Supersport-luokan MM-sarjassa ajava ratamoottoripyöräilijä Niki Tuuli on tällä hetkellä sijalla 27 neljällä pisteellä. Imatralaisen pistetili aukesi vasta syyskuun alussa Ranskan osakilpailussa.
Tuulella on jäljellä kolme osakilpailua. Ensi viikonloppuna hän kisaa Espanjassa.
Niki Tuuli on ajanut tällä kaudella kiinalaisessa QJ Motor Factory Racing -tallissa. Uutena MM-sarjaan tulleeseen kiinalaistalliin hän siirtyi italialaisesta Ducatin tallista.
Hän kuvailee ajamistaan osaltaan myös kehitystyöksi, josta hän on pitänyt. Kiinalaistalli toivoo Tuulen jatkavan, mutta hän itse miettii vielä.
– Kyllähän pyörälläni pystyy ajamaan kovaa, mutta pystyykö sillä ajamaan sellaisella tasolla, millä muilla merkeillä pystyy. Muilla pyörillä on kuitenkin ajettu monta kymmentä vuotta, Tuuli pohtii.
Keväällä Tuuli koki kovia kauden kolmannessa osakilpailussa Italiassa Cremonan radalla. Heti perjantain ensimmäisissä harjoituksissa hän kaatui ja loukkasi olkapäätään niin, että viikonlopun kilpailut täytyi jättää väliin.
Kuudenkympin kantturoissa
Tuuli täyttää pian 30 vuotta, ja hän kuvailee pyöreiden vuosien alkavan olla hänen ammatissaan ”melkein eläkkeen puolella”. Toisaalta juuri Superbiken MM-sarjassa vanhimmat ajajat ovat jopa nelikymppisiä.
– Kolmenviiden päälle voi ajaa, jos tulokset näyttävät siltä. Mutta jos ne eivät näytä, niin ura voi jäädä kolmenkympin paikkeille, Tuuli toteaa.
Hänelle on sattunut runsaasti loukkaantumisia urallaan. Kysyttäessä, minkä ikäinen hän tuntee olevansa fyysisesti, mies naurahtaa.
– Varmaan kuudenkympin kantturoissa. Aamulla kun herää, niin selkä on jumissa. Jos en illalla venyttele tuntia, niin aamulla särkee päätä, Tuuli kuvailee.
Hän kertoo uransa olleen ehdottomasti mukava, mutta jossakin määrin myös kivinen.
– Kroppaani olen joutunut uhraamaan aika paljon, ja se näkyy nyt yleisterveydessä. Mutta on se ollut sen arvoista, Tuuli painottaa.
Paikka Pelastusopistossa
Niki Tuuli myöntää alkaneensa pohtia jo pari vuotta sitten, mitä tehdä siinä vaiheessa, kun ajaminen alkaa hiipua. Samalla hän haki Kuopion Pelastusopistoon ja ilahtui päästessään sisään heti ensimmäisellä yrityksellä.
Hän sai puolisonsa kanssa lapsen, joten Tuuli siirsi koulun aloittamista vuodella. Samalla hän pystyi ajamaan ensimmäistä kertaa elämässään niin, ettei hänen tarvinnut tehdä muita töitä rinnalla.
Päätöstä uransa lopettamisesta Tuuli ei ole tehnyt. Hän kuitenkin miettii asiaa nyt kovasti.
Hän kiittelee olleensa urallaan onnellisessa tilanteessa, että on löytänyt ympärilleen hyviä ihmisiä.
– Moottoripyöräily on arvokasta eikä sponsoreiden kerääminen Suomesta ole maailman helpointa, Tuuli sanoo.
Hän pohtii, joko olisi aika opiskella pelastajaksi.
– Niin kuin sananmukaisesti tulta päin. Että onko tässä nyt kuitenkin jotakin luonteelleni sopivaa, Tuuli hymyilee.
Mieluummin luistimet
Puolivuotias lapsi ei ole hiljentänyt Tuulen vauhtia radalla. Toisaalta kisoihin lähtemisessä ei ole enää samanlaista fiilistä kuin ennen. Tuore isä kaipaa aiempaa enemmän kotiin.
– Viime kisassa sain jälleen lievän aivotärähdyksen. Ennen en miettinyt, että siitä ehkä voisi seurata jotain. Nyt sitä miettii vähän eri kantilta, Tuuli pohtii.
Ajaminen on todella pieni osa lajissa, joka vaatii paljon aikaa.
– Se vie paukkuja kaikesta siitä muusta, hän sanoo ja katsoo vaunuihin.
Mitä Niki Tuuli sanoo lapselleen, jos tämä tulevaisuudessa pyytää itselleen moottoripyörää?
– Sanon, että ostetaan vaikka luistimet, Tuuli nauraa.
Samaan hengenvetoon hän lisää, että kyseessä on maailman hienoin laji, joka on antanut hänelle vuosien varrella valtavasti sellaista, mitä hän ei olisi voinut saada mistään muualta. Toisaalta se on vaatinut esimerkiksi taloudellisia ja terveydellisiä uhrauksia.
– Suosittelen, mutta kannattaa harkita, hän lisää.