Kokkolan kaupungilla tuli tänä syksynä mitta täyteen toistuvaan ja rajuun ilkivaltaan lähiluontokohteissa. Kaupunki päätti tukeutua poikkeukselliseen keinoon ja palkkasi vartiointiliikkeen vahtimaan yhtä sen suosituimmista ulkoilureiteistä Laajalahdessa.
Näin järeään toimenpiteeseen on turvautunut vain harva kunta.
Kokkolan Laajalahdessa on jo pitkään rikottu, roskattu ja hakattu luvattomasti kasvavia puita. Viimeinen niitti kaupungille oli grillikodan polttaminen.
Sama ilmiö on nähtävissä myös muualla: luonto- ja retkeilykohteiden ilkivalta on lisääntynyt ja äitynyt paikoin toistuvaksi, samojen kohteiden tuhoamiseksi etenkin keskisuurissa kaupungeissa.
Kokkolassa vartioinnin toivotaan hillitsevän ilkivaltaa.
– Kyllä tästä toivotaan pelotevaikutusta, jotta ilkivallan tekijät havahtuisivat. Kameravalvonta ei ole lopettanut ilkivaltaa, kertoo Kokkolan kaupunginpuutarhuri Sini Sangi.
Kaupungissa on jopa mietitty, kannattaako ulkoilualueelle enää investoida, jos paikat rikotaan aina uudestaan.
– Se on harmittava ajatus, varsinkin kun täällä riehuu pieni joukko, mutta sitten kaikki joutuisivat kärsimään.
Graffitit, tagit ja kaiverrukset harmina
Yle kysyi kahdeksasta kaupungista, onko lähiluontokohteiden ilkivalta lisääntynyt.
Valtaosa vastasi kyllä.
Yleisintä on retkikohteiden sotkeminen maalauksilla, graffiteilla, tageilla ja kaiverruksilla, tai sitten paikkoja roskataan ja hakataan hajalle. Luontopolkujen varrella olevat taulut ja lintutornit saavat lähes paikasta riippumatta ylimääräisiä töhryjä. Nuotiopaikoilla poltetaan kaikkea sinne kuulumatonta: muovia, tölkkejä ja metallia.
Esimerkiksi Jyväskylässä Haukanniemen esteettömän luontopolun taulut sotkettiin niin pahasti, että näkörajoitteisille tarkoitetut QR-koodit menivät käyttökelvottomaksi.
Joillekin ilkivalta on kissa–hiiri-leikkiä: se toistuu samoissa kohteissa.
– Kun tuhottu paikka saadaan korjattua, seuraavana päivänä se on jo mäsänä uudelleen, kertoo Kalajoen kunnossapitotyönjohtaja Jenna Ylikauppila.
Laavuja, kotia ja grillipaikkoja on myös poltettu maan tasalle useilla paikkakunnilla.
Hätä keinot keksii: kirveet ketjuilla kiinni
Luontokohteiden ilkivallasta koituu kunnille vuosittain satojen tuhansien eurojen lasku.
Jyväskylässä on suivaannuttu klapivarkauksiin, ja siksi polttopuiden toimittaminen nuotiopaikoille on tyystin lopetettu. Kalajoella ja Kokkolassa puiden näpistelyä on yritetty saada kuriin tuomalla nuotiopaikoille pelkästään pitkiä rankoja.
Osa kunnista on kiinnittänyt taukopaikkojen kirveet ketjulla kiinni tai vaihtanut ne halkaisualustoihin. Näin on säästytty muun muassa luonnonsuojelualueilla puiden kaatamiselta polttopuiksi.
Sotkemista ei voi kokonaan estää, mutta puhdistamista helpottamaan on keksitty erilaisia kikkoja. Esimerkiksi Vaasassa ja Tampereella käytetään ilkivallalta suojaavia kalvoja tai teippejä. Niillä päällystetyistä luontopolkujen kylteistä graffitit irtoavat helpommin.
Jyväskylässä, Tampereella ja Turussa kameravalvontaa ei luontokohteissa ole.
Tampereella omavalvonta toimii
Tampereella ja Helsingissä kehitys kulkee toiseen suuntaan: ilkivalta ei ole merkittävä ongelma, eikä se ole kasvussa.
Tampereen kaupungin noin 30 nuotiopaikalla liikkuu suuret massat, jopa 220 000 ihmistä vuodessa. Pientä ilkivaltaa esiintyy aika ajoin, mutta se ei lisääntynyt.
Tampereen retkeilypalvelupäällikön Petri Mäkelän mukaan ilkivaltaa estää parhaiten aktiivinen paikkojen kunnossapito ja nopea reagointi asukkaiden ilmoituksiin töhryistä.
Omavalvonta Mäkelän mielestä toimii.
– Jos paikat ovat rempallaan, se ruokkii ilkivaltaa.
Ilkivallan tekijöiltä kysytään Tampereella myös viitseliäisyyttä, sillä kaupunki on rakentanut retkeilykohteet umpimetsään, minne ei ole huoltoteitä.
– Siihen ne polttopuuvarkaudetkin lähes loppuivat. Talvella paikalle pääsemiseen tarvitaan moottorikelkkaa tai mönkijää, sanoo Mäkelä.
Jos paikat ovat rempallaan, se ruokkii ilkivaltaa.
Tampereen retkeilypalvelupäällikkö Petri Mäkelä
Ainostaan graffitit ovat lisääntyneet Tampereella, niitä ilmestyy etenkin luontopolkujen opastauluihin. Tampereen ulkoilualueilla ilkivallan hintalapuksi arvioidaan alle 10 000 euroa vuodessa.
Syitä ilkivallan lisääntymiselle voidaan vain arvailla. Kuntien mukaan taustalla voi olla ajattelemattomuus, yleinen pahoinvointi ja uhoaminen, nuorisotilojen väheneminen ja reviirin merkkaaminen tageilla tai graffiteilla.