26. Hän vaihtoi viime kauden jälkeen hollantilaisen Bram Petersin valmennukseen, mikä on osoittautunut erittäin onnistuneeksi vedoksi.
Tänä kesänä ennätys kohentui peräti viisi kertaa ja 1,28 sekuntia. Ennen Tokion MM-kisoja Timanttiliigan finaalitapahtumassa Zürichissä Zapletalova oli hollantilaistähden Femke Bolin jälkeen toinen huippuajalla 53,18.
Jo uransa toisen MM-kullan voittanut Bol sekä kolme vuotta sitten EM-finaalissa ollut Lehikoinen ovat molemmat huippuvalmentaja Laurent Meuwlyn valmennuksessa. Sveitsiläinen on toiminut pitkään Hollannin maajoukkueessa, jossa myös Peters on vaikuttanut.
– Iso muutos on se, että hän vaihtoi valmentajaa. Hän tekee käytännössä Laurentin ohjelmalla, sillä Peters oli Meuwlyn kakkosvalmentajana Hollannin maajoukkueessa. Vaikuttaa siltä, että Zapletalovalla on vastaava rytmitys kuin Bolilla ja Viivillä, Lehikoisen isosisko sekä tämän manageri Inka Kärkkäinen kertoo.
Ilonkyyneleitä tutun kilpakumppanin puolesta
Zapletalovassa on yhtymäkohtia vuotta vanhempaan Lehikoiseen. Neljä vuotta sitten alle 23-vuotiaiden EM-kisoissa slovakialaisurheilija voitti mestaruuden ja suomalainen oli neljäs.
Kovana juniorilupauksena tunnettu Lehikoinen oli aikoinaan vastaavassa alhossa kuin Zapletalova. Nuorten arvokisoissa mitaleille yltänyt suomalainen juoksi 17-vuotiaana nuorten SE-ajan 56,49, mutta sen jälkeen hän tarpoi monta vuotta pelkkiä 57–59-aikoja.
Harjoituskaudella 2020–2021 hän siirtyi Meuwlyn valmennukseen, mikä osoittautui käännekohdaksi. Vuosina 2021–2023 ennätys parani rytinällä SE-aikaan 54,40. Lehikoinen nähtiin EM-finaalissa ja MM-välierissä.
Vaikka Lehikoisella on ollut nyt kaksi vuotta vaikea vaihe, tutun kilpakumppanin huima kehitysharppaus vaikeuksista MM-mitalistiksi antaa roimasti lisämotivaatiota omaan tekemiseen. Suomen aituritähti seurasi 400 metrin aitafinaalia siskonsa kanssa.
– Meille molemmille tuli ilonkyyneleitä, kun tietää Zapletalovan tarinan. Eurooppalaisen saavutus tuossa lajissa on tosi huikea, Kärkkäinen hehkuttaa.
Slovakialainen ja belgialainen luovat toivoa
Kärkkäinen lisää, että Tokion naisten 400 metrin aitojen MM-finaalissa oli peräti kolme eurooppalaista.
Belgialainen Naomi Van den Broeck oli juoksun kuudes (53,70). Hän on Lehikoista 3,5 vuotta vanhempi urheilija, joka ei ollut yltänyt ennen Tokiota edes EM-finaaliin.
Naisten 400 metrin aidat on laji, jossa eurooppalainen voi nousta globaalilla tasolla erittäin kovaksi tekijäksi ilman, että tarvitsee olla Femke Bolin kaltainen superkyky.
Esimerkiksi jo 2010-luvun alussa tšekki Zuzana Hejnova voitti kaksi maailmanmestaruutta sekä yhden hopeamitalin ja Tanskan Sara Petersen oli olympiakakkonen 2016.
Viime vuosina lajia dominoineet Sydney McLaughlin-Levrone ja Bol ovat tehtailleet sellaisia aikoja, joihin kukaan muu ei ole pystynyt. Kaksikon supertaso on hämännyt tilannetta.
Alle 52:ta tai edes 53 sekuntia ei tarvitse alittaa MM-mitaleita ajatellen.
– Näkee, että laji on raju. Ne, jotka olivat viime vuonna EM-mitalitasolla, eivät ole pystyneet tänä vuonna kisaamaan. Aaltoliikettä on paljon. Sydney ja Femke ovat ainoat, jotka ovat selvinneet ilman merkittäviä takaiskuja, Kärkkäinen sanoo.
Iso EM-vuosi edessä
Zapletalovan ja Van den Broeckin saavutukset luovat uskoa siihen, että 26-vuotias Lehikoinen voi nousta urallaan parhaimmalle tasolleen koskaan. Suomalaisella on potentiaalia 54 sekunnin alittajaksi.
53-alkuisilla ajoilla ollaan MM- ja olympiafinaalissa ja hätyytellään mitalia maailmanlaajuisista kisoista.
Viime vuodesta asti Lehikoisen urheilijauraa ovat häirinneet enemmän tai vähemmän erilaiset terveysongelmat. Hänellä diagnosoitiin viime vuonna astma, minkä lisäksi hänellä on ollut esimerkiksi kroonista univajetta.
Lehikoinen on saanut voimaa siitä, etteivät viime vuosien ongelmat ole johtuneet esimerkiksi valmentajasta.
– Hänellä ei ole ollut mitään vammojakaan, vaan ongelmat liittyvät ennemmin muiden ammattilaisten osaamiseen. Astma jäi diagnosoimatta. Se näkyi tällä kaudellakin, vaikka terveydenhoito on nyt kunnossa.
– Madridissa näkyi jo, että kunto oli todella hyvä. Siellä keuhkot ottivat kuitenkin osumaa. Hän on kuitenkin tosi luottavaisin mielin kohti tulevaa.
Lehikoinen jatkaa Meuwlyn opeissa tärkeään EM-vuoteen. Yleisurheilun EM-kisat järjestetään elokuussa 2026 Birminghamissa.