Päihderiippuvaisten läheisten on aiempaa vaikeampaa saada itselleen apua, arvioi A-Klinikan lääketieteellinen johtaja Ulriika Sundell.
Ennen hyvinvointialueita ja etenkin niihin liittyviä säästötoimenpiteitä riippuvuudesta kärsivien läheiset pääsivät monissa kunnissa nykyistä helpommin päihdepalvelujen piiriin.
– Joissakin kunnissa tilanne on toki ollut myös päinvastainen.
Sundellin mukaan avun saamista on rajoitettu. Siksi läheisiä ohjataan nyt entistä enemmän kolmannen sektorin toimijoiden – eli erilaisten järjestöjen ja yhdistysten – pariin. Viime aikoina myös kolmannen sektorin resursseja on leikattu.
– Kolmannen sektorin toimijoillakaan ei välttämättä ole enää yhtä lailla rahaa, joten mihin kolmas sektori sitten ohjaa – he eivät voi ohjata mihinkään. Tilanne on hyvin huolestuttava. Myös alueelliset erot ovat suuria.
Sundell huomauttaa, että toisaalta digitalisaatio on mahdollistanut verkostojen laajentumista, minkä seurauksena esimerkiksi vertaistukea on aiempaa paremmin ja matalammalla kynnyksellä saatavilla – ja esimerkiksi netissä myös anonyymisti.
Laki velvoittaa apuun
Irti Huumeista ry toteutti toissa vuonna läheiskyselyn, johon vastasi 600 suomalaista. Kysely paljasti, että huumeriippuvaisten läheiset voivat todella huonosti – eivätkä pelkästään puolisot, äidit ja lapset, vaan jopa ystävät ja tuttavat.
Irti Huumeista ry:n läheistyön vastaava Virpi Jaakkola pitää ongelmallisena, että moni päihderiippuvaisen läheinen ei tiedä, että apua ylipäätään olisi tarjolla heillekin. Jaakkola huomauttaa, että laki velvoittaa kuntia tarjoamaan palveluita myös päihteitä käyttävien läheisille, mutta avun saaminen on usein oman aktiivisuuden varassa.
Tarjonta voi olla joillakin alueilla hyvinkin runsasta erilaisista ryhmistä yksilöapuun, mutta tietoa palveluista voi olla vaikea löytää.
– Me Irti Huumeista ry:ssä olemme yrittäneet tehdä itsemme mahdollisimman helposti löydettäväksi. Kun läheiset lopulta soittavat meille, moni on aidosti ihmeissään, että onko hänelläkin oikeasti oikeus saada apua ja onko hän todella sen arvoinen.
Läheiset usein unohdetaan päihdepalveluissa, kun ammattilaiset keskittyvät vain päihderiippuvaisten auttamiseen. Hän toivoisikin ammattilaisten petraavan tässä ja kysyvän aina myös läheisiltä heidän vointiaan.
Jaakkolan mukaan läheiset ylipäätään hakevat apua usein vasta, kun ovat jo jaksamisensa äärirajoilla – ja osa ei vielä silloinkaan.