Keski-Suomessa yhä useampi lapsi tarvitsee hoitoa vaativan tason lastensuojelulaitoksessa.
Korkeimman tason laitoshoitoon on tänä vuonna ollut sijoitettuna 25 lasta, kun viime vuonna lapsia oli sijoitettuna kymmenen.
Vaikka määrä ei ole suuri, Keski-Suomen hyvinvointialueen perhe- ja sosiaalipalveluiden vastuualuejohtaja Päivi Kalilainen pitää kasvua merkittävänä. Kalilainen kertoo, että viime vuosina lapsia on ollut vaativassa laitoshoidossa noin 10–12.
Vaativan tason sijoituksista ei ole olemassa valtakunnallisia tilastoja.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) lastensuojelun tiimipäällikkö Johanna Hedman kuitenkin kertoo, että hyvinvointialueiden kertoman tiedon perusteella sijaishuoltoon tulevat lapset tarvitsevat paljon tukea ja palveluita. Se voi osoittaa, että vahvan sijaishuollon tarve on kasvanut.
Syitä kasvulle voi ainoastaan arvata.
Kalilainen uskoo, että esimerkiksi Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on vaikuttanut lasten ja nuorten turvallisuuden tunteeseen. Kun turvallisuuden tunne järkkyy, erilaiset ongelmat lisääntyvät.
Kukkumäen nuorisokodin johtaja Jani Saarinen on huomannut, että yleinen kiire ja suorituspaineet ovat kasvaneet, mikä voi myös kasvattaa ongelmia.
”Perheet eivät välttämättä huomaa nuoriaan”
Keski-Suomessa on viisi lastensuojelulaitosta, joissa tarjotaan vaativan tason hoitoa. Niistä neljä on ostopalveluyksiköitä, eli laitoksia pyörittää jokin muu taho kuin hyvinvointialue. Ostopalveluyksiköissä hoito on pitkäaikaista.
Vaativan tason laitoksissa hoidetaan pääasiassa 12–17-vuotiaita.
Monella laitokseen sijoitetulla on vaikeita päihde- ja mielenterveysongelmia. Osa nuorista on väkivaltaisia, ja jotkut ovat syyllistyneet rikoksiin.
Saarisen mukaan laitoshoidon tarkoituksena on pysäyttää nuoren tilanne ja auttaa häntä selviämään yhteiskunnassa.
Jani Saarinen kertoo, millainen paikka vaativan tason laitos on nuoren näkökulmasta:
Saarisen mukaan osa vaativaan laitoshoitoon sijoitetuista nuorista on ensimmäistä kertaa tekemisissä lastensuojelun kanssa. On mahdollista, että nuorella on esimerkiksi päihdeongelma, eikä perhe ole havainnut sitä tai ymmärtänyt tilanteen vakavuutta.
– Perheet eivät välttämättä huomaa nuoriaan. Nuoret ja vanhemmat menevät molemmat omia menojaan, sanoo Saarinen.
Tavoitteena lisätä perhehoitoa
Lähes kaikki kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset ovat joko laitoshoidossa tai perhehoidossa: kun katsotaan koko vuoden sijoitusvuorokausia, molempien osuus oli viime vuonna noin 50 prosenttia.
Osuudet ovat pysyneet melko samanlaisina viime vuosina. THL:n Johanna Hedman pohtii, miksi perhehoidon osuus ei ole kasvanut nykyistä enempää, koska perhehoidon pitäisi olla lapsen ensisijainen sijoitusmuoto.
Hedman kertoo, että perhehoidon osuus sijoituksista on Suomessa vähäisempää kuin muissa Pohjoismaissa. Hänen mukaansa hyvinvointialueet pyrkivät tällä hetkellä lisäämään perhehoidon osuutta.
Myös Keski-Suomen hyvinvointialue pyrkii kasvattamaan perhehoidon osuutta.
Päivi Kalilaisen mukaan perhehoito on inhimillisempää, sitouttavampaa ja edullisempaa kuin laitoshoito. Keski-Suomen hyvinvointialueen taloustilanne on Suomen huonoin, ja hyvinvointialue on valtiovarainministeriön arviointimenettelyssä.
Kalilainen kertoo, että hyvinvointialue on muun muassa lisännyt perhehoidon valmennuksia. Kurssit ovat vetäneet hyvin ihmisiä, mutta kaikki eivät ole sitoutuneet toimintaan.
Suurin osa sijoitetuista lapsista on nuoruusiässä, ja Kalilaisen mukaan monet perhehoitajat hoitavat mieluummin nuoria lapsia.
Sijoitusmuotoon vaikuttaa myös lapsen tilanne. Kaikkia sijaishuollossa olevia lapsia ei voi sijoittaa perhehoitoon, koska heidän hoitonsa vaatii esimerkiksi rajoituksia.
Eduskunta käsittelee parhaillaan lastensuojelulain uudistusta. Uudistuksen on tarkoitus selkeyttää kasvatuksellisten käytäntöjen ja rajoitustoimenpiteiden käyttöä niin perhehoidossa kuin lastensuojelulaitoksissa.
Johanna Hedmanin mukaan on hienoa, että perhehoidon osuutta pyritään kasvattamaan.