Vuonna 2007 alkaneen finanssikriisin myötä maailmasta tuli vasemmistolaisempi, kun globalisaatio ja liberaali markkinatalous jäi sääntelyn ja valtiojohtoisuuden jalkoihin.
Näin maailman tilaa kuvasi Björn Wahlroos uuden kirjansa julkaisutilaisuudessa.
Donald Trumpin valinta taas on ennusmerkki siitä, että tuo kehitysvaihe on päättymässä.
– Nyt näemme, millainen vastareaktio vasemmistolaisuudelle alkaa muhia. Sama tapahtui vuonna 1980, kun Ronald Reagan valittiin. Se oli reaktio 60–70-lukujen vasemmistoradikalismille.
Toisin kuin useimmat ekonomistit ja politiikan kommentaattorit Suomessa, Wahlroos kommentoi Trumpin talouspolitiikkaa yllättävän myönteisesti.
– Trump ei ole huono presidentti. Hän on yhdeksän kuukauden aikana saanut aikaiseksi huomattavasti enemmän kuin keskimääräinen amerikkalainen presidentti neljän vuoden aikana.
Voitko eritellä – miten näet Trumpin toimet positiivisena?
– Hän on jatkanut veronalennuksia ja sääntelyn purkua, jota Eurooppaan ei oikein edes huomata. Se on erittäin merkittävä kasvua tukeva linja, Wahlroos sanoo.
– Euroopassa kauhistellaan hänen tullialoitteitaan, unohtaen että ennen toista maailmansotaa Yhdysvaltain liittovaltio eli tulleista.
Tullit ovat viime kädessä veroja omille kansalaisille ja yrityksille. Tätä Wahlroos ei kiistä, mutta huomauttaa, että veroja kerätään joka tapauksessa.
– Minua kiehtoo se, että valtaosa ekonomisteista on aivan tuohtuneita tästä – siis se sama joukko, joka toisaalta sanoo, että verot ovat välttämättömiä.
Valtiot joutuvat verottamaan rahoittaakseen hyvinvointia. Se, että Trump on valinnut siihen yhdeksi välineeksi tullit, ei Wahlroosin mukaan ole niin ihmeellistä kuin annetaan ymmärtää.
– Eritoten kun hän mitä ilmeisimmin aikoo käyttää siitä tulevat varat verojen alentamiseen ja toisaalta kasvun rakentamiseen.
Entä Trumpin käynnistämä Yhdysvalloissa yhteiskunnallinen muutos, joka näkyy vaikkapa hallinnon suhteessa yliopistoihin ja tutkimukseen? Tai veronalennuksia ja menoleikkauksia sisältävä lakiesitys Big beautiful bill, joka kriitikoiden mukaan on valtava tulonsiirto kaikkein rikkaimmille?
– Suomessa on se erikoinen ominaisuus, että kaikkia talouden muutoksia mitataan tulonsiirtojen muodossa. Muualla maailmassa niitä mitataan pääsääntöisesti niiden kasvuvaikutuksen kautta, Wahlroos sanoo.
– Tosiasia on se, että sosialismi ei toimi – jos me haemme äärimmäisen tasaista tulonjakoa, saamme äärimmäisen matalan kasvun – ja siitä Suomi on loistava esimerkki.
Hallituksen toimet evät riitä
Suomessa työttömyys on lähellä Euroopan huippua tai hyvin lähellä sitä. Viimeksi eilen kuultiin huonoja uutisia Uudenkaupungin autotehtaalta. Talousuutisten mukaan käänteen suurin jarru on se, että kansalaiset eivät uskalla kuluttaa.
Mikä nyt mättää?
– Tulevaisuudenusko alkaa on Suomessa huonolla tolalla. Sen taustalla on, että Suomi ei vedä puoleensa investointeja ja pääomia eikä kannusta ihmisiä tekemään riittävästi työtä, Wahlroos sanoo.
– Ja yhdessä tämä on tuottanut sen kahdeksantoista vuotta jatkuneen nollakasvun kauden, joka tietenkin on katastrofaalinen Suomen kannalta.
Wahlroosin mukaan Suomessa ei pitäisi puhua suhdanteista tai odottaa niiden käännettä, kun ongelma on rakenteellinen. Hallitus on tehnyt uudistuksia, mutta ne eivät riitä.
Investointien houkuttelemiseksi Wahlroos peräänkuuluttaa 1990-luvun keinoja, kuten avoir fiscal -verojärjestelmää, joka poisti osinkojen kaksinkertaisen verotuksen. Vuonna 2005 luotiin uusi järjestelmä, joka ei ollut sijoittajille niin edullinen.
– Suomessa on tehty paljon typeryyksiä, ja tämä on yksi niistä.
Wahlroosin perintö
Haastattelun lopuksi palaamme Wahlroosin kirjaan Nurkkahuone – Eräänlaiset päiväkirjat 2001–2022. Sen lopulla hän kertoo pääpiirteittäin, miten ensin Mandatumilla ja sitten ennen kaikkea Sampo-yhtiöllä luotu satojen miljoonien eurojen arvoinen henkilökohtainen omaisuus on siirtymässä seuraaville sukupolville.
Muutto Ruotsiin teki aikanaan mahdolliseksi omaisuuden yhtiöittämisen ja hajauttamisen. Sen jälkeen varoja on siirretty kansainväliseen salkkuun, jossa on pääoma-, riski- ja teknologiasijoituksia. Wahlroosit ovat myös perustajaosakkaita ruotsalaisessa ja brittiläisessä rahastossa. Lisäksi he jatkavat UPM-Kymmenen ja Mandatumin omistajina.
Poika Thomas Wahlroos sai vastuulleen kansainvälisten holdingyhtiöiden johdon.
Ruotsissa on Wahlroosin mukaan usein kysytty, miksi hän ei kasvattanut perheen omistusta ja istuttanut jompaakumpaa lapsistaan Sammon tai UPM:n hallitukseen. Hän suhtautuu asetelmaan kielteisesti. Jokaisen sukupolven on saatava tehdä omat ratkaisunsa.
Juuri tästä syystä hän sanoo suhtautuvansa ”skeptisesti” myös perheyhtiöihin.
Sitä paitsi, yritysmaailmassa pitäisi olla selvää, että hallituspaikan saa vain osaamisella, ammattitaidolla ja kokemuksella.
– En aina saa tälle ajatukselle hirveän hyvää vastaanottoa esimerkiksi Ruotsissa. Siellä kiinnitetään dynastioissa ja sfääreissä joskus suurempaa huomiota verenperintöön kuin puhtaaseen ammattitaitoon, hän sanoo.
Wahlroos tunnetaan menestyvänä yritysjohtajana – ja toisaalta seurapiirihahmona, joka ponnisti ylemmän keskiluokan virkamiesperheestä kuninkaallisiin metsästysseurueisiin ja suomalaisittain perin aristokraattiseen elämäntapaan. Kirjan lukija jää miettimään, toivooko hän samanlaista elämää myös seuraaville sukupolville – vai onko kyseessä henkilökohtainen projekti?
– On jännittävää miten erityisesti Ruotsissa, mutta lievästi vasemmistolaisten toimittajien kohdalla Suomessakin, pidetään jotenkin itsestäänselvyytenä, että yhteiskunnallinen asema ja sosiaalinen kanssakäymispiiri periytyisivät isältä lapsille, Wahlroos sanoo.
– Me rakennamme kaikki omaa elämäämme. Elämme meritokraattisessa yhteiskunnassa, jossa tämmöiset aristokraattiset piirteet ovat vain pieni värikäs kehys, jota lähinnä iltapäivälehdet viljelevät.
Wahlroos arvioi lastensa olevan todennäköisesti iloisia siitä, ettei hän ole yrittänyt erityisesti siirtää elämäntapaa heille.
– Ja toisaalta olemme suomenruotsalaisia ja se on pieni yhteisö. Ilman että minä olen sekaantunut siihen asiaan, kyllä he tuntevat suunnilleen samoja ihmisiä kuin minäkin.