Jalkapallon Kansallinen liiga uudistui täksi kaudeksi, kun joukkuemäärää pudotettiin kymmenestä kahdeksaan. Uudistuksen tarkoituksena oli vähentää tasoeroja, mutta murskatappioilta ei tälläkään kaudella ole vältytty – edes kuuden joukkueen Mestaruussarjassa.
Kilpailu Euroopassa kovenee jatkuvasti, eikä kumpikaan eurokentillä esiintyneistä suomalaisjoukkueista eli HJK:sta ja KuPSista selviytynyt ensimmäisestä vaiheesta eteenpäin.
HJK hävisi Mestarien liigan karsintaturnauksessa molemmat ottelunsa, ensin norjalaista Vålerengaa ja myöhemmin turkkilaista Fomgetia vastaan, ja KuPS jäi Europa Cupissa ensimmäiselle karsintakierrokselle hävittyään tanskalaiselle Nordsjællandille yhteismaalein 2–8.
Tappiot merkitsevät sitä, ettei naisten eurokilpailuissa nähdä kahta suomalaisjoukkuetta todennäköisesti ainakaan seuraavaan kahteen vuoteen. Moni jalkapallotoimija on esittänyt huolensa kotimaan pääsarjan tilanteesta.
Nordsjællandissa viime kaudella valmentanut Mari Savolainen penäsi Palloliitolta ja seuroilta toimia, jotta Suomi voisi pysyä jatkossa kovassa kilpailussa mukana.
Palloliiton puheenjohtaja Ari Lahti tunnistaa huolen kotimaan pääsarjan tilanteesta.
– Kansallinen liiga on vielä kehitysvaiheessa, jos ihan rehellisiä ollaan. Kyllä siinä on aika paljon töitä tehtävänä, että saamme siitä suurta yleisöä kiinnostavan sarjan, Lahti näkee.
Minkälaisia konkreettisia asioita liigan parantamiseksi on tehty?
– No yksi hyvin konkreettinen on, että supistimme sarjaa. Tavoitteena on pyrkimys saada kovempia pelejä ja sitä kautta nopeuttaa pelaajakehitystyötä myös kotimaassa.
– Toinen konkreettinen asia on seuratukimalli. Pyrimme Palloliiton puolelta tukemaan seuroja, jotta saamme paremmin johdettuja seuroja ja toivottavasti enemmän yhteistyökumppanieuroja hankkivia seuroja. Lisäksi teemme koko ajan normaalia pelaajakehitys- ja valmennustyötä.
Missä näet, että ette ole kovin hyvin onnistuneet?
– Helmarit houkutteli kesällä tv-ruudun ääreen kunnioitettavasti katsojia. Joitakin pelejä seurasi jopa miljoona suomalaista. Siinä mielessä potentiaali on selkeästi nähtävissä. Mutta emme ole onnistuneet tuomaan sitä kiinnostusta kotimaiseen liigaan ja siinä on miettimistä.
Mitä toimenpiteitä tai muutoksia on tehty, jotta näissä onnistuttaisiin?
– Olemme avustaneet pääsarjaseuroja oman markkinoinnin tehostamisessa. Olemme antaneet tukea konkreettisesti henkilön palkkaamiseen. Jos ajatellaan asiaa liiton puolelta, emme pysty tekemään asioita yksin, vaan sen on lähdettävä seuratasolta. Voimme tukea toimintaa, kouluttaa ja järjestää erilaisia koulutustilaisuuksia, oli kyse sitten pelaajakehityksestä tai markkinoinnista.
– Mutta samalla tavalla kuin Veikkausliigassa yhteisö tekee yhdessä kovasti töitä ja seurat tekevät töitä markkinointirintamalla, toivoisin jotakin samantyyppistä yhteistyötä Kansallisen liigan puolelle.
Miten tärkeä Kansallinen liiga Palloliitolle on?
– On se tärkeä. Mielestäni on tärkeää, että panostetaan molempiin sukupuoliin. Mutta on muistettava kaupalliset realiteetit.
– Luulen, että käytännön realismin sanelema tie, jota Kansallisen liigan kanssa täytyy kulkea, on pitkäjänteinen, kolminaisuusyhteistyö, jossa kulkevat yhdessä Palloliitto, seurat ja kaupalliset yhteistyökumppanit. Kun löydämme yhteisen sävelen ja saamme asioita vietyä eteenpäin, uskon, että menestys löytyy tulevaisuudessa.
Tiedetään, että sinäkin olet (KuPSin pääomistajana) tukenut paljon KuPSia ja KuPSin naisia. Miten mielestäsi Palloliitto on viime vuosina onnistunut Kansallisen liigan tukemisessa?
– Kukaan ei varmaan täydellinen ole, mutta sanoisin, että olemme yrittäneet parhaamme ja olla mukana tukemassa niissä puitteissa, missä voimme. Kun katsotaan, mitä panostuksia itäisessä Euroopassa tehdään, meillä tulee olemaan tiukempaa tulevaisuudessa pitää asema, jonka olemme viime vuosina saavuttaneet. Kilpailu tulee kovenemaan.
Suomi menetti toisen naisten europaikkansa, ja sen takaisin saaminen on kovan työn takana vielä kolmen vuoden päästäkin. Miksi tilanteessa ollaan, ovatko tavoitteet ja teot vääriä vai mistä tilanne johtuu?
– Teemme varmaan ihan oikeita asioita. Yksi, mikä omasta kokemuksestani on tullut mieleen, jos haluaisi nopeasti kehittää suomalaista naisten jalkapalloa ja jos olisi niin sanotusti diktaattori, niin jos yhdistettäisiin Veikkausliiga-joukkueisiin naisten liigajoukkue, olisi se todella nopea tapa kehittää sitä toimintaa.
– Sellaista diktaattoria ei tässä maassa ole. Mutta sieltä löytyisi paljon synergiaa ja mahdollisuus pärjätä.
Miten tärkeänä näet suomalaisjoukkueiden menestymisen europeleissä? Jos mietitään niissä pärjäämistä ja verrataan naisten joukkueiden budjetteihin, kyseessähän ovat aika isot rahat?
– Eivät ne vielä hirveän isoja rahoja oikeasti ole, jos ajatellaan, mitä lystin pyörittäminen maksaa. Mutta suunta on positiivinen ja summat kasvussa. Kun summat rupeavat olemaan houkuttelevia, hommasta tulee mielenkiintoista ja sieltä voi löytyä taloudellinen yhtälö.
– Uskon, ettei Veikkausliiga-seuroja tarvitsisi pakottaa siinä vaiheessa ottamaan naisten joukkueita rinnalle, vaan enemmänkin niin, että aika mielellään halutaan ottaa.
Mutta se (pakottaminen) ei ole Palloliiton intresseissä tällä hetkellä?
– Tämä on demokraattinen maa ja meillä on tietyt periaatteet, miten Kansalliseen liigaan pääsee ja niitä lienee syytä kunnioittaa. Mutta tietenkin, jos sitä lähtisi viemään, sen pitäisi olla sen kaltainen, että ikään kuin Veikkausliigan liigalisenssin saadakseen edellytettäisiin voimakkaammin sitten menestyvän naisten joukkueen mukaan tuontia.
– Uskon, että taso nousisi aika nopeasti, koska näimme sen Kuopiossa. Pakottaminen ei ehkä ole se tie, mutta jollain tavalla kannustaminen ja siihen innostaminen veisi suomalaista naisjalkapalloa eteenpäin.
Miten näet Kansallisen liigan panostukset suhteessa muihin maihin? Esimerkiksi Tanskassa otettiin liigassa käyttöön minimipalkka ja maassa on viime vuosina panostettu paljon pääsarjaan.
– Tämä minimipalkka on periaatteessa hyvä asia, mutta toinen puoli on se, että pitäisi olla niitä minimipalkan maksajia. Jos ollaan ihan rehellisiä, kaupallinen yhtälö naisten liigajoukkueen ympärillä on voimakkaasti tappiollinen, varsinkin jos haluaa pärjätä eli haluaa hommata hyviä pelaajia. Siihen ei tällä hetkellä löydy taloudellista yhtälöä, että se toimisi.
– On kaksi tekijää, jotka selvästi puhuvat sen puolesta, että jonain päivänä hyvä yhtälö voi löytyäkin: Englannissa naisten pelaama jalkapallo kehittyy tosi voimakkaasti ja Superliiga on saanut isoakin suosiota. Siellä ruvetaan tekemään pelaajakauppoja ja pelaajista maksetaan siirtokorvauksia kuten miestenkin puolella. Suomessa on tehty hyvää juniorityötä vuosikymmenet ja myös meillä on osaamista. Kun saamme vietyä pelaajia niihin joukkueisiin ihan niin kuin nytkin nähdään, sieltä voisi löytyä tie.
– Toinen asia on, että Sveitsin lopputurnaus oli Uefalle operatiivisesti positiivinen. Eli siellä löytyi yhteistyökumppaneita. Pystyttiin maksamaan liitoille ja osallistujamaille pientä korvausta, että osallistutaan ja tuotetaan. Rahavirrat ovat äärimmäisen tärkeitä.
Miten näet Suomen Kansallisen liigan tilanteen suhteessa muihin Pohjoismaihin?
– Olemme kyllä vielä perässä. En ole edes varma, otammeko kiinni vai jäämmekö enemmän jälkeen. Meillä on kova työ tehtävänä. Ei se mene niin, että Palloliitto vain tekee, vaan halun on lähdettävä seurakentästä. Tuemme varmasti sitä Palloliiton puolesta, mutta hokkuspokkustemppuja ei ole, tämä vie vähän aikaa.