Hallitus etsii keinoja vähentää vähähyötyisiä hoitoja julkisesta terveydenhoidosta. Hallitus on luonnostellut periaatteet, joiden perusteella jotkut palvelut kuuluisivat julkiseen sosiaali- ja terveydenhoitoon tai olisi rajattu palveluvalikoiman ulkopuolelle.
Tarkoitus on, että palveluvalikoima olisi tulevaisuudessakin nykyisen kaltainen, mutta palveluja olisi tarkoitus kohdistaa vaikuttavammin ja kustannustehokkaammin, sosiaali- ja terveysministeriön lakimies Kaisa-Maria Kimmel kertoi ministeriön tiedotustilaisuudessa.
– Se tarkoittaa sitä, että vähennetään vähähyötyisiä hoitoja tai toimintoja ja siten vähennetään hukkaa palveluissa. Palveluja pyritään myös kohdentamaan sinne, missä saadaan aikaiseksi oikeasti vaikutuksia, terveyshyötyjä ja hyvinvointia.
Periaatteiden on määrä edistää asiakas- ja potilasryhmien välistä sekä alueellista yhdenvertaisuutta. Pitkällä aikavälillä on tarkoitus hillitä kustannusten kasvua.
Sosiaali- ja terveysministeriön lääkintöneuvos Sirkku Pikkujämsä kertoo, että esimerkiksi jotkut ortopediset leikkaukset ovat tutkimusten perusteella vähähyötyisiä. Ortopedia tarkoittaa tuki- ja liikuntaelinten kirurgista hoitoa.
– Kuntoutuksella, fysioterapialla tai painonhallinnalla päästäänkin samaan tai parempaan tulokseen. Samoin meillä voi olla käytössä lääkkeitä, joille on tullut korvaavampia, vaikuttavampia ja kustannusvaikuttavampia hoitoja.
Tieto vähähyötyisistä hoidosta elää koko ajan, kun tieto hoitojen vaikutuksista karttuu. Vähähyötyinen hoito on saattanut jäädä käyttöön, vaikka tilalle on tullut korvaavia, parempia hoitoja.
Lakiluonnos sosiaali- ja terveydenhuollon palveluvalikoiman periaatteista on parhaillaan lausuntokierroksella. Lait on tarkoitus saada voimaan vuoden 2027 alussa.
Yksityisten lääkäriasemien harmittomat löydökset kaatuvat julkisen sektorin murheeksi
Palveluvalikoiman periaatteista haetaan selkänojaa siihen tilanteeseen, jos arkielämän ongelmia määritetään yhä enemmän lääketieteellisiksi tai uusien teknisten keksintöjen vaikuttavuudesta ei ole vielä näyttöä. Kysymys liittyy esimerkiksi laajamittaisiin geenitesteihin, mikä on niiden merkitys ihmisen terveyden tai koko väestön kannalta.
Sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies Hanna-Mari Jauhonen kertoo esimerkin oireettomien ihmisten magneettikuvauksista, joissa paljastuu harmittomia löydöksiä.
Ihmiset käyvät yksityisillä lääkäriasemilla omalla kustannuksellaan esimerkiksi koko vartalon magneettikuvauksissa ilman oireita. Jatkoselvittely voi kaatua julkisen terveydenhoidon kustannettavaksi.
– Kun tutkitaan paljon tällaisella kattavalla diagnostisella menetelmällä, sieltä löytyy sattumalöydöksiä, joista suurin osa todennäköisesti on aivan harmittomia. Näiden sattumalöydösten jatkoselvittely usein tehdään julkisessa terveydenhuollossa, joka kuormittaa. Siellä käytetään resursseja harmittomien sattumalöydösten jatkoselvittelyyn.
Tällaisia harmittomia sattumalöydöksiä voivat olla esimerkiksi vaarattomat kystat, rakkulat. Niillä ei ole merkitystä ihmisen tulevan terveyden kehityksen kannalta.
– Ne voivat olla täysin harmittomia sivulöydöksiä, jotka ovat ihan terveelläkin ihmiselle tietyllä todennäköisyydellä löydettävissä, kun tarpeeksi tutkitaan, Jauhonen kertoo.
Sattumalöydökset voivat aiheuttaa ihmisille myös tarpeetonta huolta. Ilmiötä on käsitelty lokakuussa Lääkärilehden julkaisemassa jutussa.
Virkahenkilöiden havaintojen mukaan terveydenhoidossa kysyntä on aina suurempaa, mihin resurssit antavat myöten.
Huutoäänestyksellä ei voi ratkoa palvelujen saajia
Palveluvalikoiman periaatteista haetaan tukea myös eri asiakastyyppien välisten tarpeiden tasapainottamiseen.
Lakimies Kaisa-Maria Kimmel muistuttaa, ettei terveydenhoidon palveluja voi ratkoa huutoäänestyksellä. Ei ole hyvä, jos ihmiset tai potilasryhmät, jotka pitävät ääntä, saavat helpommin palvelua tai hoitoa, vaikka sillä ei olisi vaikuttavuutta. On myös potilasryhmiä, joilla ei ole kykyä tuoda esiin tai puolustaa omaa tarvettaan.
Sosiaali- ja terveydenhoidon palveluvalikoiman periaatteet ovat tarveperiaate, turvallisuus, vaikuttavuus, kustannusvaikuttavuus sekä yhdenvertaisuus ja ihmisarvon loukkaamattomuus.
Lakiluonnoksessa on aiempaa lakia selkeämmin tuotu esiin kustannusvaikuttavuus. Hoidon kustannusten pitää olla saavutettavissa olevaan terveys- tai hyvinvointihyötyyn ja hoidolliseen arvoon nähden kohtuulliset.
Huippukallista hoitoa ei julkisen sektorin terveydenhoidossa olisi mahdollista saada, jos sen vaikutus ihmisen terveyteen tai hyvinvointiin olisi vähäinen.
