Ihmiset pohtivat elämisen mielekkyyttä, koirat elävät mielekästä elämää.
Tähän tiivistyy filosofi Mark Rowlandsin uusi kirja Koirien onni (Eurooppalaisen filosofian seura). Kirjassa Rowlands väittää, että ihmisillä on paljon opittavaa nelijalkaisilta lemmikeiltä.
Kysyimme koirien käyttäytymisen asiantuntijalta, eläintenkouluttaja Sofia Haapaselta, pitävätkö kirjan väitteet paikkansa.
– Kirjassa on virhetulkintoja, jotka osoittavat, ettei kirjoittaja ole koiran käyttäytymisen asiantuntija, sanoo Haapanen.
Osan filosofin näkemyksistä eläinkouluttaja kuitenkin hyväksyy.
Voimmeko oppia koirilta, mitä on hyvä elämä? Lue alta kuusi filosofin väitettä ja eläinkouluttajan kommentit.
Filosofin väite 1: Koiran onni on intoilua tässä hetkessä
Rowlandsin lähtökohtana on, että koirat voivat opettaa ihmisille mikä elämässä on tärkeää ja miten sitä eletään.
Filosofi ottaa tutun esimerkin. Koiraa ulkoilutetaan samassa tutussa paikassa, mutta silti koiran reaktio on joka kerta verraton innostus: ‘Tämä – tämä! – on parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut!’ Jotkut pitävät pikkuasiasta riemuitsemista koiran typeryyden merkkinä.
”Mutta jos typeränä oleminen on tuollaista, haluaisin olla typerä itsekin”, kirjoittaa Rowlands.
Haapanen toppuuttelee.
– Se, mitä me ihmiset kuvaillaan intona ja ilona koiran käyttäytymisessä, on yllättävän usein jotain muuta. Etenkin jos tilanteeseen liittyy koiran näkökulmasta odotuksia, on lähes aina pikemminkin kyse turhautumisesta.
Ihminen saattaa jopa tulkita koiran käytöstä myönteisesti, vaikka taustalla olisi kipua tai epämukavuutta.
Filosofin väite 2: Koira ei suunnittele
Rowlands ajattelee, että me ihmiset olemme juuttuneet elämisen suunnitteluun. Tärkeämpää olisi omaksua koirien asenne, jossa ilon tuottaa se mitä ei suunnitella: välitön ihmisten, tapahtumien ja odottamattomuuksien kohtaaminen.
Eläintenkouluttaja Haapasen mukaan koira kokee asiat suoraviivaisesti: ‘ai vitsi, tässä tuli joku mahtava rusakon haju, lähdetään tutkimaan!’
Haapanen kuitenkin muistuttaa, että myös hyvin pahoinvoiva koira voi hetkellisesti olla iloinen tai onnellinen.
Eläintenkouluttajan suurin vastaväite filosofille kuuluukin, että koiran voinnissa tärkeää on laajempi skaala. Onnellisuus ei ole sama asia kuin kokonaisvaltainen hyvinvointi.
– Syökö se sopivaa ruokaa, saako tyydyttää uteliaisuuttaan ja tutkimisen tarvettaan, lepääkö riittävästi, onko se kivuton, kohdellaanko sitä hyvin ja reilusti, Haapanen luettelee hyvinvoinnin edellytyksiä.
Filosofin väite 3: Koira katsoo ulos maailmaan
Rowlands arvostelee ihmisiä näin: ”Kohtuuton keskittyminen itseensä on merkki siitä, että asiat ovat jossain vaiheessa menneet pieleen.”
Filosofin mukaan ihmiset voisivat ottaa oppia koirasta, joka ei keskity itseensä. Koiran onni tulee siitä, että koira ei katso sisäänsä, vaan ulos maailmaan.
Haapanen on eri mieltä. Hänen mielestä myös koirat voivat olla masentuneita.
– Mutta se johtuu siitä, että hyvinvointitekijät ovat retuperällä. Silloin koira ei saa tehdä asioita, joista sille tulisi mielihyvää.
Haapasella on myös selitys sille miksi koira katsoo ulkomaailmaa.
– Sitä kiinnostaa turvallisuudentunne. Se katsoo mahdollisia vaaroja. Koira on myös utelias. Evolutiivisesti sen on pitänyt etsiä ja haistella mahdollista ruokaansa.
Filosofin väite 4: Flow-tilassa ihminen on eniten koiran kaltainen
Koirat sitoutuvat, kirjoittaa filosofi Rowlands. Myös ihmisten pitäisi kunnolla sitoutua siihen mitä tekevät.
Ihminen on koiramaisimmillaan silloin kun hän sitoutuu, uppoutuu johonkin niin että ajantaju katoaa ja toiminta tuntuu vaivattomalta. Tällöin ihminen on flow-tilassa.
Rowlandsin mukaan flow’ssa ollessaan ihminen hylkää itsensä ajattelemisen ja asiat ”vievät” ihmistä.
Haapanen esittää vastakysymyksen:
– Onko ihminen flow-tilassa keskittyessään yhteen asiaan? Mun kokemus on se, tai niin luulen, että koiralla on yksi ajatus ja yksi päämäärä meneillään.
Filosofin väite 5: Koirat ovat vanhempina lempeämpiä kuin ihmiset
Ihmisten kannattaisi sisäistää koirien kärsivällisyys lastensa kanssa, ajattelee Rowlands.
Kun pentu puree emoa, ja on monin tavoin hankala, koiraemo sietää kaiken seesteisesti. Koiravanhemmat ovat huolehtivaisempia ja suvaitsevaisempia kuin ihmisvanhemmat, väittää filosofi.
Riippuu koirasta ja ihmisestä, Haapanen sanoo, mutta hän näkee koirien vanhemmuudessa tietyn edun.
– Vanhempina koirat ovat hyvin johdonmukaisia. Kun pentu koettelee koiravanhemman sietokykyä, emo reagoi yleensä samalla tavalla pentuun.
Filosofin väite 6: Elämän tarkoitus on Kaikki!
Mikä on elämän tarkoitus? Rowlandsin mukaan koiran vastauksessa ei ole vivahteita. Koira vastaa: Kaikki!
– Just niin. Eläminen, sanoo Haapanen.
Lähde: Mark Rowlands: Koirien onni (2025 Eurooppalaisen filosofian seura), suomentanut Tapani Kilpeläinen.
Eläintenkouluttaja Sofia Haapanen on sunnuntaina 16. marraskuuta klo 19 vieraana Pentuliven chatissa.
