Ei ole mikään salaisuus, että Sanna Marinin (sd.) johtamassa viiden puolueen hallituksessa käytiin tiukkoja vääntöjä pitkin hallituskautta. Kiistoja puitiin usein myös julkisuuden kautta.
Marin kertoo uudessa muistelmateoksessaan Toivo on tekoja, että suuttui keskustalle kerran niin pahasti, että uhkasi kaataa hallituksen.
Usein kiistan osapuolina olivat vihreät ja keskusta, mutta toisinaan yhteen ottivat myös SDP ja keskusta esimerkiksi taloudenhoidosta.
Marinin näkökulmasta hallituksen pääöykkäri oli keskusta. Koko hallituskausi lähti väärällä jalalla liikkeelle, kun keskusta kaatoi Marinia edeltäneen pääministerin Antti Rinteen (sd.).
Yli viikoksi venynyt kehysriihi oli aidosti kaataa hallituksen
Selkkaus, jonka tiimellyksessä Marin pohti hallituksen kaatamista tapahtui kevään 2021 puoliväliriihessä. Marinin mukaan yhdeksän päivää kestäneet neuvottelut uhkasivat kaataa hallituksen. Mediassa seurattiin neuvotteluja hetki hetkeltä.
Kiistan aiheena oli keskustan vaatimus palata hallitusneuvotteluissa sovittuun menokehykseen. Se olisi käytännössä tarkoittanut leikkauksia. Muille hallituspuolueille tämä oli ”mahdoton ajatus”, Marin kirjoittaa.
– Vielä tänäkin päivänä uskon, että todellisuudessa keskusta halusi pois hallituksesta, jossa olemiseen se oli suhtautunut alusta alkaen ristiriitaisesti, mutta se ei halunnut ottaa hallituksen kaatumista niskoilleen keskellä koronakriisiä.
Marin kertoo kirjassa poikkeuksellisen avoimesti, miten hän avustajineen neuvotteli taustalla kolmen muun hallituspuolueen kanssa ja samalla piti median kartalla neuvottelujen käänteistä. Tavoitteena oli kääntää julkinen mielipide sosialidemokraattien puolelle, keskustaa vastaan.
– Ei aikaakaan, kun keskusta oli hävinnyt sekä julkisen keskustelun että neuvottelut neljä puoluetta yhtä vastaan. Keskustalla oli yhä valta estää sopua syntymästä, mutta kaikille tuli selväksi, että jos se jatkaisi itsepäisellä linjallaan, hallituksen kaatuminen olisi sen syytä, mikä heikentäisi puolueen asemaa seuraavissa vaaleissa.
Marinin mukaan silloinen valtiovarainministeri ja keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko yritti vielä ujuttaa kehykseen 200 miljoonan euron edestä työllisyystoimenpiteitä ja uhkaili keskustan lipeävän EU:n omia varoja koskevassa äänestyksessä, jos ei saisi tahtoaan läpi.
– Nousin seisomaan ja korotin ääntäni: en ottaisi keskustalta vastaan enää yhtään vaatimusta. Kävelin ulos huoneesta ja paiskasin oven kiinni perässäni.
Julkisuudessa kerrottiin hallituslähteisiin vedoten, että keskusta olisi uhannut lähteä hallituksesta. Marin kertoo kirjassaan, että oli itse valmis hajottamaan hallituksen.
– Kuvattuani tilanteen muille puheenjohtajille palasin Kesärantaan ja kutsuin SDP:n ministerit hätäkokoukseen. Kerroin heille, että olin valmis hajottamaan hallituksen ja viemään puolueen uusiin vaaleihin, jos keskusta ei luopuisi viimeisimmästä vaatimuksestaan. Tarkoitin mitä sanoin.
Marinin mukaan tilanne raukesi, kun Saarikko peruutti vaatimustensa kanssa. Kina jäi kuitenkin hiertämään puolueiden välejä.
Antti Kurvinen sai Marinin raivostumaan
Lokakuussa 2021 Marin kutsui koronarajoituksista kärsinyttä musiikkialaa Kesärantaan. Mukana oli myös tiede- ja kulttuuriministeri Antti Kurvinen (kesk.). Tapaamisen tavoitteena oli Marinin mukaan osoittaa alalle, että hallitus ymmärtää tilanteen kohtuuttomuuden.
Kulttuurialaan kohdistui taloudellista painetta myös vähenevien Veikkaus-avustusten takia.
Kaksi päivää Kesärannan tapaamisen jälkeen Kurvinen piti tiedotustilaisuuden, jossa hän kertoi kulttuurialaan kohdistuvista leikkauksista. Marin raivostui, sillä neuvottelut rahoituksesta olivat vielä kesken.
– Julkistus oli poliittinen temppu, jonka tarkoituksena oli lisätä painetta asiassa keskustan kannan eli leikkausten toteuttamisen hyväksi. Kun parin päivän takaisen kokoontumisen ajatuksena oli ollut paikata kulttuurialan toimijoiden luottamusta hallitusta kohtaan, ilmoitus koettiin alalla ymmärrettävästi valtavana petoksena.
Marin kutsui hallituksen puheenjohtajat koolle.
– Ilmoitin, ettei kukaan lähtisi ennen kuin ehdotetut leikkaukset olisi peruttu. Näin tapahtuikin muutaman riitaisan tunnin päätteeksi.
Marin kannatti Nato-jäsenyyttä jo ennen hyökkäyssotaa
Marinin hallituskaudella Suomi teki historiallisen päätöksen hakea Nato-jäsenyyttä.
Marin kertoo, että hänen oma Nato-kantansa alkoi muuttua sitä mukaa, mitä enemmän hänelle kertyi kansainvälistä kokemusta. Vielä vuoden 2019 eduskuntavaaleja edeltäneissä vaalikonevastauksissa Marin halusi Suomen pysyvän sotilaallisesti liittoutumattomana.
– Vaikka puolustuksesta keskusteltiin EU:ssa ennen kaikkea yleisen turvallisuuden ja varautumisen kannalta, huomasin nopeasti, että Natoon kuulumattomana Suomi jäi monien sellaisten keskustelujen ulkopuolelle, jotka koskettivat meitä suoraan, Marin kirjoittaa.
Tammikuun 2021 Eurooppa-neuvoston kokouksen jälkeen hän kertoo kertoneensa muuttuneesta Nato-kannastaan ensi kertaa ääneen EU-asioista vastaavalle alivaltiosihteeri Jari Luodolle, jonka tiesi ”Nato-mieheksi”.
– Sovin avustajieni kanssa, että alkaisimme varovaisesti avata SDP:ssä keskustelua Natosta ennen vuoden 2023 puoluekokousta. Yhtä kaikki aikaikkuna Suomen liittymiselle Natoon oli ”ennen pitkää”. Ajattelin, että siinä menisi viidestä kymmeneen vuotta.
SDP:n kannan kääntämistä kutsuttiin Projekti Nipsuksi, kerrotaan toimittaja Salla Vuorikosken vuosi sitten julkaistussa kirjassa Poikkeuksellinen pääministeri.
Marin halusi olla aloitteellinen Nato-asiassa, mutta pettyi Niinistön reaktioon
Venäjä hyökkäsi Ukrainaan 24. helmikuuta 2022. Marin kertoo samana aamuna ymmärtäneensä, että Suomen sotilaallisen liittoutumattomuuden aika oli ohi. Suomen tulisi pyrkiä edistämään Nato-jäsenyyttä yhtä matkaa Ruotsin kanssa.
Julkisuudessa Marin esiintyi muun poliittisen johdon kanssa maltillisemmalla otteella, vaikka todellisuudessa tunnusteluja Nato-jäsenyydestä alettiinkin edistää nopealla aikataululla.
Asian edistämiseen Marin tarvitsi silloisen tasavallan presidentin Sauli Niinistön tuen. Presidentti johtaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.
– Ilman presidentin mukanaoloa ei tapahtuisi mitään. Kun otin yhteyttä Niinistöön ja selostin, mitä arvelin olevan odotettavissa, yllätyin hänen reaktiostaan. Hän vastasi, että Nato-keskustelu oli eduskunnan tehtävä.
Marin kertoo menneensä aidosti sanattomaksi.
– Tiesin, kuinka vaikeaa prosessin johtaminen olisi ilman kaikkien osapuolten täyttä sitoutumista asiaan, etenkin kun tunnelma Euroopassa oli äärimmäisen huolestunut ja räjähdysherkkä, Marin kirjoittaa.
Niinistö kertoo hiljattain julkaistussa kirjassaan Kaikki tiet turvaan, ettei hänellä vielä maaliskuun 2022 alussa ollut ehdotonta kantaa lähteä hakemaan Nato-jäsenyyttä. Niinistö perustelee asiaa sillä, että halusi varmistaa yksituumaisuuden sekä eduskunnan että Ruotsin ja liittolaisten osalta.
Seuraavan muutaman kuukauden aikana Marin ja Niinistö kävivät keskusteluja vastinpariensa ja eduskunnan kanssa, kunnes 12. toukokuuta he kertoivat yhteislausunnossaan, että Suomen tulisi hakea Nato-jäsenyyttä.
Muutamaa päivää myöhemmin, 17. toukokuuta 2022 eduskunta äänesti Natoon hakemisen puolesta.