Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Suomen aakkosissa on kummajainen, joka jää usein puhekielessä ääntämättä.
Vaikka kirjoitamme yhdeksän, sanomme yheksän. Jos kirjoitamme kodin, sanomme koin, kolin tai vaikkapa korin. Sanan sisällä oleva d-äänne jää usein sanomatta.
Tähän kummajaiseen on olemassa selitys, joka liittyy erääseen 1800-luvun takaiseen tapahtumaan Suomessa. Sen paljastaa suomen kielen emeritaprofessori Kaisa Häkkinen tämän jutun loppupuolella.
Vastaa kuitenkin ensin kolmeen lyhyeen d-kysymykseen.
Yle kerää parhaillaan yhdessä Itä-Suomen yliopiston suomen kielen oppiaineen kanssa tietoa siitä, miten d-äänne jaksaa suomen kielessä.
Aineisto jää tutkijoiden käyttöön myös tulevia tutkimuksia varten, joten tutkijat ja Yle voivat julkaista monivalintakysymysten tulokset postinumeroalueittain artikkeleissaan ja niihin liittyvissä avoimissa aineistoissa.
Tutkijoille ja Ylelle päätyvät vain antamasi vastaukset sekä ikäsi, postinumerosi ja sukupuolesi.
Vastausaika on päättynyt. Kiitos kaikille vastaajille. Tulokset ovat Ylen verkkosivuilla.
Kerromme tulokset vuoden 2025 loppupuolella, jolloin kerromme, missä määrin d-äänne on käytössä eri puolilla Suomea.
Mistä d tuli?
D-äänne ei alun perin kuulu suomen kieleen lainkaan. Esimerkiksi Kalevalassa ei ole yhtään d-kirjainta.
Kun Mikael Agricola 1500-luvulla alkoi kirjoittaa ja painattaa tekstejä suomeksi, piti hänen valita sopiva merkintätapa osoittamaan d:n tapaista mutta heikommin ääntyvää konsonanttia, joka suomen kielessä tuolloin vielä esiintyi. Agricola kirjoittaa esimerkiksi sade-sanan muodossa sadhe, vaikka ihmiset puheessa sanoivat esimerkiksi sae, sadhe tai saje.
Pitkään kuitenkin Suomessa vielä taisteltiin, miten d pitäisi kirjakieleen merkitä. Ongelmallista oli, kun murteissa esimerkiksi sana heidän voitiin sanoa lukuisilla eri tavoilla, kuten heijän, heirän, heiän, heilän tai heiä.
Keskeinen murrepiirre
Se mitä nykyisen d-äänteen tilalla on aiemmin kuulunut tai ollut kuulumatta, on poikkeuksellisen merkittävä seikka suomen kielen historiassa. Sen piirteen perusteella on nimittäin 1800-luvun puolessa välissä tehty perinteinen jako suomen itä- ja länsimurteisiin.
– Se on aivan keskeinen murrepiirre. Lännessä on yleensä l tai r, idässä ei mitään, kertoo Kaisa Häkkinen.
Kartassa näkyy perinteinen jako suomen itä- ja länsimurteisiin.
Monet kielitieteilijät olivat jopa sitä mieltä, että d on niin vaikea äänne, että esimerkiksi itäsuomalaisten on sitä aivan mahdotonta oppia.
Lopulta murteiden taistelu päättyi siihen, että tällaisissa tapauksissa kirjakielessä on d. Äännettä piti alkaa opettaa suomalaisille.
D:n pakkosyöttö alkoi
1800-luvun loppupuolella koitti Suomessa aika, jolloin suomalaiset alkoivat päästä kouluun. Koulussa vaadittiin puhumaan kirjakieltä, eikä puhekieltä suvaittu.
– 1900-luvun alkupuolelta on tietoja, että puhekielen puhumisesta koulussa on jopa rangaistu, kertoo Häkkinen.
Pian kaikkien oli ainakin yritettävä puhua kirjakieltä. Opettajat käytännössä pakottivat lapset opettelemaan d-äänteen.
– Näin d väkisinkin asettui suomen kieleen.
Helpommin sanottu kuin tehty
Kaisa Häkkinen muistuttaa, että jos kirjakielen puhuminen ei ole tuttua, voi d-äänteen sanominen edelleen tuntua vaikealta.
Siksi deodorantti on joillakin teotorantti, dynamiitti on tynamiitti ja etunimi Donald on helposti Tolant. Etelä-Pohjanmaalla voi kuulla, miten iskelmätähti Danny on Ranny tai että Datsun on Ratsun.
– D ja r ovat foneettisesti samankaltaisia. Ääntämisasento on suussa pitkältä sama, vaikkakin r:ää sanottaessa kielen kärki värähtelee.
Videolla yliopiston oppilaat Lappeenrannassa kertovat, onko d:n sanominen hankalaa sanoissa ”deodorantti” tai ”derivaatta”?
Myös l ja r ovat hyvin läheisiä. Siksi esimerkiksi hämäläismurteissa d:n on vanhastaan korvannut l-äänne.
Kaisa Häkkinen uskoo, että vaikka murteet tasoittuvat, säilyy r-äänne d:n tilalla ainakin suomalaisten puheessa. Myös d:n jättäminen pois puheesta säilyy.
– Ne ovat tarpeeksi yleisiä ja asettuneet osaksi puhetta.
Kuuntele alla olevalta videolta, miten eteläpohjalainen Juha Mieto sanoi 7.1.2020 Puoli seitsemän -ohjelmassa sanat ”kaadettiin, ”kaadettu” ja ”näiden”.
Lisätty 24.11.2025 klo 10.31 tieto, että kysely on päättynyt