Eläköitynyt sahayrittäjä Matti Arvio seisoo omistamassaan metsässä Oulaisissa Pohjois-Pohjanmaalla.
Hän on jo pitkään hoitanut tätä metsää jatkuvapeitteisen kasvatuksen menetelmillä.
Sinne ei siis ole tehty avohakkuuta, vaikka avohakkuu on suomalaisen metsänhoidon valtavirtaa.
– Minulla ei ole ilmastosyytä. Raha on ainoa syy, joka ohjaa toimintaani.
Hän on laskenut, että ratkaisu on ollut erittäin kannattava.
Arvion mukaan hän saa pohjoispohjalaisista metsistään 20 prosenttia enemmän tuloja jatkuvapeitteisen kasvatuksen ansiosta.
Vaikka Arvio ei ole tehnyt avohakkuuta, tätä Oulaisissa sijaitsevaa metsää on hakattu jo kolmesti 90-luvun puolivälistä alkaen. Hakkuissa on otettu vain isoja puita. Avohakkuussa lähes kaikki puut koosta riippumatta kaadettaisiin kerralla.
Arvio laskee, että tuloja tältä noin 1,9 hehtaarin alalta on tullut yhteensä jo noin 30 000 euroa. Jos metsä olisi avohakattu 90-luvulla, tuloja olisi tullut hänen arvionsa mukaan nykyrahassa 20 000 euroa.
Lähivuosina Arvio aikoo tehdä metsäänsä taas uuden hakkuun. Jos metsään olisi tehty 1990-luvulla avohakkuu, menisi vielä vuosia ennen kuin siitä saisi tuloja.
Muutos on alkanut Pohjois-Suomesta
Jatkuvapeitteisen kasvatuksen valinneet metsänomistajat ovat vielä vähemmistössä, mutta joukko kasvaa koko ajan.
Ylen julkaiseman hakkuukoneen mukaan koko maassa noin 3,9 prosenttia kaikista tämän vuoden hakkuista on ollut jatkuvan kasvatuksen hakkuita.
Vielä vuonna 2017 osuus oli alle kaksi prosenttia.
Pohjois-Suomessa osuudet ovat korkeammat.
Esimerkiksi Pohjois-Lapissa jatkuvapeitteisen kasvatuksen hakkuiden osuus on peräti 15,1 prosenttia.
Maantieteellisiä eroja selittää osin se, että metsä kasvaa pohjoisessa hitaammin kuin etelässä. Avohakkuu ei välttämättä houkuttele, jos metsänomistaja voi tehdä sen vain kerran 80 vuodessa.
Matti Arvio perustelee jatkuvapeitteisen kasvatuksen taloudellista paremmuutta kahdella tekijällä.
Ensinnäkin siinä vältytään merkittäviltä kuluilta. Avohakkuun jälkeen metsänomistajan pitää huolehtia uuden metsän istuttamisesta. Arvion laskelmien mukaan hänen metsissään taimien istuttamisesta ja hoidosta tulisi kuluja 2 200 euroa hehtaarilta.
Toiseksi jatkuvapeitteisessä kasvatuksessa kaadetaan vain isoimpia puita, jolloin suuri osa saatavasta puusta on tukkia. Niistä maksetaan parhaiten.
Se on Arvion mukaan kaikista merkittävin etu.
Vaikka Arvion perustelut liittyvät vain rahaan, hänen valinnoillaan voi olla merkitystä myös ympäristölle.
Avohakkuut voivat heikentää luonnon monimuotoisuutta.
Alla oleva video kertoo, miten avohakkuita tehdään edelleen paljon runsasravinteisissa suometsissä, joissa niistä voi koitua isot ilmasto- ja vesistöpäästöt:
Virallisesti Arvio ei tee jatkuvapeiteistä kasvatusta
Matti Arvion hakkuut eivät näy jatkuvapeitteisen kasvatuksen tilastoissa.
Hän nimittäin ilmoittaa tekemänsä hakkuut metsänkäyttöilmoituksessa yläharvennuksena, kuten osa jatkuvapeitteistä kasvatusta käyttävistä metsänomistajista tekee.
Ne eivät silloin päädy virallisiin jatkuvapeitteisen kasvatuksen tilastoihin – jotta päätyisivät, metsänomistajan pitäisi käyttää koodina poimintahakkuuta. Nämä kaksi hakkuutapaa ovat melko samanlaisia, mutta vain poimintahakkuu tilastoituu jatkuvapeitteiseksi kasvatukseksi.
Arvion perusteena merkitä hakkuut yläharvennuksena on tottumus. Poimintahakkuu on uudempi termi.
Kokenut metsänhoitaja, oulaistelaisen metsäsuunnitteluyritys Hollannin pääomistaja Osmo Palosaari uskoo, että todellisuudessa jatkuvapeitteistä kasvatusta olisi jopa neljä kertaa enemmän kuin tilastot sanovat. Metsäkeskuksen metsänhoidon johtava asiantuntija Markku Remes arvioi, että jatkuvapeitteistä kasvatusta olisi kaksi kertaa niin paljon kuin tilastoissa.
Avohakkuulla saatiin rahat asuntoon
Miksi sitten niin harva metsänomistaja käyttää jatkuvapeitteistä kasvatusta?
Yksi syy liittyy historiaan. Ennen vuotta 2014 jatkuvapeitteistä kasvatusta sai tehdä vain tietyin ehdoin ja perustellen, laki ei niitä lähtökohtaisesti sallinut.
Metsäkeskuksen Markku Remes uskoo, että osa metsänomistajista suhtautuu edelleen kriittisesti jatkuvapeitteiseen kasvatukseen.
Osalla voi myös olla negatiivisia kokemuksia jatkuvapeitteisen kasvatuksen hakkuista. Etenkin takavuosina osa metsäammattilaisista ei hallinnut niitä, vaan saattoi aiheuttaa säilytettävälle puustolle vahinkoa.
– Huonot kokemukset voivat säilyä takaraivossa pitkään.
Arvion mukaan jatkuvapeitteinen kasvatus vaatii myös metsänomistajalta enemmän.
– Jatkuvapeitteisessä kasvatuksessa metsä pitää tuntea paremmin.
Yksi selvä syy avohakkuiden suosioon on, että niillä omaisuuden saa realisoitua nopeasti. Se siis sopii metsänomistajalle, joka tarvitsee nopeasti rahaa.
Arviokin on teettänyt avohakkuun muutama vuosi sitten. Hänen hoitamassaan, tyttären omistamassa metsässä teetettiin 3,5 hehtaarin avohakkuu, kun tytär oli ostamassa omakotitaloa.
– Mutta ei se pidemmän päälle ole kannattava ratkaisu yleensä, Arvio sanoo.
