Porin kaupunginjohtaja Lauri Inna ja jääpalloseura Narukerän puheenjohtaja Jani Raukko kävelevät kaupungin tekojääradalla lokakuun viimeisenä päivänä, kun vihreän tekopinnoitteen alla kulkevia jäähdytysputkia on juuri alettu kylmettää pian alkavaa jääntekoa varten.
Kaksikko esittelee innoissaan fasiliteetteja ja suunnitelmia, joista 12.–18. tammikuuta 2026 rakentuu Porissa kovin harvinainen, yleisen sarjan MM-tason urheilutapahtuma. Jääpallon ystäville ja lajia niukemmin tunteville kisavieraille on luvassa lumikatsomoa, ravintolatelttaa, kisatoria, videonäyttöä ja useita muita, modernille urheilutapahtumalle välttämättömiä lisukkeita.
Aiemmin MM-tasolla on Porissa urheiltu parhaan saatavissa olevan tiedon mukaan H-venepurjehduksessa 2024, naisten petankissa 1996, voimanostossa 1995 ja kaupungin tunnetuimmassa urheilumuodossa eli jääkiekossa 1965. Silloin Tampereen MM-kisojen yhteydessä pelatun B-sarjan otteluita ratkottiin kivenheiton päässä tekojääradalta, nykyisen Isonmäen jäähallin paikalla.
Kaupunginjohtaja syttyi heti
– Narukerä on upea ja vireä seurayhteisö, emmekä me Poriin jääkiekon MM-kisoja saa. Kun Jani (puheenjohtaja Raukko) soitti tällaisesta mahdollisuudesta, katsoin, että ilman muuta meidän tulee kaupunkina lähteä mukaan, kaupunginjohtaja Inna sanoo.
Porissa harvinaisen arvotapahtuman järjestää käytännössä kvartetti Kansainvälinen jääpalloliitto FIB, Suomen jääpalloliitto, Narukerä ja Porin kaupunki, joka investoi kisoihin 150 000 euroa. Rahasummasta valtaosa menee muun muassa vaativaan, kisojen aikana käytännössä ympärivuorokautiseen jäänhoitoon ja tekojääradan osin pysyviin parannustöihin.
Lauri Innan mukaan talousalue jää selvästi voitolle kisoista, joissa miesten turnaukseen osallistuu kuusi ja naisten turnaukseen neljä joukkuetta. Pelaajat, toimitsijat ja erilaiset kisavieraat mukaan laskien Porin alueella vaikuttaa ja rahaa kuluttaa kisaviikolla 500–600 ylimääräistä henkilöä.
Yle näyttää kisoista ainakin neljä ottelua: alkulohkon Suomi–Ruotsi-ottelun, Suomen välieräottelun, pronssiottelun (jos Suomi mukana) sekä miesten ja naisten finaalit. Lähetyksiä tulee sekä tv:stä että Yle Areenasta.
28 hallia vastaan 0
Jääpallo on Suomessa mitä perinteisintä, mutta viime vuosina rajujen olosuhdehaasteiden kanssa kamppaillutta talviurheilua. Jääpallo on myös urheilulaji, jota Venäjän 2022 alkanut poissaolo kansainvälisistä tapahtumista on rokottanut suhteessa kipeämmin kuin mitään muuta lajia – sekä urheilullisesti että taloudellisesti.
Jo peräti 28 jääpallohallin Ruotsia on yksinäisenä haastajana jäänyt kiusaamaan edelleen nolla sisäareenaa aikaansaanut Suomi, jossa yhdeksän seuran Bandyliiga on miesten pääsarja. Divaria pelaa puolenkymmentä joukkuetta.
Kun Venäjää ei enää Ukrainan sodan alettua ole kutsuttu kansainväliseen jääpallotoimintaan mukaan, moni on kyseenalaistanut myös MM-kisatradition tämänhetkisen mielekkyyden. Kun perinnettä tässäkin tilanteessa päätettiin jatkaa, Porin onneksi koitui Jääpalloliiton puheenjohtajan ja Porin MM-kisojen pääsihteerin Antti Parviaisen tietoinen, taktinen peli.
Viime keväänä Jääpalloliiton verkkosivuille ilmestyi Parviaisen riipaiseva hätähuuto. Puheenjohtaja kertoi, ettei Suomi liiton dramaattisten talousongelmien takia voisi osallistua MM-kisoihin, jos ne 2026 pidettäisiin Ruotsissa. Kuluneiden 20 vuoden aikana Venäjä on järjestänyt MM-kisat 11 kertaa ja Ruotsi kahdeksasti.
Ruotsilla taas ei ollut mitään sitä vastaan, että Suomi järjestäisi kisat ensimmäisen kerran sitten Oulun ja vuoden 2001.
Lajissa kaikissa rooleissa kaiken kokenut Parviainen myöntää nyt, että vaikka liiton talousongelmat lomautuksineen olivat ja ovat todellisia ja vaikeita, tuskin Suomi MM-kisoista Ruotsistakaan pois olisi jäänyt. Parviaisen kainalosta pilkisti tiedotetta laatiessa ainakin lyhyt ketunhäntä.
Otollinen maaperä
– Se oli jossain määrin taktikointia, joka upposi Ruotsissa otolliseen maaperään. Kansainvälisen jääpalloliiton kongressissa viime MM-kisoissa (Linköpingissä Ruotsissa) puheenjohtaja Henrik Nilsson kysyi minulta, löytyisikö Suomesta järjestäjä, Parviainen kertoo
– Kysyin muutamilta seuroilta edellytyksiä urakkaan. Pori oli nopein ja varmasti innokkain vastaaja. Se ei ollut yllätys, Suomea 28 jäsenmaan FIB:n johtokunnassa edustava Parviainen kertoo.
Henrik Nilsson vahvistaa tapahtumainkulun Yle Urheilulle.
– Venäjän poissaollessakaan ei voi olla niin, että Ruotsi järjestäisi kaikki MM-kisat, vaikka meillä on parhaat olosuhteet. Toisaalta esimerkiksi ilmastonmuutoksen takia MM-kisat ulkojäällä ovat väistämättä harvinainen poikkeus.
Edelliskerran MM-kisat on pelattu kokonaan taivaan alla Siperian Irkutskissa 2014. Vuonna 2022 maaliskuussa MM-kisat piti taas pelata Venäjällä, mutta Ukrainan sodan alkamisen takia ne peruttiin. Samana vuonna FIB päätti, että vastedes jokainen osallistujamaa vastaa omista MM-kisakuluistaan, kuten majoituksesta ja ruuasta.
Se oli toinen Suomelle ja Porille välttämätön ylätason päätös; muuten järjestäminen ei olisi minkäänlaista realismia.
”Aivan liian riskaabelia”
– Toinen ehdoton linjaus oli se, että vaadimme kisojen pelaamista kesken sarjakauden tammikuussa, mihin suostuttiin. Normaali MM-ajankohta eli maaliskuu olisi ollut ulkojäällä eteläisessä Suomessa olosuhdevinkkelistä aivan liian riskaabelia, MM-projektia Narukerän osalta johtava Jani Raukko sanoo.
Vuonna 1991 ilmastonmuutoksesta puhuttiin huomattavasti vähemmän kuin 2025. Jopa kaikkien aikojen ykköspelaajaksi arvostettu, uransa jälkeen pitkään Ruotsin tv:n ja radion asiantuntijana toiminut Jonas Claesson muistaa, että ulkojää ei enää silloinkaan maaliskuun puolivälin jälkeen ollut satavarma MM-alusta. Claesson debytoi MM-tasolla juuri 1991.
Suomen ja Ruotsin ottelu helsinkiläisellä Kallion tekojäällä keskeytettiin juuri ennen puoliaikaa jään murennuttua pelaajille vaarallisesti. Ottelu siirrettiin Oulunkylän hyväkuntoisemmalle tekojäälle.
Claesson kertoo Yle Urheilulle, että Ruotsissakin on pohdittu MM-kisojen pelaamisen mielekkyyttä, kun Venäjä ei ole mukana ja sen paluukin on täysin sumuinen.
”Suomi olisi suurin häviäjä”
– Olisi lajille suuri tappio ja periksiantamisen merkki, jos kisoja ei järjestettäisi. Näkisin jopa, että suurin urheilullinen häviäjä olisi Suomi, jonka ikäkausimaajoukkueet ovat pelanneet hyvin. Pienessä lajissa MM-kisat ovat erittäin tärkeät, ja niitä odotetaan koko kausi. Ei ole kysymystäkään siitä, tuleeko järjestää vai ei, kolminkertainen maailmanmestari ja viisinkertainen Ruotsin vuoden pelaaja sanoo.
Olisi melkoinen jymypommi, jos finaalissa sunnuntaina 18. tammikuuta eivät kohtaisi Suomi ja Ruotsi. Puheenjohtaja Nilsson nappaa esimerkin toisen kyseisissä maissa tutun mailapelin parista.
– Tilannehan ei salibandyssä ole kovin erilainen.
Porissa MM-projekti henkilöityy pitkälti jalkapallossa Veikkausliigaakin pelanneeseen Jani Raukkoon, joka on suomalaisen jääpallokentän energisimpiä dynamoita.
– Nämä MM-kisat ovat hyvällä tavalla porilaista hulluutta. Kun asia tuli tarjolle ja seurassa puheeksi, moni toimija varmasti pelästyi, että omalle kohdalle osuu ihan mahdoton vastuu ja työmäärä. Mutta kun suunnitelmat etenivät, tunnelmat rauhoittuivat, kertoo pankinjohtajana työskentelevä Raukko Narukerän klubitalolla tekojääkentän reunalla.
Vapaaehtoiset heti kasassa
Tunnelmia rauhoittaa sekin, että MM-vapaaehtoisten keruu eteni kuin juna. Haastattelupäivänä kasassa oli jo 120 nimeä.
– Se jo riittäisi, mutta otamme lisääkin vastaan. Seura hyötyy kisoista jonkin verran taloudellisesti, mutta ennen kaikkea tämä projekti kehittää seuraa ja meitä lajin tekijöitä todella paljon.
Raukko kertoo, että MM-kisabudjetti on noin 400 000 euroa. Kun Porin Ässät ja Rauman Lukko viime tammikuussa järjestivät samalla tekojäällä kaksi jääkiekon SM-liigan ulkoilmaottelua, kumpikin nettosi kaikkien kulujenkin jälkeen 160 000 euroa. Tämä antaa perspektiiviä lajien välille.
– Vaikka talous on kaikessa ja aina tärkeä asia, me menemme ennen kaikkea yhteisöllisyys edellä. Lipunhinnat pidetään erittäin edullisina, ja alle 15-vuotiaat pääsevät sisään ilmaiseksi. Kisa-alueesta rakennetaan kaikille viihtyisä.
Porin alueen ammatilliset oppilaitokset auttavat järjestäjiä kekseliäällä tavalla: opiskelijat tekevät erilaisia kisoille olennaisia työtehtäviä opettajien valvomina oppilastöinä. Koululaisvieraita on tulossa varsinkin kisojen alkuvaiheessa bussilasteittain ympäri Satakuntaa. Harvinainen MM-tapahtuma on selvästi inspiroinut maakuntaa.
Jääpalloliitto tavoittelee kisoista nollatulosta. Se hakee opetus- ja kulttuuriministeriöltä noin 150 000 euron arvotapahtuma-avustusta, jonka saamiseen tammikuussa tapahtuman alla suhtautuu optimistisesti.
Antti Parviainen oli A-maajoukkueen kakkosvalmentaja 1989, kun MM-kisat ensimmäisen kerran pelattiin hallioloissa, Moskovassa. Tämän jälkeen isosydäminen lajimies on nähnyt usean suomalaisen jääareenaprojektin nousun, uhon ja tuhon. Kuokkaa ei ole saatu yhdessäkään kaupungissa maahan.
Porin urheilukeskuksen pitkän aikavälin kehittämissuunnitelmien havainnekuvista tällainen myös jääpalloon ja pikaluisteluun soveltuva jääurheiluareena löytyy.
– Jos nämä kisat potkivat sitä projektia eteenpäin edes puoli metriä, ne todellakin kannatti järjestää, Parviainen huokaisee.