Ammattikorkeakoulussa englannin ja ruotsin kielen lehtorina työskennellyt Eeva Förbom päätyi irtisanoutumaan työstään syyskuussa.
Irtisanoutuminen oli monen tekijän summa: Förbomista tuntui, ettei hän päässyt enää hyödyntämään työssään lähes 20 vuoden kokemusta, ja vuosien varrella kertynyttä ammattitaitoaan kielten opettajana.
Förbomin mukaan työn luonne muuttui radikaalisti lähiopetuksen vaihduttua monimuoto- ja verkkokursseihin, minkä seurauksena joidenkin oppilasryhmien koko moninkertaistui. Kesällä Förbom piti verkkokurssia lähes 180 oppilaalle.
Sen seurauksena syntyi jo pitkään takaraivossa kytenyt päätös irtisanoutumisesta.
– En tavannut kurssin opiskelijoita kertaakaan. En oppinut tuntemaan heitä, enkä voinut valvoa, tekevätkö he itse tehtävänsä verkkoalustalle. Minulla ei myöskään ollut työkaluja valvoa kurssin tentin kirjallista osuutta.
Verkko- ja monimuoto-opetuksen myötä vahvistui myös tunne siitä, ettei ammattikorkeakoulun lehtorin työnkuva vastannut enää sitä, miksi hän oli aikanaan hakeutunut alalle.
– Tässä työssä parasta on ollut se, että olen siellä luokassa opiskelijoiden kanssa. Näin, miten he motivoituvat ja sain opiskelijoilta palautetta. Pääsin näkemään, miten opiskelijat unohtivat suomalaisille tyypillisen virheiden pelon, alkoivat käyttää kieltä, uskalsivat mokailla sekä ennen kaikkea oppivat.
Lähityön vähentyessä työstä karisivat myös Förbomille tärkeät kohtaamiset opiskelijoiden ja kollegojen kanssa. Työ alkoi tuntua yksinäiseltä ja merkityksettömältä.
– Istuin pitkälti kotona tekemässä töitä ja ne harvat päivät, mitä olin kampuksella, en juuri nähnyt kollegoja. Työ muuttui isolta osin ruudun ääressä tehtäväksi.
”Minusta tuli opintopistekone”
Förbomin arjessa ammattikorkeakoulujen rahoitukseen tehdyt kiristykset ja samanaikaisesti lisääntyneet opiskelijamäärät vaikuttivat isosti. Ammattikorkeakoulujen rahoitus on vähentynyt 200 miljoonalla eurolla viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Korkeakoulutukseen on myös tulevina vuosina kohdistumassa tuntuvia leikkauksia: hallitus päätti kevään kehysriihessä vähentää korkeakoulujen perusrahoitusta 65 miljoonalla eurolla seuraavan kolmen vuoden aikana. Myös opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalle tehtävät säästöt iskevät korkeakoulutukseen noin 53 miljoona euron suuruisena leikkauksena.
Samaan aikaan ammattikorkeakoulujen aloituspaikkoja on lisätty, ja hallitus tavoittelee korkeakoulutettujen määrän kasvattamista.
– Kun kerran opintopisteet ovat ne, mitkä tuottavat korkeakoululle rahaa, niin tavoitteena on tuottaa enemmän opintopisteitä. Se tarkoittaa käytännössä isompia ryhmiä verkko-opetuksena. Oppiminen jää toissijaiseksi, Förbom pohtii.
Tällä hetkellä 56 prosenttia ammattikorkeakoulujen koulutukseen liittyvästä rahoituksesta myönnetään suoritettujen ammattikorkeakoulututkintojen perusteella.
Förbomin mukaan se heijastui työhön siten, että hänestä tuli vuosien varrella ”opintopistekone”. Työn laadusta hän ei kuitenkaan ollut valmis tinkimään.
– Koen, että minusta tuli opintopistekone. En oppinut tuntemaan verkkokurssien opiskelijoita, eikä minulla myöskään ollut mahdollisuuksia tukea heitä oppimisprosessissa.
Työn kuormittavuus ajaa monet irtisanoutumaan
Förbom on osa suurta joukkoa. Duunitorin tuoreen tutkimuksen mukaan lähes 40 prosenttia suomalaisista harkitsee irtisanoutumista. Tutkimuksen mukaan monet pohtivat sitä erityisesti johtamisen aiheuttamien pettymysten ja työn kuormittavuuden vuoksi.
Yle kysyi verkossa, miksi suomalaiset haluavat irtisanoutua. Saimme tuli peräti 1200 vastausta. Monet kertoivat Ylelle pohtivansa irtisanoutumista muun muassa huonon johtamisen, epäselvien työtehtävien ja työn kuormittavuuden seurauksena. Useimmat vastaajista työskentelivät sosiaali- ja terveysalalla, varhaiskasvatuksessa, markkinoinnissa ja asiakaspalvelussa.
Yle on ollut yhteydessä kaikkiin vastaajiin, joiden kommentteja jutussa on käytetty. Suurin osa vastanneista ei halunnut puhua nimellään, koska koki aiheen arkaluontoiseksi ja pelkäsi, että omalla nimellä puhumisesta voisi tulla ikäviä seurauksia työpaikalla tai se voisi haitata työnhakua.
Valitettavasti nykyaikana myynninjohdon odotusarvo ja paine suorittaa ovat menneet kaiken edelle. Tavoitteet eivät ole suhteessa markkinoiden potentiaaliin, mistä tulee riittämättömyyden tunnetta.
Mies, myynti- ja konsultointi
Työ on todella kuormittavaa, eikä sen ohella jää aikaa tai energiaa vapaa-ajalle. Liian vähän työvoimaa, eikä työpäivän tunnit riitä suoriutumaan työmäärästä. Huonoa johtamista, eikä tukea tai arvostusta työlle.
Nainen, sairaanhoitaja
Liiallinen kuormitus, kiire ja työn laadun heikkeneminen. Asioita tehdään kiireessä ja laatu kärsii.
Mies, lainvalmistelu valtioneuvostossa
Olematon johtaminen, jatkuvat yt:t ja pieni palkka. Esihenkilö johtaa etänä, eikä ole fyysisesti samassa työpaikassa.
Nainen, asiantuntija hyvinvointialueella
Kuntouttavalle työotteelle ei ole mahdollisuutta, koska aika ei perushoidon yhteydessä riitä. Valtaosa työpäivistä menee muussa kuin asiakastyössä.
Mies, sosiaali- ja terveysala
Monet hakevat työstä merkityksellisyyttä
Helsingin yliopistossa kasvatustieteiden professorina työskentelevän Minna Huotilaisen korvaan syyt kuulostavat tutuilta. Hän näkee, että uusien sukupolvien rantautuminen työelämään on osaltaan nostanut työelämälle asetettua vaatimustasoa.
Monet hakevat nyt työstä aiempaa enemmän merkityksellisyyttä ja yhteisöllisyyttä.
Esimerkiksi hierarkkinen johtaminen kuvastaa Huotilaisen mukaan mennyttä aikaa.
– Vanhan ajan johtaminen, jossa ajatellaan, että johtaja päättää ja määrää, ei oikein toimi tänä päivänä. Sen sijaan halutaan hyödyntää sitä osaamista, mitä työyhteisössä on.
Nykyajan johtajalta toivotaan Huotilaisen mukaan empaattisuutta ja hyviä vuorovaikutustaitoja. Onnistuakseen johtajan tulee toimia ikään kuin tasavertaisena tsempparina työyhteisössä.
– Johtaminen on varmasti niitä ensimmäisiä asioita, jotka pitävät tai ajavat ihmisen pois töistä. Se on ihan keskeinen osa työelämäkokemusta ja sitä, minkälaisena työn laatu koetaan.
Monille johtajille työelämään verrattain nopeasti rantautunut etätyö on aiheuttanut hämmennystä.
– Etätyö on lähiesihenkilölle hyvin vaativa asia. Tavallisesti lähiesihenkilö näkee omia tiimiläisiä, mutta jos tiimissä tehdään paljon etätöitä, eikä kohdata fyysisesti, niin tarvitaan ihan uudenlaisia tapoja kohtaamiseen.
Huotilaisen mukaan työelämän digitalisoituminen on osaltaan lisännyt työn kuormittavuutta, ja asettanut siten myös uudenlaisia vaatimuksia työpaikoille.
– Digitalisaatio vaikuttaa todella paljon työelämässä meidän aivojen kuormitukseen. Huonosti suunniteltu digitalisaatio, huonot ohjelmat ja toimimattomat systeemit kuormittavat todella paljon.
Förbom ei poissulje paluuta opettajaksi
Eeva Förbomille kuluva syksy on ollut uuden alku.
– Oli hullun rohkeaa irtisanoutua tässä iässä ja yhteiskunnallisessa tilanteessa ja luopua hyväpalkkaisesta, vakituisesta työstä varmistamatta tulevaisuuttani.
Laakereille hän ei ole kuitenkaan jäänyt lepäämään. Työn alla on väitöskirja ja lisäksi hän alkaa taas tehdä töitä kirjoitustulkkina ja viittomakielen tulkkina.
– Jätin tulkin työt aikanaan, koska lapset olivat pieniä ja siinä oli paljon matkustamista sekä ilta- ja viikonlopputyötä. Nyt lapset ovat jo sen verran isoja, että lähden katsomaan, miten tulkkijalka vielä vipattaa.
Paluuta opettamisen pariin Förbom ei kuitenkaan poissulje – kunhan se ei tapahdu kokonaan verkossa. Kollegoja ja opiskelijoita Förbom on kiireistä huolimatta ehtinyt syksyn aikana ikävöimään useaan otteeseen.
– Olen tykännyt ihan hirveästi työkavereistani ja opiskelijoista. Se on ollut organisaatio ja säästökurimus, mikä siinä on mättänyt.