Turhaa koskettelua, sanallista häirintää, nimittelyä, kysymyksiä herättäviä katseita…
Tällaista epäasialliseksi koettua huomiota helsinkiläinen 21-vuotias Liia Pasanen on saanut miehiltä. Hänen mukaansa käytöksessä on kyse naisvihasta.
Kokemukset ovat vaikuttaneet Pasaseen niin, että hän välttelee tuntemattomien miesten seuraa, jos mahdollista.
– Jos olen tilanteessa, jossa on eri sukupuolten edustajia, niin varovaisuudesta hakeudun mieluummin jonkun muun kuin miehen seuraan. Yleensä tulee turvallisempi olo, jos en ole tuntemattoman miehen kanssa.
Toimittaja Maria Veitola käsitteli tänä syksynä podcastissaan Veitolan kanssa ilmiötä, jossa osa ihmisistä suorastaan välttelee miesten seurassa olemista yleisestä naisvihasta johtuen. Veitola sanoo tuntevansa naisia, jotka ovat ”täydellisesti eristäneet itsensä miehistä”.
Tässä jutussa Liia Pasanen ja Oulussa asuva Aleksi Mäntylä, 25, kertovat saman ilmiön lievemmästä muodosta: he eivät ole eristäneet itseään miehistä, mutta he välttelevät miehiä tietyissä tilanteissa.
Naisviha on ilmennyt töissä ravintoloissa muun muassa turhana kosketteluna, Liia Pasanen kertoo:
Naispuolisten seurassa vapautuneempi tunnelma
Pasasen kokemukset naisvihasta sijoittuvat erityisesti ravintola-alalle, jolla hän on työskennellyt paljon opintojen ohella.
– Vaikka sillä alalla saattaa olla sellaista [normaalia] olkaan koskettamista, niin minua ja muita naisia kosketellaan usein vyötäröltä ja työnnetään pois edestä.
Pasanen kertoo, että naisviha on ilmennyt myös vitsailuna ja naispuolisten työkavereiden ulkonäön kommentointina. Erästä Pasasen työkaveria mieskollega jopa huoritteli vaatetuksen takia.
Viime aikoina hän on tehnyt töitä ravintoloissa, jossa ilmapiiri on hyvä, mutta uusissa työpaikoissa hän on aluksi varuillaan ja kiinnittää huomiota, keihin tutustuu.
Naispuolisten kollegojen seurassa on vapautuneempi olo.
Naisten alentaminen on myös syy siihen, miksi oululainen Aleksi Mäntylä suhtautuu varauksella tuntemattomien miesten seuraan.
– Se on ehkä jonkinlainen oletus tai ennakkoluulo, mikä minulla on miehiä kohtaan monesti, että he ajattelevat automaattisesti tietyllä tavalla.
Erityisesti korvaan on pistänyt tapa, miten miehet saattavat puhua naisista.
– Jos vaikka joku nainen on jossakin korkeassa asemassa tai niin sanotusti miesten alalla, niin siihen on saatettu suhtautua naureskellen tai vähättelevästi – ja myös aika seksistisesti.
Mäntylä viettää aikaa enimmäkseen naisvaltaisissa porukoissa, mihin osittain vaikuttaa työ naisvaltaisella alalla opettajana.
Naisten seurassa tunnelma on Mäntylän mukaan kuitenkin miesporukoita avoimempi, eikä ole samalla tavalla painetta täyttää tiettyjä maskuliinisuuden ihanteita.
Naisviha rehottaa myös verkkoympäristöissä
Toimittaja Matti Nikkilä tutki tuoreessa Oulun yliopistosta valmistuneessa väitöskirjassaan naisvihaa digitaalisilla alustoilla.
Hän seurasi peliyhteisöjen ja kuvalautojen keskusteluja. Esimerkiksi 4chan ja Ylilauta ovat kuvalautoja, joissa keskustelu voi muuttua nopeasti vihamieliseksi.
Naisvihaa tihkuva kirjoittelu järkytti Nikkilää. Vaikka hän omien sanojensa mukaan on ”keskiluokkainen, keski-ikäinen, lihaa syövä perheellinen heteromies”, niin sukupuolten tasa-arvo on hänelle tärkeä asia.
Nikkilä ei ole itsekään välttynyt ihon alle meneviltä sanallisilta hyökkäyksiltä. Hän oli kirjoittanut tutkimusaiheestaan artikkelin Kanava-lehteen, ja tuo artikkeli oli sitten jaettu Ylilaudan keskustelijoille.
– Siellä eräs kommentoija lähetti toimittajalle sellaisia terveisiä, että aikoo repiä minun ihoni irti veitsellä.
Nikkilää kommentti oli hetken kylmännyt, mutta sitten hän tajusi sen olevan oiva osa tutkimusaineistoa.
Verkkoyhteisöt voivat vaikuttaa poliittiseen keskusteluun ja yhteiskunnan ilmapiiriin, muistuttaa Nikkilä.
– Onhan siinä sitten sekin puoli, että sille siellä käytetylle kielelle turtuu, ja sitä alkaa pikkuhiljaa ehkä itsekin omaksua.
Väitöskirja auttaa ymmärtämään, miten digitaaliset alakulttuurit vaikuttavat yhteiskuntaan.
– Tarkoituksena oli, että voisi nostaa peilin näille ihmisille ja osoittaa heille, minkälaista se heidän käytöksensä on.
”Isoin tunne turhautuminen”
Liia Pasaselle isoin tunne, joka hänelle työpaikoilla kohtaamastaan naisvihasta herää, on turhautuminen.
– Minua alkaa ärsyttää se, että en saa tehdä töitä rauhassa ja samaan aikaan tiedän, että monet muutkin nuoret työntekijät joutuvat naisvihan uhreiksi. Kyllä siinä tulee turhautuminen niitä yhteiskunnallisia rakenteita kohtaan.
Samalla herää pelko, ketä pitää varoa, Pasanen lisää.
Hän toivoo, että ulkopuoliset ihmiset puuttuisivat vaikeisiin tilanteisiin.
– Jos kyseessä on esimerkiksi työympäristö, niin voi jännittää, että entä jos puuttuminen vaikuttaa siihen, miten sinua kohdellaan tulevaisuudessa tai saako siitä jonkun maineen, Pasanen pohtii.
Liia Pasanen toivoo, että ulkopuoliset puuttuisivat naisvihaan. Tilanne voi usein olla hämmentävä naisvihan kohteelle:
Aleksi Mäntylä kertoo puuttuneensa miesporukoiden väitteisiin, joiden mukaan ”tasa-arvo on mennyt liian pitkälle” tai että ”naiset nykyään alistavat miehiä”. Hän ei halua seurata hiljaa vierestä ongelmalliseksi kokemaansa keskustelua, koska tulisi silloin allekirjoittaneeksi, mitä muut sanovat.
Huomautuksesta on saattanut seurata joskus kuittaus Mäntylälle siitä, että hän on miesvihaaja tai kääntynyt ”omiaan vastaan”. Asia nähdään hyvin mustavalkoisena.
Miesporukka saa aikaan ulkopuolisen tunteen.
– Sellaisissa tilanteissa tunnen oloni myös jollakin tapaa turvattomaksi, erityisesti kun vaikuttaa siltä, että olen ainoa, joka ajattelee eri tavalla kuin muut.
Alentavasti naisista puhuvat miehet voivat olla uhka toisilleen
Mäntylä pohtii, että miesporukoissa, joissa naisista puhutaan alentavaan sävyyn, vallitsevat tiukat normit siitä, että miten sopii olla mies ja miten ei. Se on hänestä isompi ongelma, mitä usein ymmärretään.
Tällä Mäntylä viittaa siihen, että miehet, jotka eivät täytä tiettyjä ahtaita miehuuden tai maskuliinisuuden normeja, voivat joutua muiden miesten painostamiksi.
– Miehet ovat ikään kuin uhka toisilleen.
Mäntylä ei halua yleistää, että kaikki miehet toimisivat naisvihamielisesti.
Hän kuitenkin toivoo, että naisvihamielisestä kommentoinnista huomauttamista ei otettaisi henkilökohtaisena hyökkäyksenä tai hyökkäyksenä miehuutta vastaan. Kritiikkiin kannattaisi siis suhtautua ilmiön tai toimintatavan kritisointina, ei ihmisen.
Myös Liia Pasasen mielestä naisvihan purkaminen hyödyttäisi kaikkia sukupuolia. Hän tunnistaa, että naisvihaan kuuluu maskuliinisuuden esittäminen.
– Miehet voisivat olla vapaammin omia itsejään, jos yhteiskunnallinen naisviha poistuisi, eikä kunnioitusta tarvitsisi hakea lähipiiriltä huonolla käytöksellä.
Toimittaja Matti Nikkilä järkyttyi verkkoalustojen vihamielisestä kirjoittelusta:
Juttua muokattu 2.12. klo 13.48: Jutun otsikkoa muutettu, jotta se antaa aiempaa täsmällisemmän kuvan haastateltavien puheesta.
Onko sinulla meille juttuvinkki? Voit lähestyä toimitusta luottamuksella. Halutessasi voit olla yhteydessä myös sähköpostitse osoitteeseen tuomo.bjorksten@yle.fi. Luemme kaikki yhteydenotot, mutta emme pysty takaamaan jokaiselle henkilökohtaista vastausta.